Vapaat maalivahdit lähtivät heti liikkeelle

Vapaiden agenttien siirtomarkkinat avautuivat heinäkuun 1. päivä, ja sen jälkeen jo 16 maalivahtia on vaihtanut seuraa ja neljä tehnyt jatkosopimuksen seuransa kanssa. Useimmat ykkös- ja kakkosmaalivahdin paikat on nyt täytetty.
Tässä muutama esimerkki maalivahtien tekemistä sopimuksista ja siitä, mitä ne merkitsevät heidän uusille seuroilleen:

Carter Hutton, Buffalo Sabres (kolme vuotta, keskimäärin 2,75 miljoonaa dollaria vuodessa)
Hutton täyttää Sabresin molemmat tarpeet: hän pysäyttää kiekkoja ja tukee seuran todennäköisesti tulevaa ykkösmaalivahtia Linus Ullmarkia.
Hutton tuntee hyvin Sabresin päävalmentajan Phil Housleyn, joka oli Nashville Predatorsin apuvalmentaja samaan aikaan, kun Hutton vartioi joukkueen maalia (2013-16). Myös Buffalon maalivahtivalmentaja Andrew Allen on tuttu mies, sillä hän teki yhteistyötä Huttonin kanssa Chicago Blackhawksin farmijoukkueessa vuosina 2011-13.
Hutton pelasi viime kaudella NHL-uransa parhaan kauden: voitto-tappiotilasto oli 17-7-3, torjuntaprosentti 93,1 ja päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo 2,09. Hän on ollut Pekka Rinteen kakkosmaalivahti Nashvillessä sekä Jake Allenin St. Louis Bluesissa ja osoitti viime kauden kuluessa, että hän pystyy kantamaan entistä isomman vastuun. Sabres luopui Robin Lehneristä ja Chad Johnsonista, joten Hutton kantaa aikaisempaa enemmän vastuuta.
Jos Hutton, 32, jatkaa alkavalla kaudella siitä mihin hän jäi Bluesin kanssa, hän pelaa noin 55 ottelua ja Sabres voi sanoa tehneensä hyvän sopimuksen. Mutta se edellyttää, että hän saa parempaa tukea puolustukselta kuin joukkueen maalivahdit saivat viime kaudella.
Ullmark on pelannut 26 NHL-ottelua kolmen kauden aikana torjuntaprosentilla 91,7. Jos hän kehittyy nopeasti ykkösvahdin mittoihin, Hutton on loistava kakkosvahti ja henkinen tuki sekä kaukalossa että sen ulkopuolella.
Chad Johnson, St. Louis Blues (yksi vuosi, 1,75 miljoonaa dollaria)
Johnson, 32, pelasi viime kaudella viisi vuotta kestäneen NHL-uransa toiseksi huonoimman kauden, sillä hänen torjuntaprosenttinsa Buffalon maalilla oli 89,1. Mutta hän on näyttänyt ennenkin, että hän pystyy nousemaan pohjalta hyvään suoritukseen. Johnson vartioi New York Islandersin maalia kaudella 2014-15 torjuntaprosentilla 88,9, mutta jo seuraavalla kaudella Buffalossa torjuntaprosentti oli 92,0 ja sen jälkeen Calgary Flamesissa 91,0 kaudella 2016-17.
Johnson pystyy pelaamaan yli 32 ottelua kaudessa, joten Bluesin ei tarvitse kuormittaa Jake Allenia liikaa.
Johnsonin sopimus ei suinkaan ole este sille, etteikö seuran nuori suomalaisvahti Ville Husso, 23, voisi saaja jalansijaa NHL:ssä. Hän debytoi viime kaudella AHL:ssä torjuntaprosentilla 92,2.

Jaroslav Halak, Boston Bruins (kaksi vuotta, keskimäärin 2,75 miljoonaa dollaria vuodessa)
Halak, 33, merkkautti viime kaudella 12-vuotisen NHL-uransa heikoimman päästettyjen maalien ottelukohtaisen keskiarvon (3,19) ja kolmanneksi heikoimman torjuntaprosentin (90,8), kun New York Islandersin maaliin upposi enemmän osumia (293) kuin minkään muun joukkueen verkkoon. Hänen viidellä viittä vastaan -tilastonsa olivat kuitenkin samanlaiset kuin Bruinsin kakkosmaalivahdin Anton Hudobinin, joka lähti Dallas Starsiin kahden vuoden ja viiden miljoonan dollarin sopimuksella. CorsicaHockey.comin mukaan Halakin torjuntaprosentti oli viidellä viittä vastaan pelatessa 92,2 eli 0,46 prosenttia odotettua korkeampi. Arvio perustui laukaisupaikkoihin ja siihen, minkälaisia vedot olivat. Hän sijoittui arvion ylittäneellä prosenttiluvullaan sijalle 15 niiden maalivahtien joukossa, jotka pelasivat yli 3 000 minuuttia ja jätti Huttonin (0,45 %) taakseen. Hudobinin torjuntaprosentti 91,6 oli 0,21 prosenttia odotettua alempi.
Halak joutuu sopeutumaan siihen, että hän pelaa vähemmän ja harjoittelee enemmän, sillä Tuukka Rask on joukkueen ehdoton ykkösmaalivahti.
Robin Lehner, New York Islanders (yksi vuosi, arvoa ei ole julkistettu)
Lehner, 26, aloitti viime kaudella 50 ottelua Sabresin maalilla ja todennäköisesti torjuu saman verran Islandersissa. Uuden seuran hartain toive lienee se, että päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo laskee viime kauden 3,01:stä.
Lehner on kiistatta taitava, mutta hänen täytyy saada peliinsä tasaisuutta ja pitää itsestään parempaa huolta kaukalon ulkopuolella, jotta hänen ykkösmaalivahdin ominaisuutensa pääsevät aikaisempaa paremmin esille.
Petr Mrazek, Carolina Hurricanes (yksi vuosi, arvoa ei ole julkistettu)
Lehnerin tavoin Mrazek haluaa uuden alun vaikean, Detroit Red Wingsissä ja Philadelphiassa pelatun kauden jälkeen.
Mrazekin, 26, täytyy löytää tasapaino reaktioihin luottavan ja sijoittumiseen perustuvan tyylin välillä, jotta hänen tilastonsa korjaantuvat kolmen vuoden takaiselle tasolle.
Mike McKenna, Ottawa Senators (yksivuotinen kahden suunnan sopimus, 700 000 dollaria NHL:ssä)
Kolmannen NHL-tasoisen maalivahdin arvoa ei pidä vähätellä, sillä viime kaudellakin 95 maalivahtia oli mukana vähintään kerran NHL-ottelun kokoonpanossa.
McKenna, 35, on kahtena viime kautena pelannut Calder Cup -finaalissa (Syracuse vuonna 2017 ja Texas vuonna 2018), joten hän on loistava mentori Ottawan maalivahtilupaukselle Filip Gustavssonille, jolle tuleva kausi on ensimmäinen kokonainen kausi Pohjois-Amerikassa.

Michael Hutchinson, Florida Panthers (yksi vuosi, arvoa ei ole julkistettu)
Hutchinson, 28, pelasi viime kaudella AHL:n Manitobassa torjuntaprosentilla 93,5, (AHL:n toiseksi paras) ja päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo oli 2,08 (AHL:n kolmanneksi paras). Hänet voi siis huoletta laittaa maalille, jos 39-vuotias ykkösmaalivahti Roberto Luongo tai kakkosmaalivahti James Reimer, 30, loukkaantuu.
Hutchinson on pelannut yhteensä 102 NHL-ottelua viiden kauden aikana Winnipeg Jetsissä. Noiden ottelujen voitto-tappiotilasto on 43-39-11, päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo 2,65 ja torjuntaprosentti 91,0. Nollapelejä on kolme