Rassen sisällä kytee pieni hyökkääjä

CALGARY - Kun Winnipeg Jetsin Patrik Laine sai aivotärähdyksen Jake McCaben taklauksesta ottelussa Buffalo Sabresia vastaan, Rasmus Ristolaisella oli tapahtumassa oma pieni sivuosansa.
Ristolainen oli tietenkin puolustamassa joukkuetovereitaan taklauksen jälkeisessä joukkokahakassa. Kun McCabe joutui loppupelin ajaksi sivuun, Ristolainen oli valmis ottamaan roolia.

• He olivat laittamassa McCabea kentälle vielä ottelun lopussa, mutta sanoin, että voin tuurata, Ristolainen sanoi Ilta-Sanomissa.
  Ehkä Ristolainen vähän juksasi toimittajaa, sillä McCabe oli kentällä vielä ottelun viimeisessäkin vaihdossa. Kaiken kaikkiaan koko tapaus ja lausunto olivat tyypillistä Rassea. Näin tapahtui, ei ongelmaa, otetaan vielä muutama vaihto enemmän ja hoidetaan homma kotiin. Ristolaisen peliaika ottelussa oli hulppea 30.22.
  Sinänsä tämä yksittäistapaus kuvastaa Ristolaisen asemaa Buffalossa. Kun tilanne sitä vaatii, katseet kohdistuvat puolustajaan numero 55 - oli kyse sitten takaa-ajoasemasta, oman maalin puolustamisesta johdossa tai loukkaantuneen pelikaverin tuuraamisesta tasakentällisin.
  Ristolaisen, 22, kehitys on jatkunut tasaisesti koko hänen NHL-uransa ajan. Enää ei kysytä sitä, onko Ristolainen laatupuolustaja seurassa tai Suomen paras NHL-pakki. Hän alkaa olla siinä porukassa, josta valitaan seuraavia Norris Trophy -ehdokkaita.
  Erik Karlsson, Victor Hedman, Brent Burns, Duncan Keith ja Kris Letang ovat vielä ehkä hivenen edellä, mutta tilanne voi hyvinkin keikahtaa seuraavan viiden vuoden sisällä.
  Norrisin voittamiseen ei riitä pelkkä oman maalin suojelu ja fyysinen peli. Ristolainen on saanut itsestään irti koko ajan enemmän hyökkäystehoja. Hänestä on tullut varsinainen puolustuksen Raimo Helminen, sillä hän on rohmunnut kauden aikana 40 ottelussa jo 24 syöttöpistettä.

Rasmus Ristolainen on ylivoimapisteissä koko sarjan kakkonen (16) Hedmanin (18) jälkeen.
- Ylivoima-aikaa on tullut niin paljon, että tulosta pitääkin tulla. Hyvät pelaajat siinä vierellä auttavat aika paljon, Ristolainen totesi NHL.com/FI:lle.
Ristolaisella on ollut jo vuosia takataskussaan ominaisuus, joka erottaa keskinkertaiset viivapakit laatuluokan pelinrakentajista. Hän saa vedot viivalta läpi hyvällä prosentilla terävän sivuttaisliikkeensä ja monipuolisen hämäysvalikoimansa ansiosta.
Hyvän pistesaldon taustalla on kohentunut syöttötaito. Passit lähtevät kovaa ja tarkasti, ja ennen kaikkea ennalta-arvaamattomasti. Yhteispeli varsinkin Jack Eichelin kanssa sujuu saumattomasti.
- Paljon me harjoittelemme ja puhumme ylivoimapelistä. Tilanteet tulevat kuitenkin niin nopeasti, ettei siinä hirveästi ehdi miettiä. Pitää vaan pelata jääkiekkoa, Ristolainen tuumi.
Ristolaisen hyökkäysvaistot voivat johtua osittain siitä, että hän pelasi pitkään junioreissa hyökkääjänä. Hän siirtyi TPS:n junnuissa pakiksi vasta 12-vuotiaana. Ison pakin sisällä kytee siis pieni hyökkääjän siel
- Meillä oli loukkaantumisia, ja valmentaja määräsi pakiksi. Peli meni hyvin, ja pystyin hyödyntämään pakin paikalla omia vahvuuksia. Jäin sitten siihen, Ristolainen muisteli.
TPS:n junnuista on pitkä matka NHL-joukkueen kärkipelaajaksi. Onko hyökkääjänä pelaamisesta jäänyt kuitenkin jotain puseroon pakin hyökkäyspeliin?
- Kai siitä jotain hyötyä on ollut hyökkäyspäässä. Pientä maalivainua ja vähän silmää tilanteille, Ristolainen tuumi.
Ristolainen ei ole koskaan ujostellut sanoa, että hän haluaa olla joukkueen kärkipakki ja paras puolustaja NHL:ssä. Moni voi heittää saman lausahduksen, mutta Ristolaisen sanomassa on kaksi merkittävää pointtia - hän uskoo oikeasti itse asiaan, ja se on kaiken lisäksi mahdollista.

• Haluan olla paras kaikessa, mitä teen. Miksi tekisit asioita, jos et halua olla paras? Haluan voittaa, Ristolainen sanoi Buffalo Newsin jutussa.
  Ristolainen voi olla paras, mutta voittamiseen joukkueena tarvitaan muitakin. Ristolainen ei ole pelannut vielä yhtään NHL:n pudotuspeliottelua, eikä hän nykytahdilla pelaa niitä ensi keväänäkään.
  Hänen sopimuksensa Buffalo Sabresin kanssa ulottuu kauteen 2022 asti. Jos Sabresista ei tule Ristolaisen isosta panoksesta huolimatta pudotuspelijoukkuetta, häneltä kysytään aivan uudenlaista kärsivällisyyttä. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin olla paras pelaaja joukkueessa, joka ei pärjää.
  Henkisen kestävyyden lisäksi Ristolainen tarvitsee tulevina vuosina kykyä kestää kovaa fyysistä kuormitusta. Toistaiseksi hän on pystynyt pelaamaan isoja minuutteja loistavasti, mutta taakka kasvaa koko ajan. Kun voitot ovat tiukassa, varsinkaan kärkipelaajilta ei sallita yhtään virhettä.
  Ristolaisen työkaluilla kovan kuorman voi kuitenkin kestää. NHL-pelaajien kohdalla puhutaan usein nopeudesta ja voimasta, mutta Ristolaisen kaltaiselle paljon pelaavalle pakille myös kestävyys on tärkeä ominaisuus. Ristolainen hyytyy harvoin kovatempoistenkaan otteluiden ratkaisuminuuteilla. Kun olet ottelun loppuhetkillä kirikiekossa Patrick Kanen tai Sidney Crosbyn kanssa, väsy ei saa painaa pohkeissa liikaa.
  Ristolaisella on onneksi vielä yksi vahva valttikortti: ehtymätön turkulainen itseluottamus. Hän tuskin uhraa itse liikaa ajatuksiaan omaan henkiseen ja fyysiseen kestokykyynsä. Rasse antaa meidän muiden hoitaa spekuloinnin.