Vanderklok: Rinne teki vaikutuksen myös kaukalon ulkopuolella

Ben Vanderklok aloitti yhteistyön Pekka Rinteen kanssa 2014, kun hänet pestattiin Nashville Predatorsin maalivahtivalmentajaksi. Siitä alkoi työtoveruus ja ystävyys, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Vanderklok valmentaa yhä Predatorsissa, ja Rinne toimii seuran kehitysvalmentajana ja kykyjenetsijänä Euroopassa. Vanderklok on paikalla, kun Rinne aateloidaan maanantaina Hockey Hall of Fameen. Nyt hän päästää NHL.comin lukijat kurkistamaan kulissien taakse ja kertoo, millainen ”Peks” oikeasti on.

Tutustuin Pekka Rinteeseen, kun työskentelin ensimmäistä vuotta NHL:ssä.

Meillä on vain vuosi ikäeroa, ja muistan miettineeni, millaista siitä tulisi. Olin innoissani ensimmäisestä tilaisuudestani NHL:ssä, mutta kyseessä oli kuitenkin Pekka Rinne ja olimme melkein samanikäisiä. Pyörittelin asiaa päässäni parin viikon ajan.

Muistan myös ensimmäisen keskustelumme ja sen, miten innokkaasti hän oli siinä mukana. Minulle tuli oitis tunne, että olin hänelle tärkeä. Tuntui siltä, että voisimme saada yhdessä hyviä asioita aikaan. Hän sai minut tuntemaan niin jo ensimmäisestä päivästä lähtien.

Pekka on kohteliain ja vaatimattomin ihminen, jonka voi kuvitella kohtaavansa. Hänen saavutuksensa ovat vaikuttavia, mutta hänen suuruuttaan ei voi mitata niillä. Se mitataan sillä, millainen ihminen hän on.

Hänessä ruumiillistuu se, mitä tarkoittaa olla hyvä ihminen. Hänen ystävällisyytensä ja vaikutuksensa muihin ylittävät reilusti kaiken sen, mitä hän teki jäällä. Moni muistaa Pekasta sen, millaisen vaikutuksen hän teki ja millaisen tunteen hän herätti. Se kuvaa häntä parhaiten.

Mitä työtoveruuteemme tulee, niin kysyin häneltä kerran, mitä hän odottaa minulta. Hän vastasi: ”Teet työtäsi innolla, huolellisesti ja ahkerasti. Haluan, että olet silmäni ja korvani kaikessa, mikä voisi auttaa peliäni." Yritin toimia sen mukaisesti.

Työtoveruutemme rakentui ajan myötä ja ansaitsimme toistemme luottamuksen. Ajattelutapamme ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset. Kun teimme kerran pelaajille persoonallisuusarvioinnin selvittääksemme, miten heitä voitaisiin valmentaa parhaiten, tuloksemme olivat yhdenmukaiset. Se on aika mieletön juttu, mutta siitä syystä olimme aina samalla aaltopituudella.

Yhteistyömme toimi loistavasti. Pekka oli väsymätön kilpailija, todella sitkeä. Hän johti esimerkillään, vihasi häviämistä ja halusi olla aina maalissa. Hän halusi paiskia töitä.

Pekka oli pikkutarkka ammattilainen, eikä hän koskaan uskonut siihen, että vähemmän olisi enemmän. Hän sanoi aina, että tieto on valtaa. Hän tutki aina vastustajia ja omaa peliään. Hän antoi pelille koko sydämensä ja sielunsa, ja kaikki hänen ympärillään tiesivät sen.

Kun hän pelasi, hän oli pelaaja ja minä valmentaja. Sitä rajaa ei ylitetty. Olemme nyt parempia ystäviä kuin silloin, kun yritimme saavuttaa tavoitteitamme hänen peliuransa aikana. Mutta välitin hänestä kuin omasta pojastani.

Yritin auttaa häntä tekemään omaa juttuaan ja halusin nähdä hänen menestyvän, saavuttavan ja toteuttavan kaikki tavoitteensa ja unelmansa. Niin minä suhtauduin asiaan, ja niin myös vilpittömästi tunsin. Hän antoi joka ikinen päivä niin paljon, että tiesin olevani hänelle vastapalveluksen velkaa.

Kaikki päivät eivät olleet ruusuilla tanssimista. Meillä oli vaikeitakin aikoja. Saatoin löytää hänet pukukopin takahuoneesta varusteet yllään. Hän ei ollut riisunut niitä, koska oli niin pettynyt omaan peliesitykseensä. Kun ajelin kotiin ottelun jälkeen, Pekka saattoi soittaa minulle, jos hänellä oli vaikeaa.

Sellaisia puheluita ei odota saavansa, koska jokaiseen otteluun lähdettiin positiivisella asenteella. Niitä puheluita ei halua saada. Ne ovat puheluita, joista ulkomaailma ei saa koskaan tietää. Mutta itsekin vanhempana tiedän, että jos puhelu tulee, apuani tarvitaan juuri sillä hetkellä. Täytyy osata arvostaa sitä, että on jollekulle luottohenkilö. Meillä oli sellaiset välit.

Pekka panosti pelaamiseen todella paljon, välitti pelistä valtavasti ja halusi tehdä asiat oikein. Halusin tukea häntä, koska tiesin, kuinka paljon hän todella halusi sitä. Hän näytti joka päivä, kuinka tärkeää valmistautuminen on hänelle ja kuinka paljon hän välittää joukkuetovereistaan.

Kun Juuse Saros tuli joukkueeseen, Pekka tiesi, että Saroksesta tulisi hyvä pelaaja. Hän teki kaikkensa auttaakseen Juusea nousemaan ykkösmaalivahdiksi. Sellaista näkee harvoin. Se kertoo, millainen hän on.

Pekka antoi ”Juicen” lainata autoaan ja kutsui tämän usein kotiinsa syömään auttaakseen sopeutumisessa. Jäällä he auttoivat toisiaan. Hän otti Juusen aidosti siipiensä suojaan, vaikka tiesi tämän kilpailijakseen. Heistä tuli hyviä ystäviä. Se oli uskomatonta.

Emme juuri puhuneet hänen peliuransa päättymisestä, mutta loppuvaiheessa hän viittasi siihen silloin tällöin. Hän puhui siitä, että haluaisi sanoa peliuransa lopussa, että pystyisi vielä pelaamaan. Hän ei halunnut vain roikkua mukana.

Muistan Pekan viimeisen ottelun täällä Nashvillessa. Hän pelasi loistavasti. Hän piti nollan ja kiersi kunniakierroksen. Se oli hänelle täydellinen läksiäisjuhla. Silloin tajusin, että se tapahtuu nyt oikeasti. Silmäni kostuvat, kun ajattelen asiaa ja kirjoitan siitä.

En koskaan pitänyt työtoveruuttamme tai ystävyyttämme itsestäänselvyytenä. Tiesin, millainen ihminen hän oli. Tiesin olevani onnekkain maalivahtivalmentaja, kun sain valmentaa häntä. Tiesin, kuinka onnellinen seura sai olla Pekasta.

Mutta en uhrannut hetkeäkään sille ajatukselle, miten Pekan peliuran päättyminen vaikuttaisi minuun. En koskaan miettinyt sitä puolta asiasta. Ajattelin usein, mitä hän aikoo tehdä ja missä hän aikoo asua. En kertaakaan pohtinut, mitä minä tekisin hänen lähtönsä jälkeen.

No, menetin itsestäni ison palasen. Seuraavalla kaudella kaipasin hänen läsnäoloaan. Olisi ollut mukavaa nähdä hänet kuntopyörän selässä joka aamu, mennä hänen luokseen ja vaihtaa muutama sana. Kaipasin sitä yhteistä päivittäistä aherrustamme, kun yritimme hioa hänen peliään vielä yhden torjunnan verran paremmaksi. Sitä oli ikävä, ja se oli minulle rankkaa.

Tuolla ensimmäisellä kaudella soittelin hänelle otteluiden jälkeen ja kysyin, voisiko hän katsoa Juusen pelivideoita puolestani, jotta kuulisin hänen näkemyksiään ja saisin kenties vinkkejä joihinkin tilanteisiin. Se on täyttänyt tyhjiön, ja työtoveruutemme on muuttunut enemmän ystävyydeksi.

On kunnia saada kutsua Pekkaa ystäväkseni, ja tiedän olleeni onnekkain maalivahtivalmentaja, kun sain valmentaa häntä. Hän muutti minua ja elämääni niin monella eri tasolla.