Molemmat ovat voittaneet NHL:ssä myös henkilökohtaisia palkintoja. Crosby on kaksinkertainen Hart Trophyn ja Art Ross Trophyn voittaja. Maalikuninkuuden ja Conn Smythe Trophyn hän on voittanut kertaalleen. Kurrilla on yksi runkosarjan maalikuninkuus, yksi Lady Byng Trophy, ja hän on ollut neljänä keväänä pudotuspelien paras maalintekijä. Art Ross hänelle olisi kuulunut ainakin vuonna 1990.
Maalivainu: Teemu Selänne
Crosby saavutti tuhat pistettä 757 ottelussa, kun Selänteellä kului siihen 928 ottelua. Crosbyn pisteistä kuitenkin "vain" 369 on maaleja, kun Selänteen tonni täyttyi saldolla 476+524. Näin ollen miesten ottelukohtaisissa maalikeskiarvoissa tuhannen tehopisteen täyttyessä on vain 0,02 maalin ero: Selänne teki 0,51 ja Crosby 0,49 maalia per ottelu.
Muuten Selänne ja Crosby eivät muistuttaneet pelaajina toisiaan, mutta maalinteon tehokkuudesta heidät molemmat kyllä tunnetaan.
Johtajuus: Koivun veljekset
Kanadan World Cup -joukkueessa olivat Jonathan Toews, Ryan Getzlaf, John Tavares, Claude Giroux ja Steven Stamkos. He kaikki ovat omien NHL-seurojensa kapteeneja, mutta ei ollut kysymystäkään siitä, kuka saisi C:n vaahteralehtipaitansa rintaan.
Se vakanssi kuuluu Crosbylle yhtä vakaasti kuin Leijonissa aikoinaan Saku Koivulle ja nykyään hänen pikkuveljelleen Mikolle.
Voimapelaaminen: Mikko Koivu ja Jere Lehtinen
Crosby on eliittiä myös voimapelaajana, mikä jää usein hänen supertähteytensä varjoon. Crosby on vahva kaksinkamppailuissa ja mailalla. Hän tekee myös hyvää työtä takakarvaajana ja on erinomainen ja vahva kiekonriistäjä. Siksi hän on kiekottomanakin vaarallinen, eritoten hyökkäysalueella.
Suomesta voidaan tähän vertailuun asettaa jo lopettaneista pelaajista kolminkertainen Selke Trophy -voittaja Jere Lehtinen, joka tunnettiin kovan kamppailuvoimansa lisäksi myös esimerkillisestä kahden suunnan pelaamisestaan.