Näkökulmavääntö: Edistyneet tilastot

NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista lauantaisin koko kauden 2019-20 ajan. Tänään raati pohtii, lisääkö tieto tuskaa, vai hyödyttävätkö edistyneet tilastot pelaajia, valmentajia ja faneja.

Nykypäivän NHL-kaukalossa tuskin tapahtuu mitään, joka ei näkyisi tilastossa. Valmentajilla on jo pelin aikana ja varsinkin sen jälkeen tilaisuus tutkia syvemmin sekä yksittäisten pelaajien että joukkueen tekemisiä. Analyyseissa saattaa paljastua tietoja, joita ei paljaalla silmällä huomaa.
Tilastojen avulla voidaan totta kai kehittää pelaajan tai joukkueen pelaamista ja tehdä entistä paremmat pelisuunnitelmat vastustajia varten. Yllätyksiä, muuttuvia tekijöitä ja liikkuvia osia ei siis pitäisi enää olla, vaan kaikkeen osataan varautua ja pelaajia käyttää juuri hänelle sopivalla tavalla ja sopivissa tilanteissa.
Lisää aiheesta: [Avalanche ei pysähtynyt edes Rantasen ja Landeskogin sairauslomalla]
Mutta onko tilastotietoja jo liikaa? Tukehtuuko niihin, ja katoaako pelistä luontainen iloisuus sekä spontaanisuus? Vai onko tuhti tilastopaketti sittenkin pelkästään eduksi lajille. Nostaako se aikaisemmin kenties aliarvostettuja pelaajia aivan uuteen valoon? Annetaan raatimme pohtia näitä kysymyksiä.
Toni Rajamäki:
Suurena tilastojen ystävänä olen erittäin mielissäni siitä, kuinka paljon NHL:stä on saatavilla erilaista statistiikkaa tänä päivänä. Fanien näkökulmasta seuranta on muuttunut siten, että nyt yleisö osaa arvostaa tiettyjä pelaajia entistä enemmän. Etenkin vähemmän hehkutettujen nimien arvostus on noussut laajojen tilastojen ansiosta.
Otetaan esimerkiksi edistyneet tilastot, jotka eivät ole olleet käytössä montaakaan vuotta. Muun muassa Corsi-lukema kertoo hyvin pelaajan arvosta 5 vs. 5 -pelissä. Tämän tilaston ansiosta monet ovat huomanneet, että muun muassa Teuvo Teräväinen on tänä päivänä erinomainen kahden suunnan pelaaja.
Teräväisen Corsi-lukema on kirjoitushetkellä 61,32 %, joka on vakituisista NHL-pelaajista koko sarjan paras. Edistyneitä tilastoja ymmärtää parhaiten silloin, kun tietää, minkä tasoisia pelaajia vastaan kyseinen pelaaja pääosin pelaa. Jos pelaa vastustajan ykköskenttää vastaan 60 prosentin Corsi-lukemalla, niin silloin puhutaan todella kovasta suorituksesta.
Pelaajat ja valmentajat saavat kuitenkin kaikista suurimman hyödyn tilastojen kehityksestä. Niiden avulla pelaaja pystyy tulkitsemaan, mitä hänen täytyy tehdä paremmin ja mitä muuttaa pelissään.
Valmentajat puolestaan saavat arvokasta dataa joukkueensa pelistä. Jotkut konservatiiviset valmentajat eivät vieläkään hyödynnä dataa tarpeeksi, mutta onneksi monet nykyisistä luotseista ymmärtää niiden arvon. Tänä päivänä kehitys on jo niin pitkällä, että jokainen valmentaja saa pelin aikana eteensä 60 erilaista livetilastoa.

Heitetään pallo seuraavaksi Valtterille. Miten näet tilastokehityksen vaikuttaneen pelin kehitykseen?
Valtteri Tahkola:
Tervehdin tilastokehitystä ilolla. Mielestäni etenkään fanien kannalta dataa ei voi olla koskaan tarjolla liikaa. Toni nostikin tuossa hyvin esiin vähemmän tunnetut pelaajat, jotka saavat nyt enemmän arvostusta, kun siitä näkymättömästä osaamisesta on tarjolla mustaa valkoisella.
Tilastojen kehittyminen on myös iso asia valmentajille ja organisaatioille. Parhaimmillaan edistyneet tilastot tarjoavat mainion avun pelaajien analysoinnille, joka tukee yksilöiden ja joukkueiden kehittymistä.
Se taas on vaikuttanut jääkiekon kehittymiseen valtavasti etenkin taktisessa mielessä. Dataa on saatavilla niin paljon, että valmentajat ja seuran toimihenkilöt pystyvät purkamaan pelin pienetkin yksityiskohdat atomeiksi todella lyhyessä ajassa.
Olen silti ollut hieman näreissäni nykypäivän keskusteluista tilastojen ympärillä. Tuntuu, että tietyillä alustoilla näissä keskusteluissa on olemassa vain kaksi leiriä. Tilastojen arvostajat sekä puhtaasti omaan silmäänsä uskovat pelin rakastajat, jotka kiroavat tilastojen tuijottajat alimpaan manalaan.
Tässäkin asiassa olisi tärkeintä löytää se kultainen keskitie. Tilastot ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun ammattilaiset ja asiantuntijat löytävät tilastojen ja pelien silmällä seuraamisen välille oikeanlaisen tasapainon, tilastojen kehittyminen avaa kiekkomaailmalle pelkästään hienoja mahdollisuuksia.
Kohtuus kaikessa, sanon minä! Mitä sanottavaa Petterillä on tähän aiheeseen liittyen?
Petteri Ikonen:
Kauas on tultu niistä ajoista, kun jääkiekossa tilastoihin riittivät pääasiassa maalit, syötöt ja pisteet. Ja syöttöpisteitäkin jaettiin nykyistä säästäväisemmin. Neuvostoliiton pääsarjassa taisi olla 1970-luvulle asti käytäntö, että pelaajien tehoista tilastoidaan vain maalit.
Perustilastojen (maalit, syötöt, pisteet, maalivahtien torjunnat, päästettyjen maalien keskiarvo) on edetty plus-miinustilaston, taklausten ja blokkien kautta Corsi-tilastojen maailmaan. Alkaa olla liian monimutkaista, mutta toisaalta näissä riittää loputtomasti pohdittavaa toimittajille ja faneille. Erilaiset tilastotyökalut ovat myös valmentajien ahkerassa käytössä, joten kysyntää uusille asioille riittää.
Jokainen uusi tilasto on oikeutettu, jos sillä saadaan nostettua esiin esimerkiksi puolustajien blokkaamia laukauksia ja avaavia syöttöjä tai duunariketjun taklauksia. Ne ovat tärkeitä asioita, kun joukkue pelaa voitosta. Luistelunopeus- tai kilometrimäärätilastot menevät jo turhan hifistelyn puolelle. Fyysisen nopeuden lisäksi tilanteita voittaa peliälyllä ja -nopeudella. Innokkaan nuoren hyökkääjän kilometreissä voi olla aimo annos turhaa koohottamista.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Jussi Lehmola:
Minulle riittävät nämä aivan perinteiset tilastot lisättynä peliajalla, taklauksilla, blokeilla, riistoilla, menetyksillä yms. Jos siihen ottaisi mukaan vielä nämä analytics-lukemat, niin kyse olisi jo kokopäiväisestä tilastotyöstä.
Niitä kokopäiväisiä tilastotyöpaikkoja onkin tullut lisää NHL-seuroihin. Eivätkä niitä paikkoja aina täytä perinteisen näköiset kiekkoihmiset. Esimerkiksi syksyllä 2021 NHL-jäille hyppäävä Seattle palkkasi numeroiden vääntäjäksi 28-vuotiaan naisen, Alexandra Mandryckyn.
Aina on jääkiekkovalmentajia, jotka sanovat, että mitkään modernit tilastot eivät koskaan näytä pelaajan luonnetta. Enkä ole heidän kanssaan eri mieltä. Mutta kehitystä ei varmaan voi tässäkään asiassa pysäyttää.
NHL:ssä ottaa kohta isommin valtaa sukupolvi, jolle modernimmat tilastot ovat olleet arkipäivää lähes alusta asti. Nuoriso-osaston general managereilla, Toronto Maple Leafsin 34-vuotiaalla Kyle Dubasilla ja Arizona Coyotesin 30-vuotiaalla John Chaykalla on nimenomaan vahva tausta moderneissa tilastoissa.

Kun olet analytics-taustan omaava GM, niin varmaan palkkaat myös päävalmentajan, joka käyttää kaikkia mahdollisia tilastoja hyväkseen. Tai ainakin palkkaat vanhan yrmyn rinnalle modernin asenteen omaavan miehen.
Modernit tilastot ovat tulleet jäädäkseen ja valtaavat varmasti lisää merkitystä pelin sisällä. Mutta ei niistä tule koskaan otsikkotilastoja. Kyllä ne piste- ja maalipörssin kärkimiehet kirjoitetaan edelleen isoimmilla kirjaimilla
Simo Järvinen:
Erittäin hyviä pointteja kollegoilta. Itsekin tervehdin taalaliigan tilastointia ilolla, sillä sen vaikutukset kaukaloon isketyssä tuotteessa ovat paljon suuremmat kuin moni edes osaa arvata.
Alati tarkentuvat tilastot auttavat seuraajia tiedostamaan, kuinka hyviä maailman parhaat kiekkoilijat työssään oikeasti ovat. Montako maalia tai syöttöä pelaaja saalistaa alkaa jo olla kulunut yksityiskohta. Mutta sen sijaan esimerkiksi Tonin mainitsema Corsi-lukema saattaa antaa pelaajista hieman kokonaisvaltaisemman kuvan.
Tilastoilla on ollut pelin kehittymisessä hyvinkin keskeinen rooli ja on sitä myös jatkossa. Nykyään pelaajat ja etenkin päävalmentajat pystyvät paremmin seuraamaan pelin virtauksia. Päävalmentajat saavat parempaa dataa esimerkiksi eri pelitilanteista ja siitä, miten ne kannattaisi pelata. Lisäksi tilastot tukevat merkittävästi valmentajien taktista työskentelyä. Miten roolittaa tietyt pelaajat tai miten saada tiettyjen pelaajien vahvuuksista irti maksimaalinen hyöty?
Ymmärrän sitäkin puolta, että taalaliigan tilastointi viedään joidenkin mielestä usein äärimmäisyyksiin. Mutta näen silti, että runsaudessa on enemmän hyötyjä kuin haittoja. Pienet tilastoerot kun tekevät joukkueiden seuraamisesta ja etenkin voimasuhteiden arvioinneista todella mielenkiintoista.