Jälkipeli: Bruins - Blues, 7. finaali

Craig Beruben luotsaama St. Louis Blues löi Boston Bruinsille luun kurkkuun ratkaisevassa seitsemännessä Stanley Cup -finaalissa ja juhli seurahistoriansa ensimmäistä mestaruutta erittäin vahvan esityksen jälkeen. Listasimme viisi avainasiaa, joihin seitsemäs finaali lopulta ratkesi.

Lisää aiheesta: [Berube ja Binnington loihtivat Bluesista mestarin]
1. Jordan Binnington seisoi päällään
Heinäkuussa 26 vuotta täyttävä tulokasmaalivahti torjui seitsemännessä finaalissa yhdestä takaiskusta huolimatta 32 kertaa ja oli suorastaan häikäisevä. Ilman Binningtonin huipputorjuntoja kamppailu olisi saattanut olla ohi jo avauserässä, sillä sen verran kovaa oli Bostonin pyöritys.
Bruinsin pelaajista parhaimmat maalipaikat siunaantuivat avauserässä David Krejcille ja Brad Marchandille, mutta molemmat joutuivat vuorollaan toteamaan kanadalaistorjujan ohittamattomaksi. Toisessa päässä operoinut Tuukka Rask teki voitavansa, eikä häntä voi Bluesin osumista syyttää.
Binningtonista tuli NHL-historian ensimmäinen tulokasveskari, joka on onnistunut voittamaan pudotuspeleissä kaikki mestaruuteen vaadittavat 16 ottelua.
- Upea tunne kerta kaikkiaan. Sitä on vaikea ymmärtää, kun miettii, mistä lähtökohdista tämä kaikki alkoi. Asiat ovat joskus pienestä kiinni. Jaksoimme tehdä töitä joka päivä paremmin ja paremmin emmekä miettineet enää tapahtunutta, Binnington summasi.

2. Blues ei tuhlaillut maalipaikkojaan
Nuottinutuille kirjattiin avauserässä vain neljä laukausta Bruinsin maalia kohti, mutta joukkue onnistui silti iskemään kaksi osumaa. Se kertoo tylyä kieltään St. Louisin maalinteon tehokkuudesta. Blues iski avausmaalinsa käytännössä ensimmäisestä hyökkäyksestään, kun kahden tehopisteen iltaa viettänyt Ryan O'Reilly ohjasi puolustaja Jay Bouwmeesterin laukoman viivavedon ohi Raskin. Päätöserään lähdettäessä Bruins oli vienyt laukaukset 23-10.
- Sitä luo tilanteita ja maalipaikkoja ja huomaa, etteivät kiekkojumalat olekaan samalla puolella. Vastustaja teki, mitä heidän täytyikin tehdä. Blues laittoi paikoista sisään ja me emme. Kyllä tämä todella tyhjän olon jättää, Bruinsin päävalmentaja Bruce Cassidy kertasi pettyneenä.
Blues ei päässyt kamppailussa kertaakaan ylivoimalle, joten tilanteet tulivat Raskin vartioimalle Bruinsin maalille pitkälti terävinä pistohyökkäyksinä. Kamppailu oli suomalaisvahdille varmasti hyvin haastava, sillä Blues laukoi lopulta "vain" 20 kertaa Bruinsin maalia kohti.
- Tämä oli aikamoinen painajainen. Torjuntoja ei avauserässä juuri tullut, mutta silti kaksi kiekkoa livahti selkäni taakse. Loimme hyviä maalipaikkoja, jotka olisi pitänyt hyödyntää. Vastustajan maalivahti otti tärkeillä hetkillä hienoja torjuntoja, Rask totesi.

3. Onni suosi huolellisempaa osapuolta
Huolellisuus nousi jälleen yhdeksi tärkeäksi teemaksi seiskapelissä. Blues malttoi pysyä tärkeillä hetkillä kiekossa kiinni eikä sortunut kiekonmenetyksiin varsinkaan keskialueella. St. Louisille kirjattiin kamppailussa yhteensä seitsemän kiekonmenetystä, kun taas Bostonilla niitä oli peräti 13.
Bruinsilla oli etenkin puolustusalueella suuria vaikeuksia pitää linjat tiiviinä. Bluesin 2-0 osumassa tikunnokkaan voidaan nostaa muiden muassa Marchandin pää, sillä kanadalaislaituri lähti vaihtoon väärällä hetkellä ja jätti takaa tulevalle puolustaja Alex Pietrangelolle vapaan väylän ajaa Bruinsin maalille. Blues-kippari kiitti ja nosti taidokkaasti rystyltä joukkueensa kahden maalin johtoon.
- Tämä oli aivan uskomaton vuosi. En oikein osaa kuvailla tätä tunnetta. Joukkue on kasvanut kevään aikana ihan mielettömän paljon. Se, mistä tämä kaikki nousu runkosarjassa alkoi, ja mihin tämä nyt päättyi, on jotain ihan käsittämätöntä. En ole koskaan voinut kantaa näin ylpeänä tätä pelipaitaa kuin nyt, Pietrangelo hehkutti.
[Lue ottelusarjan BOS-STL kaikki jutut täältä]
4. Johtavien pelaajien esiintulo
Mestarijoukkueen pelaamisen tunnistaa siitä, että ydinpelaajat nousevat esiin silloin kun on sen paikka. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu O'Reilly oli näkyvässä roolissa läpi kamppailun. Samaa voi sanoa kapteeni Pietrangelosta (1+1), joka luuti Bluesin takalinjoilla jälleen huimalla varmuudella. Lisäksi Bluesin kolmannen osuman päätöserässä viimeistellyt Brayden Schenn aiheutti aktiivisella taklaus- ja karvauspelillään jatkuvasti harmia isäntien puolustukselle.
Bruinsin kannattajat odottivat erityisesti kotijoukkueen ykkösketjun ottavan homman haltuun, mutta tehot jäivät tällä kertaa pahasti piippuun.

5. Bluesin rajaton työmoraali
Blues luotti olevansa vahvoilla seiskapelissä jatkamalla fyysistä linjaansa ja ajamalla kiinni Bruinsin puolustajiin. St. Louis sai Pietrangelon 2-0 maalin jälkeen päälle sen saman pelitunteen, jolla joukkue oli raivannut tiensä Stanley Cup -finaaleihin. Kukaan Beruben miehistöstä ei avauserän jälkeen edes miettinyt vetävänsä vaihtoja selkä suorana, vaikka tulostaululla komeili "turvallinen" 2-0 johto.
- Kamppailun aikana eteen tuli haastavia tilanteita, mutta jätkät päättivät pelata toisilleen. Jokainen luotti koko ajan finaalisarjassa toisiinsa, emmekä lähteneet muuttamaan mitään. Olen todella ylpeä jokaisen panoksesta. Näytimme, mitä kaikkea pystyy saavuttamaan, kun vain uskoo omaan tekemiseen, O'Reilly linjasi.