Lindell ja Dallas pyrkivät Coloradon ohi Central-divisioonan kärkeen

Pääsemme seuraamaan Dallas Starsia NHL-kauden 2025-26 jokaisena kuukautena joukkueen suomalaispelaajien Miro Heiskasen, Roope Hintzin, Esa Lindellin ja Mikko Rantasen näkökulmasta. Tällä kertaa Lindell kirjoittaa "Dallasin mafiapäiväkirjoihin" joukkueen historiallisesta pisteputkesta, edessä olevista pudotuspeleistä, omasta kaudestaan sekä Arttu Hyryn vahvuudesta aloituksissa.

Ei sitä oikein kunnolla tajunnut, että me pelattiin 15 ottelun pisteputkessa, kun siihen väliin osui Milano-Cortinan olympialaiset. Se ei tuntunut niin pitkältä putkelta, mitä se sitten loppujen lopuksi oli, kun voitettiin kuusi peliä jo ennen olympiataukoa. Tauon jälkeen peli kulki erittäin hyvin, ja sivuttiin pisteputken seuraennätystä mestaruuskaudelta 1998-99. Tämän viikon maanantaina putki sitten katkesi, kun tuli tappio (3-6) Utahille.

Totta kai se näkyi yleisessä ilmapiirissä, kun voittoja alkoi kertyä peräjälkeen useita, ja onnistumiset vain ruokki itseluottamusta. Sitä kautta pisteputken pituuden ehkä huomasi, mutta ei siitä muuten kauheasti puhuttu.

Koppi oli hiljainen maanantaina hävityn ottelun jälkeen, ja tietenkin oltiin vähän allapäin. Mutta tavallaan me yritetään pitää yllä jo sellaista pleijareiden mielentilaa. Oli tulos voitto tai häviö, niin se nollataan ja mennään nopeasti eteenpäin.

Jokainen pelaaja tietää, että runkosarjan loppu lähestyy, ja meidän Central-divisioona on tosi tasainen. Pleijaripaikka on jo saatu, mutta olisi hirveän iso etu, jos pystyttäisi voittamaan oma divisioona. Nyt ollaan kaksi pistettä Coloradoa perässä, ja senkin takia pyritään pelaamaan loput pelit niin hyvin kuin mahdollista.

Tuntuu, että viime aikoina on ollut paljon kovia pelejä, ja lisää on tulossa, kun vastaan tulee vielä muiden muassa Vegas, Colorado ja Minnesota. Isoja pelejä edessä, mutta se on kivaa. Me mennään eteenpäin ottelu kerrallaan, varsinkin valmennus ajattelee niin.

Pelaajilla on ehkä enemmän se ajatustapa, että nollataan yksittäisen pelin lopputulos nopeasti, ja se pätee niin tappioon kuin voittoon. Voiton tuoma hyvä olo ei saa jäädä päälle, koska sitten peli lähtee helposti suistumaan raiteiltaan.

Voittaminen on meillä pleijareiden tavoite. Se on meidän seuraava steppi ja tavoite, mikä meidän pitäisi pystyä saavuttamaan, kun on kolme peräkkäistä kautta oltu Läntisen konferenssin finaaleissa, ja pelit on loppuneet siihen.

Olen tyytyväinen siihen, kuinka oma kausi on tähän saakka mennyt. Aina tietysti katsotaan pisteitä, ja onhan se itsellekin kivaa, kun niitä tulee (nyt 27, yhden kauden piste-ennätys 32). Mutta enemmän vaadin itseltäni tasaisuutta ja hyvää puolustamista. 

Yleensä pelaan vastustajan kärkiketjua vastaan, niin siksi tasaisuus menee karvan verran pisteiden edelle. Mutta molempiin olen tyytyväinen tähän asti, tosin oman pelin ajattelussa on sama juttu kuin joukkueen pelissä: ei saa tulla liian hyvä olo. Hyvät vastustajat kyllä palauttaa äkkiä maan pinnalle, jos oma peli alkaa lipsua.

Mikko (Rantanen), Roope (Hintz) ja (Radek) Faksa on olleet sivussa kokoonpanosta, mutta on silti pystytty voittamaan. Se on ollut tosi positiivista ja kertoo joukkueen syvyydestä. Me on Miron (Heiskanen) kanssa juteltu, että varsinkin kolmos- ja neloskenttä on olleet tosi hyviä. He tekee pyyteetöntä työtä, karvaa ja taklaa, ja on saaneet myös tehopisteitä. Se on ollut hieno nähdä.

Farmista tullut Arttu (Hyry) on vahva oululainen poika. Tekee paljon töitä ja on tosi hyvä aloituksissa. Semmoinen kaveri, joka ei näy otsikoissa tai ehkä pistetilastoissa, mutta tekee arvokasta työtä. Juuri aloitusten takia hän on pelannut myös alivoimaa, koska hän tuo esiin juuri alivoiman aloitusten merkityksen.

Aloitusvoitoille ei ehkä osata aina antaa tarpeeksi arvoa, varsinkaan alivoimalla. Onhan se paljon helpompi aloittaa vaihto kiekolla kuin ilman. Siinä on alivoimalla vielä isompi ero, jos voittaa aloituksen ja saadaan heti purku sen sijaan, että vastustaja pääsee siinä alueella pyörittämään ylivoimalla.

Artun tulon jälkeen kaverit virnuili kopissa että taas yksi suomalainen lisää, niin kuin he aina sanoo. Siihen vastaan vain, että eihän meitä voi olla liikaa. Olen sanonut kaikille, että Jerestä (Lehtinen) se alkoi, ja sen jälkeen muut on saaneet tilaisuuden näyttää. Kaikin puolin Dallasissa on huomattu, että suomalaiset on hyviä ja luotettavia pelaajia.