Onko pienikokoisilla asiaa tilastokärkeen?

Lauantaisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Niinhän sitä sanotaan, että tilastot eivät valehtele.
Jääkiekko on fyysinen peli, se tiedetään. Jos pienikokoinen ja isokokoinen pelaaja törmäävät samalla nopeudella, todennäköisesti isompi pelaaja voittaa tilanteen. Kontaktipelissä on toki muitakin muuttujia, mutta koolla on oma merkityksensä.

Kokoa on tietysti jääkiekossa monenlaista. Mitataanko pituutta, painoa, siipiväliä vai sitä miltä pelaaja näyttää varusteet päällä? Otetaan mittariksi pelkästään pituus ja aletaan tarkastella, miten lyhyet pelaajat ovat edustettuina pistetilastoissa.
NHL-pelaajien keskipituus on 185 senttimetriä. Maailman parhaassa liigassa 175-senttinen pelaaja lasketaan jo pienikokoiseksi.
Tällä vuosikymmenellä alle 175-senttisistä pelaajista on ollut tehokkain Boston Bruinsin Brad Marchand, joka on tehnyt 388 pistettä 528 ottelussa. Vaikka Marchandilla on mittaa vain juuri se 175 senttimetriä, hän pelaa kuin iso hyökkääjä. Kroppa on vahva ja peliasento matala, mikä helpottaa kaksinkamppailujen voittamista. Marchand on saanut urallaan "rottapelaajan" maineen, mutta varsinkin viime vuosina hänestä on kehittynyt luotettava pistelinko.
Martin St. Louisin suuruutta pelaajana kuvaa se, että laituri on edelleen tilaston kakkosena, vaikka hän lopetti uransa vuonna 2015. Vain 173-senttinen St. Louis teki vuosina 2010-2015 362 ottelussa 123 maalia ja antoi 230 maalisyöttöä. Hän on tehnyt kovan päivätyön pienten pelaajien arvostuksen eteen ja raivannut tietä monille muille pienikokoisemmille.

Kolmantena häärii Michael Cammalleri, joka treidattiin tällä kaudella Los Angeles Kingsistä Jussi Jokisen tilalle Edmonton Oilersiin. 175-senttinen Cammalleri ei kuulu liigan tähtikategoriaan, mutta hän on tasaisen varma pisteiden nakuttaja. Cammallerin 430 ottelua ovat tuoneet 284 tehopistettä.
Jos tarkastellaan saman ajanjakson pienten pelaajien pistekeskiarvoja, kärjessä ovat St. Louis (keskimäärin 0,98 pistettä ottelua kohti), 175-senttinen Johnny Gaudreau (0,93) ja Marchand (0,73). Miten "pikkumiehet" sijoittuvat, jos otetaan mukaan kaikki pelaajat?
Tällä vuosituhannella eniten pisteitä on paukutellut Chicago Blackhawksin taituri Patrick Kane, joka on mättänyt 517 ottelussa 217 maalia ja 326 syöttöpistettä. Mikään hujoppi ei ole Kanekaan, sillä hänet on listattu 180-senttiseksi. Pienten pelaajien ykkönen Marchand on samassa tilastossa vasta sijalla 32, St. Louisin sijoitus on 49. ja Cammallerin 101:s.

Vuosituhannen kymmenen parhaan pistemiehen listalla ovat kaikista pelaajista Kanen jälkeen Sidney Crosby, Aleksandr Ovetshkin, Claude Giroux, John Tavares, Jamie Benn, Phil Kessel, Nicklas Bäckström, Ryan Getzlaf ja Steven Stamkos. Kane on porukan pienin, ja koko kymmenikkö mahtuu haarukkaan 180-193 senttimetriä. Porukan isoin on 193-senttinen Getzlaf, joka osaa todellakin käyttää massiivista kroppaansa hyväksi kaukalossa.
Entä ovatko parhaat maalintekijät sitten pienempiä kuin syöttelijät?
Vuosikymmenen paras maalintekijä on Ovetshkin, joka on paukuttanut 548 ottelussa 303 osumaa. Toisena on 446 ottelussa 257 maalia tehnyt Stamkos ja kolmantena 235 maalia 539 ottelussa tehnyt Corey Perry. Kymmenen parasta maalintekijää asettuvat haarukkaan 180-190 senttiä.
Kaikkien syöttelijöiden ykkönen on San Jose Sharksin ikihonka Joe Thornton, jota ei ainakaan voi sanoa pikkumieheksi: pituutta on 193 senttiä. Hän on tarjoillut 551 ottelussa 369 maaliin johtanutta syöttöä. Syöttelijöiden kärkikymmenikön pelaajat ovat 180-193 senttiä pitkiä.

Eli jos haluaa sekä hyväksi maalintekijäksi että syöttelijäksi NHL:ssä, pituutta on parempi olla vähintään 180 senttiä.
Tarinat pienten pelaajien dominoinnista ovat kiehtovia. Heitä nousee esiin aika ajoin, mikä on hienoa, mutta jääkiekkoilu on kuitenkin lähtökohtaisesti isojen miesten peli.
Peli muuttuu koko ajan nopeammaksi, mutta se ei välttämättä tarkoita, että pienikokoiset pelaajat ottaisivat vallan. Tulevaisuus on isojen ja hyvin luistelevien pelaajien.
Silti esimerkiksi Florida Panthersin miehistöön nousseen Henrik Haapalan ei kannata nöyristellä yhtään, vaikka hänellä on vartta vain 175 senttimetriä. Vaikka hänen mittaisensa pelaaja on NHL:ssä selkeästi alle keskimitan, kukaan ei suoraan sulje häntä pois koon takia.
NHL:ään nousee koko ajan pienempiäkin hyökkääjiä. Esimerkiksi Tyler Johnson (173 cm) on arvostettu pelaaja Tampa Bay Lightningissa, Conor Sheary (173 cm) painaa kovalla asenteella Pittsburgh Penguinsissa, Columbus Blue Jacketsin Cam Atkinson (173 cm) teki juuri lihavan jatkosopimuksen ja Mats Zuccarello (171 cm) ilahduttaa New York Rangersin kannattajia.
Yksi huvittavimmista kiekkokliseistä on, että pohjoisamerikkalaiset ovat luonnostaan isompia kuin esimerkiksi suomalaiset. Totuuden kanssa sillä väitteellä ei ole mitään tekemistä. Pohjoisamerikkalaisten miesten keskipituus on 178 ja suomalaisten 179 senttimetriä.
Kyse on enemmänkin pelaajamassasta ja siitä, minkä mittaisia pelaajia edustusjoukkueisiin seulotaan.