Wildin käsi lipsahti kaasulta

Kun hätä on suurin, on Colorado Avalanchekin lähellä.
Minnesota Wild voi kiittää NHL:n runkosarjan otteluohjelman laatijoita, jotka olivat merkinneet Minnesotalle ottelun Colorado Avalanchea vastaan sunnuntaille 2. huhtikuuta.

Wild oli voittanut kuudesta aiemmasta ottelustaan vain yhden. Pieni paniikki alkoi hiipiä puseroon, vaikka pudotuspelipaikka oli jo takataskussa. Lauantain ottelu Nashville Predatorsia vastaan (3-0) oli todellinen pohjanoteeraus. Jos sen jälkeen vastassa olisi ollut Washington Capitals tai Chicago Blackhawks, olo olisi käynyt todella tukalaksi.
Avalanche on sarjan selkeästi huonoin joukkue, ja Minnesota pesi sen 5-2. Niin huono kuin Colorado onkin, jokainen voitto antaa Minnesotan kaltaisessa jumitilassa itseluottamusta.
Minnesota Wild oli siirtotakarajaan asti yksi NHL:n parhaista joukkueista, mutta sen jälkeen taso on tippunut hämmästyttävästi. Colorado-voitto oli Wildille vasta viides siirtotakarajan jälkeen.
Minnesotan surkeus sai kommentaattori Ville Niemisen suorastaan hurjistumaan Viasatin lauantain lähetyksessä.
- Tämän joukkueen ei kuuluisi olla playoffeissa ollenkaan. On niin surkeaa suorittamista, Nieminen lasketteli suorassa lähetyksessä.

• Jos katsotaan peliä rehellisesti, pelaajien moraali on huono. Välinpitämätöntä pelaamista, ei kestä jänne, ei halua puolustaa, Nieminen jatkoi.
  Nieminen ei katsonut hyvällä silmällä esimerkiksi tilannetta, jossa joukkueen paras hyökkääjä Mikael Granlund päästi viivakudin liian helposti maalille. Pelaajat eivät enää uhraudu toistensa eteen. Wildin kokonaisilme on hämmentävän veltto, sillä parhaimpina aikoinaan joukkue kairasi pisteitään juuri kovalla taistelulla ja yhtenäisyydellä.
  Vain asianosaiset tietävät tarkkaan, mitä pukukopissa tapahtuu. Yksi näkökulma on hakea ongelmavyyhdin syitä siirtotakarajalla tulleista vahvistuksista. Wild teki jopa seurajohdolle epätyypillisen kovan liikkeen kesken kauden, kun se hankki kovalla hinnalla Arizona Coyotesista sentteri Martin Hanzalin. Lisäksi Ryan White tuli täydentämään roolipelaajien osastoa.
  Hanzal on hivenen parantanut otteitaan, mutta hän ei ole ollut missään nimessä oletetun dominoiva lisä Minnesotan keskustaan. White on ollut vielä pahempi pettymys. Hänen piti tulla joukkueeseen taistelun ilmentymäksi, mutta White on pelannut välillä kuin ylimielinen puulaakipelaaja ja jopa jättänyt puolustustilanteita kesken.
  Wild voi vain toivoa, ettei Jason Zuckerin alavartalovamma ole pitkäaikaista laatua. Vaikka Zuckerkaan ei ole ollut siirtotakarajan jälkeen entisensä, hän oli parhaimmillaan loistava Mikko Koivun ja Mikael Granlundin ketjussa. Erik Haula on ottanut paikkansa kahden muun suomalaisen viereltä kakkosketjusta.
  Wildin hätää kuvastaa se, että johto kutsui jo kertaalleen Ruotsiin lähetetyn Joel Eriksson Ekin takaisin. Nelossentterin tontilla pelannut Eriksson Ek on hyvä tulevaisuuden pelaaja, muttei vielä tuki ja turva kovissa NHL:n pudotuspeleissä.

Puntti on alkanut tutista maalivahtiosastollakin. Farmista kutsuttu Alex Stalock pelasi kaksi ottelua, kunnes Devan Dubnyk palasi tolppien väliin Colorado-peliin. Stalock esiintyi vakuuttavasti, mutta Dubnyk on kuitenkin ykköshevonen, jonka mukana Minnesota kaatuu tai nousee.
Katseet kohdistuvat myös valmentaja Bruce Boudreaun suuntaan. Kokeneen valmentajan kasvoille on alkanut viime viikkoina levitä entistä kirkkaampi paniikkipunotus. Nyt jos koskaan tarvitaan Boudreaun kehuttuja ihmissuhdetaitoja.
- En usko, että voimme olla nyt kovin vapautuneita. Kaikki riippuu siitä, mitä teemme nyt tästä lähtien. Kaikki on kiinni tasaisuudesta, Haula sanoi Minnesota Star Tribunelle.
Hyviä sanoja. Nyt vain tarvitaan vielä enemmän hyviä tekoja.