Predatorsin Saros ja Lankinen puskevat toisiaan parempiin suorituksiin

Kevään 2016 ja tämän kauden väliin mahtaa vain yksi sesonki, jolloin Nashville Predatorsin maalia ei ole vartioinut suomalaiskaksikko.

Nykyisin Nashville kakkosmaalivahtina pelaava Kevin Lankinen naurahtaa, että pitäisi varmaan kysyä Predatorsin seurajohdolta, miksi he luottavat suomalaisiin maalillaan.

– Heillä taitaa olla joku heikko kohta suomalaisia maalivahteja kohtaan, hän epäilee ensin, mutta vakavoituu ja jatkaa, että sehän on ylpeyden aihe suomalaisille.

– Hienoa, kun Suomen kaltaisesta pienestä maasta on tullut ja tulee NHL:ään niin paljon hyviä kenttäpelaajia ja maalivahteja. Aina ilolla seuraan, kun suomalaiset pärjää, missä tahansa joukkueessa, Lankinen kertoo NHL.com/fi:n haastattelussa.

Pekka Rinteen valtakausi alkoi Nashvillessa syksyllä 2005 ja päättyi kesällä 2021, kun hän siirtyi nauttimaan eläkepäivistä. Juuse Saros tuli Rinteen pariksi kaudella 2016-17, mutta joutui pelaamaan kauden 2021-22 ilman sinivalkoista ääntä vierellään kopissa, sillä kyseisellä kaudella Saroksen kanssa torjuntavastuun jakoivat Connor Ingram ja David Rittich.

Suomalaistandemiin palattiin syksyllä 2021, kun Lankinen siirtyi Predatorsiin Chicago Blackhawksista. Myös tulevaisuus näyttää sinivalkoiselta, sillä Predators varasi viime kesän NHL Draftissa KalPan maalilla torjuvan Juha Jatkolan.

Näin 28-vuotiaat Saros ja Lankinen vastasivat kysymyksiin elämästään kaukalossa ja sen ulkopuolella. Ensin ääneen pääsee virkaveljeään yhdeksän päivää vanhempi Saros:

Oletteko samantyylisiä maalivahteja?

– Ihan ensin pitää kyllä sanoa, että on tosi mukava tehdä yhdessä töitä Kevinin kanssa. On tunnettu toisemme nuoresta asti, mutta tämä on ihan erilaista, kun ollaan joka päivä tekemisissä. Pääsee vielä paremmin tutustumaan toiseen. Aika lailla samanlaiset perusaatteet on kummankin pelissä, ja yritetään pelata tilanteita pelisuunnitelman mukaan – niin kuin veskarit aika paljon tekeekin nykyään. Maalivahtien välillä ei ehkä ole enää niin paljon eroja kuin vaikka 15 vuotta sitten. Työnjako on sellainen, että päivä kerrallaan mennään. Päivää ennen ottelua kerrotaan, kuka pelaa.

Mitä odotat itseltäsi tällä kaudella?

– Tietenkin haluan olla johtavassa roolissa ja auttaa joukkuetta saamaan mahdollisimman paljon pisteitä. Haluan myös kehittää omaa peliäni. Pidemmälle miettimättä koetan vain joka päivä tehdä parhaani.

Otat siis päivän kerrallaan?

– Kyllä, sillä se toimii ainakin minulle parhaiten. Ei pidä miettiä liikaa, tuli voitto tai tappio. Veskarin työssä tärkeää on se, että koettaa ottaa vähän oppia jokaisesta pelistä ja eri tilanteista. Mutta joka peli on totta kai erilainen, joten täytyy valmistautua vähän kaikkeen.

Kevin Lankinen, onko maalivahtikaverin kansallisuudella väliä?

– Suomalainen on sillä tavalla poikkeuksellinen, että yleensä hän on aina hyvä joukkuekaveri ja nöyrä työntekijä. Tekee pyyteettömästi hommia ja toivoo itselleen mutta totta kai myös muille parasta. Juuse sopii siihen kategoriaan täydellisesti.

Mitä itse tuot Predatorsin tandemiin?

– Me ollaan aika erilaisia persoonia sillä lailla, että Juuse on aika hiljainen. Hän tykkää olla omissa oloissaan eikä tee itsestään numeroa. Hän painaa kovasti hommia. Juuse on iso koiraihminen, rakastaa viettää aikaa koirien kanssa ja olla kotosalla. Itse taas olen vähän sosiaalisempi tyyppi ja koetan tuoda omalla persoonallani vähän tasapainoa joukkueeseen. Meillä on Juusen kanssa hyvä juttu. Tullaan tosi hyvin toimeen ja hengaillaan paljon yhdessä myös jään ulkopuolella. Meillä on ollut hauskaa yhdessä.

Haastatteko toisianne parempiin suorituksiin?

– Todellakin pusketaan ja haastetaan toisiamme. Juusehan on yksi maailman parhaista maalivahdeista, ja itse haluan myös siihen kategoriaan. Uskon, että jonain päivänä omatkin rahkeet riittää siihen. Juusen kanssa on ollut hyvä tehdä töitä, kun näkee, mikä hänen standardinsa on joka päivä. Yritän sitten omalla työnteollani puskea myös Juusea eteenpäin, mutta ennen kaikkea kehittää omaa peliä. Minusta tuntuu, että tämä on molemmille hedelmällinen tilanne.