Kärkijätkien intohimo Chicagon salaisuus

Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1 108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa All Stars -otteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015. NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Tällä kertaa hän käsittelee Chicago Blackhawksin menestystä.
Chicago Blackhawksin viime vuosien menestyksestä voisi puhua vaikka miltä kantilta ja miten pitkään tahansa. Minusta isoin juttu on kuitenkin se, että 6-8 jätkän ydinryhmä on ollut pitkään kasassa.

Siihen porukkaan voi laskea maalivahti Corey Crawfordin ja puolustajat Duncan Keithin, Brent Seabrookin ja Niklas Hjalmarssonin. Hyökkääjistä Jonathan Toews, Patrick Kane ja Marian Hossa ovat muodostaneet kovan kolmikon. Myös Patrick Sharp oli pitkään mukana. Nämä jätkät ovat äärimmäisen sitoutuneita, ja he sattuvat olemaan samalla erittäin kovan luokan pelaajia.
Olen nähnyt paljon joukkueita ja pelaajia, mutta Chicagossa asiat on viety astetta pidemmälle kuin muualla. Kaikki toiminta valmistaa vain ja ainoastaan seuraavaan otteluun. Se valmistautuminen ja totaalinen keskittyminen jääkiekkoon on uskomatonta. Se on hieno piirre ihmisessä.
Itse en koskaan pystynyt elämään niin täysin jääkiekon ympärillä kuin nämä Chicagon kärkipelaajat. Tarvitsin aina vähän muutakin. He elävät ja hengittävät jääkiekkoa. Sikäli minulle ei ole mikään yllätys, että Blackhawks on taas sarjan kärkipäässä. He ovat varmasti siellä niin pitkään kuin tämä ydinryhmä pysyy kasassa.
Joku sanoi, että Chicagolle tulee vaikeita aikoja, mutta vastasin, ettei tule. Kun voittaa Stanley Cupin, haluaa kokea sen tunteen uudelleen ja uudelleen. Uusien pelaajien on helppo tulla mukaan, koska kärkijätkätkään eivät sooloile. Uudet pelaajat imevät heti toimintatavan itseensä.

Patrick Kanella on vähän hulivilipojan maine, mutta ainakin kauden aikana hän keskittyi ainoastaan jääkiekkoon. En nähnyt mitään hölmöilyjä tai hulivilitouhuja. Ei siellä yökerhoissa pörrätty.
Oli sitten mikä tahansa runkosarjan matsi tai pleijaripeli, kopissa on aina hyvä fiilis. Ne jätkät rakastavat jääkiekkoa, ja kilpailuvietti on ihan valtava.
Muutenkin Chicagon organisaatio on ihan kärkipäätä, jollei paras. Kaikki toiminta menee pelaajien ehdoilla, ja heistä pidetään todella hyvää huolta. Pelaajille tehdään esimerkiksi ennen kauden alkua testejä, joissa heiltä otetaan hiusnäytteet analysoitaviksi. Heille tehdään henkilökohtainen vitamiiniohjelma. Jotkut pelaajat ottavat monivitamiineja, jotkut vain esimerkiksi b-vitamiinia. Halutaan varmistaa, että kropassa on kaikki tarpeelliset ainesosat.
Minut yllätti Chicagossa se, ettei siellä katsota hirveästi videoita ja että vapaapäiviä on paljon. Jos vapaapäiviä ei ole ihan joka toinen päivä, niin ei paljon puutukaan.
Joel Quenneville haluaa, että pelaajat ovat aina terävimmillään otteluissa. Vastaavasti aamujäät ovat pakollisia. Sillä tavalla otetaan tavallaan vapaat takaisin. Systeemi on niin takaraivossa, ettei sitä tarvitse jankata väsymykseen asti.

Kun voitimme Chicagossa Stanley Cupin 2015, pakistossa oli paljon loukkaantumisia. Kärkijätkät olivat kuitenkin terveitä, joten lopulta mitään ongelmaa ei ollut. Pittsburgh Penguinsilla on nyt vähän vastaava tilanne, koska silläkin on paljon kärkipakkeja pois.
Esimerkiksi Kris Letangin poissaolo näkyy väistämättä. Jos pleijareihin menossa oleva joukkue on valmiiksi rikki, kone hyytyy jossain vaiheessa. Penguinsilla on kuitenkin pari viikkoa aikaa saada miehiä takaisin.
Jos tilannetta ajattelee näin penkkiurheilijan kannalta, Penguinsin ja Chicagon finaali olisi hauskaa katseltavaa. Siinä sarjassa olisi paljon hyviä taistelupareja.
Mielestäni aika ennen pudotuspelien alkua on erittäin tärkeää. Jos tässä vaiheessa rämpii ja häviää, on virettä vaikea saada takaisin. Voittava fiilis pitää saada päälle.