Kasinokaupungin NHL-organisaation jonkinasteinen uhkapeli suomalaishyökkääjän kanssa ei ole ainakaan vielä viemässä seuran Black Jack -kättä yli 21:n.
Alku on siis ollut hyvä. Peleissä osuminen on aina eri asia kuin verkkojen venyttäminen harjoituksissa, mutta harjoitusottelut ovat vielä eri asia kuin runkosarjaottelut. Vastuu ja onnistumiset ovat varmasti kultaakin kalliimpia itseluottamuksen kannalta, ja sitä Pulkkinen tilanteessaan myös tarvitsee, sillä miestä on heitelty viime vuosina organisaatiosta, joukkueesta ja liigasta toiseen säälimättömän kovalla tahdilla.
Pulkkinen on aina elänyt maaleista ja maalinteosta. Häntä on siunattu kovalla laukauksella, jonka turvin hän pystyi elämään tiettyyn rajaan asti. Tuo raja on tuntunut häilyvän jossain NHL:n ja AHL:n välimaastossa, sillä maailman kirkkaimmissa kiekkovaloissa tekeminen ei ole ollut riittävää, kun taas AHL:ssä maalisummerit ovat soineet.
Aina eivät kaikki taivaankappaleetkaan ole olleet Pulkkiselle suosiollisia. Kaudella 2015-16 hän oli kauden alusta loppuvuoteen saakka Detroit Red Wingsin pelaavassa kokoonpanossa. Hän aloitti kauden tekemällä kolme maalia neljässä ensimmäisessä ottelussaan. Lopulta olkapäävamman rikkoma kausi piti hänen osaltaan sisällään 36 runkosarjaottelua, joissa hän teki tehot 6+6.