Varlamov löysi Parkkilasta luottovalmentajan

Otamme keskiviikkoisin askeleen sivuun kaukalosta ja esittelemme pelaajia sekä kiekkovaikuttajia jään ulkopuolella. Konkarit, tulokkaat, tähdet ja rivimiehet kertovat mieltymyksistään ja ajatuksistaan. Kysymysten ristitulessa on tällä kertaa Colorado Avalanchen maalivahtivalmentaja Jussi Parkkila.

Jussi Parkkilan, 40, hieno ura sai kruunun viime kesänä, kun NHL-seura Colorado Avalanche kiinnitti hänet maalivahtivalmentajakseen. Sitä ennen hän toimi KHL:ssä SKA Pietarin, Avangard Omskin, Atlant Mytischin ja Lokomotiv Jaroslavlin, itävaltalaisen Graz 99ersin sekä SM-liigaseura Tapparan maalivahtivalmentajana. Sen lisäksi hän on valmentanut Ilveksen junioriseuroissa.
Olet ensimmäinen suomalainen ja eurooppalainen maalivahtivalmentaja NHL:ssä. Veri taisi jo vetää taalaliigaan?
- NHL on ollut jo pitkään haaveeni, mutta en ole julkisesti puhunut siitä. Olen vain toivonut, että toivottavasti se joskus tapahtuu, mutta en ole siihen uskonut, koska kynnys on niin korkea. Kukaan suomalainen tai eurooppalainen ei ole tänne aikaisemmin päässyt, sillä seurojen on aina helpompi ottaa kanukki tai jenkki heti NHL-uran loppumisen jälkeen. Toivonut kyllä olen, koska tänne on tullut paljon maalivahteja, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Nyt sattui sitten kaikki kohdalleen. NHL on ollut lähellä muutamia kertoja, ja viime talven mittaan oli useamman kerran esillä, että tulisin tänne täksi kaudeksi. Ajattelin itse, että jos se ei nyt onnistu, niin sitten ei varmaan koskaan.
Valmensit Coloradon ykkösmaalivahti Semjon Varlamovia Lokomotivissa. Kuinka paljon hän vaikutti palkkaamiseesi?
- Hän vaikutti suuresti siihen, että pääsin. Mutta kyllä haastattelu on kova. Jos siinä olisi tyrinyt, niin en varmaan olisi tässä.

Voitko yhtään paljastaa, millainen haastattelu oli?
- Se oli kahden ja puolen tunnin intensiivinen haastattelu. Huoneessa oli paikalla useampi seuran herroista, ja heillä oli kaikilla prujut edessä. Jokainen oli tehnyt kysymyksiä, ja he olivat soitelleet muillekin maalivahdeille, joiden kanssa olen tehnyt töitä. Eivät he luottaneet pelkästään Varlamovin sanaan. En tiedä, montako hakijaa he tapasivat, mutta seuran sääntöjen mukaan pitää haastatella useampia ehdokkaita. Satuin esimerkiksi näkemään, kuka entinen NHL-vahti oli haastattelussa seuraavana päivänä. Mahtavaa tämä on ollut ja erilaista kuin aikaisemmissa työpaikoissa.
Onko työsi myös henkistä valmentamista teknisen puolen lisäksi?
- Kyllä se on paljon sitäkin. Maalivahdit tykkäävät siitä, kun joku tekee heidän kanssaan koko ajan hommia ja välittää. Onhan heilläkin huolia sekä murheita, ja pyrin aina siihen, että on sellainen suhde, että pystymme puhumaan kaikista asioista. Se vapauttaa heitä, kun saa höpistä jonkun kanssa, vaikka ihan höpö-höpö-juttuja.
Työsi suurimmat haasteet?
- Täällä pitää voittaa, että pysyy playoff-junassa. On hirveästi pelejä ja matkustamista, eikä ole paljon aikaa harjoitella. Iso haaste on se, että pelituntuma pysyy koko ajan sellaisena, että homma toimii eikä tule liikaa huonoja iltoja. Otteluja on 82, ja pitää saada oikea rytmi ja aina oikea ukko maaliin. Maalivahtien täytyy pystyä ryöstämään voittoja, että saadaan tärkeitä pisteitä. Valtava haaste on sekin, että pelaajat ovat niin taitavia. Jos maalivahti pikkuisenkin jättää yläkulmaa auki, niin kyllä he täällä ampuu. Kuuluu se kiva "klik", ja se on sitten siellä. Taitotaso on huikea, samoin laukausten laatu, ja peli on nopeaa.

Mistä nautit eniten työssäsi?
- Tämä on haasteellinen työ, ja siitä minä nautin. Ei voi kuin hymyillä, että olen päässyt tämmöiseen hommaan. Olen todella etuoikeutettu. Jonkinlaista perspektiiviä antaa se, että on ollut myös muunkinlaista elämää. Olin aikoinaan seitsemän vuotta kolmivuorotyössä kartonkitehtaalla ja samalla valmensin Ilveksessä. Ei sitä unohda, ja on hyvä, että on tehnyt senkin vaiheen.
Onko sinuun suhtauduttu jotenkin eri lailla, koska olet eurooppalainen?
- No totta kai. Kyllä sen huomaa, että luottamus ja arvostus täytyy ansaita. Samahan se oli aikanaan, kun menin Venäjälle kymmenen vuotta sitten. Silloin oli vielä enemmän käynnistymisvaikeuksia. Mutta olen kiitollinen, että sain olla Venäjällä, sillä siitä on ollut iso apu. Jos olisin tullut suoraan Suomesta, niin se hyppäys olisi ollut tosi suuri.
Elätkö nyt unelmaasi?
- Kyllä. Tämä on niin hienoa, että minua hymyilyttää joka päivä. Ei sitä tietenkään voi aina näyttää ulospäin, mutta sisäisesti. En voi kutsua tätä työksi. Minä menen hallille enkä voi sanoa meneväni töihin. Hienojen äijien kanssa saa pyöriä hallilla.
Onko kyse enemmän elämäntavasta?
- On.