Stanleyn malja on suurien tunteiden tulkki

Stanley Cup -pokaalin kiehtovuus johtuu siitä, että ulospäin kiiltävä kannu edustaa pelkkää elämää suurempaa iloa ja onnea, mutta sillä on myös synkkä, vähemmän julkinen puolensa. Karun puolen tuntevat erityisesti pelaajat, jotka voittavat liigan mestaruuden ensimmäisen kerran. He tajuavat, kuinka paljon uhrauksia, työtä, tuskaa, pettymyksiä ja kipua 16-kiloisen ja 90-senttisen maljan voittaminen vaatii. Varoitukset eivät auta, se pitää kokea itse.

Washington Capitalsilta kannun voittaminen vaati yhteensä 3 701 runkosarja- ja pudotuspeliottelua 44 vuoden aikana.
- Ei se tullut helpolla. Voitettuun kannuun sisältyvät monien vuosien katkerat pettymykset ja joukkueen uudelleenrakentamiset. Mutta emme koskaan antaneet periksi ja viimeinkin teimme sen, Capitalsin maalivahti Braden Holtby huokaisi mestaruuden varmistuttua pitkän odotuksen jälkeen.
Kiekkopiirissä neljä kierrosta kestävää NHL:n pudotuspelikevättä ja sen huipentavaa kannua pidetään sekä parhaana mahdollisena palkintona että eloonjäämistaisteluna. Capitals pelasi tällä kaudella 24 ottelua 57 päivässä ennen kuin joukkue sai kutsua itseään mestariksi. Eikä kyse ollut pelkästään otteluista, sillä pelaajat lensivät yhdessä mantereen halki ja poikki sekä söivät ja yöpyivät yhdessä.

Kuten aikaisemmillekin mestareille, Capitalsille kehittyi parissa kuukaudessa niin vahva toverihenki, ettei se unohdu koskaan, vaikka pelaajien tiet vievät jossain vaiheessa eri suuntiin. Heidän välilleen kasvaneet siteet eivät katkea.
Voitto sitoi Capitalsin pelaajat yhteen ikuisiksi ajoiksi, mutta se myös liitti heidät vuonna 1893 alkaneeseen ketjuun. Muista ammattilaisurheilun pääsarjoista poiketen NHL ei teetä uutta palkintoa vuosittain, vaan pelaajien nimet kaiverretaan pokaaliin, joka on luotu kiertämään. Elämisen ja juhlimisen jäljet näkyvät kannussa, kuten pitääkin.

Stanley Cup -pokaalin useamman kerran ilmaan nostaneet pelaajat sanovat, että voittaminen todella on kaikkien kovien ponnistusten arvoista. Kerran kun olet saanut kannun käsiisi, olet koukussa ja haluat kokea sen selittämättömän hyvänolon tunteen uudelleen.
- Kannussa on kyse unelmien toteutumisesta ja tilaisuudesta jakaa tunne kaikkien kanssa, Pittsburgh Penguinsin kapteeni Sidney Crosby selitti viime vuoden heinäkuussa kotikulmillaan Nova Scotian Cole Harbourissa, kun hän juhli toista peräkkäistä mestaruutta perheen, ystävien ja kiekkofanien kanssa.
Capitalsin päävalmentaja Barry Trotz muistutti finaalisarjan aikana, että Stanley Cupin voittaminen on yhtä lailla henkisesti kun fyysisesti uuvuttava ponnistus.
Lisää aiheesta: [Stanley Cupin metsästys voi viedä vuosikausia\]
- Kun on henkisesti vahva, kuten meidän joukkueemme monet pelaajat, pystyy jatkamaan pelaamista paljon pidemmälle kuin mihin fyysisesti luulee pystyvänsä. Vasta tällaisen tilaisuuden saatuaan pelaaja tajuaa, mihin hän oikein pystyy ja kuinka paljon voittaminen vaatii, valmentaja tuumi.
Ja vaatiihan se. Maalivahti on pelaaja, joka jatkuvasti seisoo kumilaatan ja tappion välissä. Tai miltä mahtaa tuntua laukausta blokkaavasta pelaajasta, johon samainen kumilaatta osuu lähes 160 kilometrin tuntivauhdilla? Mitään ei saa antaa vastustajalle ilmaiseksi.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Stanley Cup -pokaali myös heittää haasteen joka kesä voittajajoukkueen pelaajille: jaksavatko monta kuukautta uurastaneet kädet nostaa ilmaan kannun, joka painaa maalivahtien mukaan suunnilleen saman verran kuin heidän hiestä läpimärät varusteensa. Kyllä jaksavat, sillä mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun saa ottaa kannun omiin käsiinsä sen sijaan että katselisi kotisohvalta muiden juhlintaa.
Kanadan kenraalikuvernööri ja Prestonin lordi Frederick Arthur Stanley lahjotti maljan vuonna 1892, ja se maksoi silloin noin 50 dollaria. Nykyisin malja on mittaamattoman arvokas, sillä se jatkaa kulkuaan vuodesta ja kädestä toiseen.
Maljaan kaiverretaan joka vuosi uudet nimet, jotka ovat osa ammattilaiskiekkoilun jatkuvaa ketjua.