Carson vaikuttunut Laineen maalitahdista

Kun Jimmy Carson pelasi NHL:ssä, hän suhtautui henkilökohtaisiin saavutuksiinsa harvinaisen vaatimattomasti, ja sama pätee vieläkin. Carsonin nimissä oleva alle 20-vuotiaiden NHL-pelaajien maaliennätys on nostettu viime aikoina tapetille, kun Winnipeg Jetsin suomalaistykki Patrik Laine, 19, on pyssyttänyt maaleja liukuhihnalta.
Carson väittää, ettei kukaan hänen neljästä lapsestaan tiedä, että heidän isänsä teki aikoinaan 92 maalia Los Angeles Kingsin paidassa ennen kuin täytti 20 vuotta.

• Sanoisin, etteivät he todennäköisesti tiedä sitä, totesi Carson, 49, maanantaina puhelinhaastattelussa.
  Huhtikuun 19. päivänä 20 vuotta täyttävä Laine iski tämän kauden 41. osumansa maanantaina, kun Jets hävisi jatkoajalla Washington Capitalsille 2-3. Laine on tehnyt kahden NHL-kautensa aikana pelaamissaan 142 ottelussa kaikkiaan 77 maalia. Hän ohitti alle 20-vuotiaiden kaikkien aikojen maalitilastossa Wayne Gretzkyn (Edmonton Oilers) ja Brian Bellowsin (Minnesota North Stars) ja otti tilaston kolmospaikan haltuunsa Carsonin ja Dale Hawerchukin (85) takana.

Laineen pitäisi tehdä 16 maalia jäljellä olevissa 13 runkosarjaottelussa, jotta hän rikkoisi Carsonin ennätyksen.
Carson kertoi, että hänelle alkoi virrata sähköpostia ja tekstiviestejä, kun Laine oli tehnyt kauden 40. maalinsa viime lauantaina.
- Onhan se hieno saavutus. Jos Laine olisi pelannut minun aikanani, hän olisi tehnyt todennäköisesti vielä enemmän maaleja. Aikakausia on melko hankala vertailla, Carson tuumi.
- Olen kuitenkin seurannut jääkiekkoa tarpeeksi tietääkseni, että peli on nyt paljon tiukempaa. Nykyään pidetään loistavana saavutuksena, jos tekee 20-30 maalia, hän jatkoi.
Kun Carson iski 37 maalia tulokaskaudellaan 1986-87, Kings pelasi Smythe-divisioonassa, jossa hyökkäyspeli oli pääosassa. Seuraavalla kaudella Carson kirjautti NHL-uransa parhaat tehot 55+52=107 ja oli joukkueensa toiseksi paras pistemies tulevan Hall of Fame -hyökkääjä Luc Robitaillen (53+58=111) jälkeen.
Tuohon aikaan alle 20-vuotiaiden pelaajien maaliennätykseen ei kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota.
- Se oli vain yksi niistä jutuista, joka vain tapahtui, kun sain pitää hauskaa kaukalossa ja pelata loistavien pelaajien kanssa. En minä mistään ennätyksestä edes tiennyt, Carson kertoi.
- Kovempi juttu silloin oli se, kun tein toisena yhdysvaltalaispelaajana 50 maalia kaudessa. Bobby Carpenter oli ensimmäinen (53 maalia Washington Capitalsissa kaudella 1984-85).

Noihin aikoihin ei ollut tavatonta, että Kings päästi hävitessään 10 maalia ja voitti seuraavan ottelun iskemällä kahdeksan maalia. Carson vietti kertaalleen kuuden tehopisteen (4+2) iltaa, kun Kings kaatoi Calgary Flamesin lukemin 9-7 maaliskuun 30. päivänä 1988.
- Tein viidennenkin maalin, mutta se taidettiin hylätä paitsiona. Etenin oikeaa laitaa ja pistin kiekon häkkiin, mutta maalia ei hyväksytty. Tokaisin siihen: "Älkää nyt viitsikö. Kuinka usein saa mahdollisuuden tehdä viisi maalia ottelussa?" Sen minä muistan siitä ottelusta. Forumissa pelattiin avointen ovien kiekkoa, Carson muisteli.
Carson aloitti uransa Kingsissä ketjussa, jonka muut hyökkääjät olivat Dave Taylor ja Morris Lukowich. Kauden lopussa hän pelasi Robitaillen - joka oli myös tulokas - sekä konkarihyökkääjä Taylorin kanssa.
- Lucilla ja minulla oli loistava kemia. Se alkoi jo Quebecin liigassa, jossa pelasimme vastakkain. Kun minä olin Hullin joukkueessa ja Luc Verdunissa, kohtasimme finaaleissa. Muistutan Lucille mielelläni siitä, että me voitimme, Carson sanoi.
Lisää aiheesta: [Laineen laukaisutarkkuus on omaa luokkaansa]
- Osasin puhua jonkin verran ranskaa. Muistan, kun tapasin tuon montrealilaisnuorukaisen, jota vastaan olin pelannut aiemmin. Kun puhuin hänelle ranskaa, hän vain tuijotti minua. Se oli aika hauskaa, hän jatkoi.
Kun Carson meni ensimmäistä kertaa Kingsin harjoitusleirille vähän yli 18-vuotiaana, hän oli NHL:n nuorin pelaaja. Kingsillä oli takanaan katastrofaalinen 54 pisteen kausi 1985-86, joten Carsonin, Robitaillen ja Steve Duchesnen kaltaisille tulokkaille annettiin tilaisuuksia, jollaisia he eivät kenties olisi saaneet muualla.
- Muistan, kun menin Kingsin harjoitusleirille ja ajattelin, että en lähde enää takaisin junioreihin. Päätin ottaa paikan joukkueesta. Pystyin pelaamaan sillä tasolla, Carson sanoi.
Robitaille voitti vuoden tulokkaan Calder Trophyn kaudella 1986-87. Vuoden 1986 NHL Draftin toisena pelaajana varattu Carson sijoittui Calder-äänestyksessä kolmanneksi.

Elokuun 9. päivänä 1988 Kings hankki Gretzkyn, Mike Krushelnyskin ja Marty McSorley Oilersista ja antoi kaupassa vastineeksi Carsonin, Martin Gelinasin, kolme ykköskierroksen varausta ja 15 miljoonaa dollaria. Tuo pelaajakauppa on yhä yksi suurimmista ammattilaisurheilun historiassa.
Carson edusti NHL-urallaan Kingsiä (kahdesti), Oilersia, Detroit Red Wingsiä, Vancouver Canucksia ja Hartford Whalersia, jossa hän lopetti uransa kauteen 1995-96. Hän teki pelaamissaan 626 ottelussa 275+286=561 tehopistettä.
- Osuin hyvään saumaan, minulla oli hyviä pelikavereita ja valmentaja (Pat Quinn), joka antoi minulle heti mahdollisuuden. Olen usein miettinyt, että jossain toisessa organisaatiossa minut olisi voitu lähettää farmiin tai junioriliigaan, Carson sanoi.
- Olen keskustellut tästä asiasta Lucin kanssa. Jos Luc - tai kuka muu tahansa - olisi siirtynyt toiseen joukkueeseen, en ehkä olisi saanut samanlaista tilaisuutta ja pystynyt tekemään samanlaista vaikutusta. Olin onnekas, kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hän jatkoi.
Nykyään rahoitusalalla työskentelevän Carsonin mukaan hänen perheensä ei ole niin vaikuttunut hänen saavutuksistaan kuin ulkopuoliset.
Kaksi Carsonin lapsista on jo muuttanut pois Michiganin Rochesterissa sijaitsevasta perheen kodista. Lapsista vanhin, Charlie, valmistuu Kalamazoo Collegesta tänä keväänä, John opiskelee Michiganin yliopistossa, Andrew käy high schoolin viimeistä luokkaa ja tytär Mia on 13-vuotias koululainen.
- He tietävät isänsä pelanneen joskus ammattilaisena jääkiekkoa. Eikä siinä mitään. Heidän asiansa kiinnostavat minua enemmän, Carson totesi.