Stanley Cupin metsästys voi viedä vuosikausia

Pudotuspelien ikuisena alisuorittajana pidetty Washington Capitals voitti vihdoin 44 vuoden jälkeen seurahistoriansa ensimmäisen Stanley Cupin. Samalla päättyi seuran kirkkaimman tähden Aleksandr Ovetshkinin 12 vuotta kestänyt kannujahti - venäläiskapteenista tuli vihdoin voittaja.

NHL:n historia tuntee luonnollisesti samantyylisiä sankaritarinoita, jotka kertovat siitä, kuinka vaikeaa lordi Stanleyn himoitun maljan voittaminen voi joskus olla.
Viimeisimmät uutiset NHL:n pudotuspeleistä kertoo Twitterissä [@NHL\_fi]
Suomalaiset muistavat NHL-kauden 2006-07. Uralleen kruunua hakenut Teemu Selänne oli edellisellä kaudella kohdannut jälleen yhden karvaan pettymyksen, kun silloisen Mighty Ducks of Anaheimin tie päättyi Läntisen konferenssin finaalitappioon Edmonton Oilersille.
Joukkue lyhensi seuraavaksi kaudeksi nimensä muotoon Anaheim Ducks, luki läksynsä, raivasi tiensä jälleen konferenssifinaaleihin, ja kaatoi kivikovan Detroit Red Wingsin otteluvoitoin 4-2.
Sarjan kenties unohtumattomin maali nähtiin viidennen kamppailun jatkoerässä, jossa Red Wingsin puolustaja Brett Lebda hukkasi omalla alueella kiekon kohtalokkain seurauksin. Selänne oli kärppänä paikalla ja veivasi limpun lopulta taidokkaasti ohi Detroitin maalia vartioineen Dominik Hasekin. Selänteen ratkaisuosumaa voidaan jälkeen päin pitää ottelusarjan käännekohtana.
- Olin hieman yllättynyt saadessani kiekon siinä tilanteessa haltuuni. Joskus kiekoilla on tapana pomppia tärkeillä hetkillä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, mutta onneksi kiekko meni lopulta maaliin, Selänne kertasi ottelun jälkeisessä haastattelussa.
Suomalaishyökkääjän 13 vuotta kestänyt odotus päättyi onnellisten tähtien alla, kun Ducks kukisti Stanley Cup -finaalisarjassa Ottawa Senatorsin voitoin 4-1. Pokaalia tuli noutamaan kapteeni Scott Niedermayer, joka antoi sen ensiksi veljelleen Robille. Sen jälkeen lordi Stanleyn malja siirtyi Chris Prongerille, joka taas ojensi sen Selänteen käsivarsille. Suomen kaikkien aikojen tehomies pääsi juhlimaan joukkueensa kanssa mestaruutta, joka oli myös seuralle sen ensimmäinen.

• Pitkään olen odottanut tätä hetkeä. Uskomaton tunne oli voittaa kotiyleisön edessä. En voisi olla ylpeämpi pelikavereistani, jotka tämän mahdollistivat, Selänne totesi mestaruushuumassa.
  Selänne nakutti mestaruuteen päättyneellä kaudella 82 runkosarjaotteluun huimat 48+46=94 tehopistettä ja oli liigan pistepörssissä sijalla 11. Pudotuspeleissä tehopisteitä syntyi 21 ottelussa 5+10=15.
  NHL:n kaikkien aikojen parhaimpiin puolustajiin kuulunut Ray Bourque dominoi taalakaukaloita 1980-luvun lopulta aina 1990-luvulle asti. Peräti viidesti (1987,1988, 1990, 1991 ja 1994) liigan parhaan puolustajan Norris Trophyn nimiinsä vienyt Bourque edusti Boston Bruinsia 21 kauden ajan, kunnes hänet kaupattiin kauden 1999-2000 puolivälissä Colorado Avalancheen. Monet Bruinsin pelaajat toivoivat kaupan jälkeen, että seuran pitkäaikainen puolustajakapteeni saisi uralleen hienon lopetuksen.
  Joe Sakicin kipparoiman Avalanchen matka tyssäsi tuolla kaudella Läntisen konferenssin finaaleihin, mutta seuraavalla kaudella tärppäsi.
  Bourque toimi joukkueensa varakapteenina ja keräsi runkosarjassa 80 otteluun 7+52=59 tehopistettä. Kun Avalanche eteni playoffeissa aina Stanley Cupin finaaleihin saakka, ei seuran kannattajille tarvinnut erikseen mainita, kenelle yksittäiselle pelaajalle mestaruutta pyrittäisiin pelaamaan.

New Jersey Devilsiä vastaan pelattu finaalisarja eteni aina seitsemänteen peliin saakka, jossa kotijoukkue Avalanche oli parempi lukemin 3-1.
- Jokaisen pelaajan mielessä ja sydämessä oli se, että pelaamme tämän hänelle (Bourque). Tulen muistamaan ottelun jälkeisen tunteikkaan hetken lopun ikääni. Se oli kaikkinensa hyvin erityinen tilanne, Avalanchen päävalmentajana toiminut Bob Hartley muisteli.
Vuoden 2001 Stanley Cup -palkintoseremonia lukeutuu varmasti NHL:n pudotuspelihistorian ikimuistoisimpiin. Kapteeni Sakic tuli noutamaan pokaalia komissaari Gary Bettmanilta, joka oli lopettanut puheensa seuraavin sanoin: "Keskuudessamme on pelaaja, joka on odottanut tätä tilaisuutta todella kauan. Ole hyvä, Joe Sakic."
Sen sijaan, että kanadalaiskapteeni olisi nostanut itse lordi Stanleyn maljan ilmaan, hän antoikin sen saman tien Bourquelle, joka sai Pepsi Centerin yleisön villiintymään.
Lisää aiheesta: [12 joukkuetta jahtaa ensimmäistä kannuaan]
- Muistan, kuinka vaikeaa oli pitää tunteet kurissa. Hengittäminenkin tuntui vaikealta. Mestaruuden voittaminen on jotain sellaista, mitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Se vaatii hirveän määrän uhrauksia, ja välttämättä sekään ei riitä, Bourque kommentoi.
Bourque lopetti uransa mestaruuteen 40 vuoden iässä. NHL-otteluita hänelle kertyi kunnioitettavat 1 612.
Stanley Cupin voittaminen on tänä päivänä vieläkin vaikeampaa kuin ennen. Joukkueiden välisten tasoerojen kaventuminen, palkkakatto sekä pelin evoluutio tekevät voittavan joukkueen luomisesta erittäin haastavaa.