Mestarien mestari: Kaikkien aikojen joukkueet 6-10

Vuoden 2023 Stanley Cup -finaalien lähestyessä NHL.com/fi esittelee laajennusseurojen aikakauden parhaat mestarijoukkueet. Tässä ovat parhaista parhaat Wayne Gretzkyn Oilersista Sidney Crosbyn Penguinsiin - mestarien mestarit. Tänään vuoron saavat listauksemme joukkueet 6-10.

6. Boston Bruins 1971-72
119 pistettä, pisteprosentti 76,3, neljä Hall of Fame -pelaajaa

Runkosarja antoi osviittaa siitä, mitä tuleman piti. Tom Johnsonin valmentama Bruins oli sekä Itäisen divisioonan että koko liigan paras joukkue kerättyään 78 ottelusta 54 voittoa ja 119 sarjapistettä. Seuran sarjapiste-ennätys piti pintansa kauan, sillä sen rikkoi vasta vuosimallin 2022-23 Bruins, joka kasasi 135 pistettä 82 ottelussa.

Legendaarinen puolustaja Bobby Orr ylitti sekä 30 maalin että 100 tehopisteen rajan kolmantena vuonna peräkkäin. Hyökkäyksessä hääri toinen seuraikoni, Phil Esposito, jolle kertyi toisena vuonna peräkkäin yli 60 maalia ja yli 130 tehopistettä. Maalivahtivastuun jakoivat Gerry Cheevers ja Eddie Johnston.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Bruins sai vastaansa Toronto Maple Leafsin, joka kaatui voitoin 4-1. Paikan Stanley Cup -finaaleihin Boston kuittasi lyömällä St. Louis Bluesin voitoin 4-0.

Orr oli tehnyt tarunhohtoisen mestaruusmaalin Bruinsille kaksi vuotta aikaisemmin, ja keväällä 1972 Bostoniin saatiin toiset mestaruusjuhlat kolmen kauden sisään. Loppuottelusarjassa Bruins nimittäin kukisti toisen Original Six -joukkueen, New York Rangersin, voitoin 4-2.

Esposito ja Orr tekivät pudotuspeleissä 24 tehopistettä mieheen, ja Conn Smythe Trophyn pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana pokkasi Orr.

7. Colorado Avalanche 2000-01
118 pistettä, pisteprosentti 72,0, viisi Hall of Fame -pelaajaa

Colorado oli koko runkosarjan ykkösjoukkue. Se teki 118 sarjapisteellään seuraennätyksen, joka rikkoutui vasta kaudella 2021-22. Joe Sakic johti joukkoja yltämällä ainoana yli sadan tehopisteen (54+64=118).

Pudotuspeleissä Avalanche lähetti Vancouver Canucksin, Los Angeles Kingsin ja Bluesin laulukuoroon muitta mutkitta, mutta loppuottelusarjassa tahti muuttui. Sinnikkäästi taistellut New Jersey Devils pakotti finaalit täyteen seitsemään kamppailuun - ratkaisuottelun Avalanche vei nimiinsä maalein 3-1.

Sakic ja Peter Forsberg nousivat hyökkäyksen ratkaisurooleihin. Lisäksi maalivahti Patrick Roy hilasi pelaamisensa uusiin sfääreihin ja voitti Conn Smythen. Myös Milan Hejduk ja kaksi maalia ratkaisufinaalissa ampunut Alex Tanguay kirjoittivat nimensä Avalanchen historiaan vahvoin kirjaimin. Tärkeimpiin roolipelaajiin kuului Ville Nieminen, jolle pudotuspelit olivat NHL-uran ensimmäiset.

Bob Hartleyn valmentamasta joukkueesta kenties parhaiten muistetaan kuitenkin luottopuolustajat Rob Blake ja Ray Bourque, joka oli aikansa parhaita NHL-puolustajia. Bourque siirtyi pitkän Bruins-aikakauden jälkeen Avalancheen, ainoana tavoitteenaan Stanley Cupin voittaminen. Kun kapteeni Sakic sai mestaruuskannun käsiinsä "Game Sevenin" päätyttyä, hän ojensi sen Bourquelle, joka sai kunnian nostaa pokaalin ensimmäisenä kohti hallin kattoa.

8. Philadelphia Flyers 1973-74
112 pistettä, pisteprosentti 71,8, kolme Hall of Fame -pelaajaa

Flyers oli ensimmäinen NHL:n laajennusseura, joka voittaa Stanley Cup -mestaruuden. Flyers pelasi seitsemättä kauttaan ja vieläpä uusi mestaruutensa vuotta myöhemmin.

Bruins oli runkosarjan paras, mutta Läntisessä divisioonassa pelannut Flyers jäi vain pisteen päähän. Bobby Clarke komensi hyökkäyksessä ja kirjautti joukkueen ykkösenä 87 tehopistettä. Maalivahtilegenda Bernie Parent nousi NHL:n ylivoimaiseksi ykköseksi napsittuaan 47 otteluvoittoa.

Flyers, jota valmensi Fred Shero, lähti latautuneena pudotuspeleihin, ja avausvastustaja Atlanta Flames jäi jalkoihin suoraan neljässä ottelussa. Rangersia vastaan pelattu semifinaalisarja oli sen sijaan huippujännittävä. Sarjan ratkaissut seitsemäs ottelu päättyi Flyersin 4-3 voittoon.

Bruinsin ja Flyersin välinen odotettu loppuottelusarja alkoi Bostonin 3-2 voitolla, mutta toukokuussa 1974 käydyt finaalit kääntyivät Philadelphian hyväksi voitoin 4-2. Flyers-historian ensimmäisen mestaruusmaalin sai tililleen mahtavat pudotuspelit pelannut hyökkääjä Rick MacLeish.

Parent valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja sama mies nosti Conn Smythe Trophya myös keväällä 1975.

9. New Jersey Devils 2002-03
108 pistettä, pisteprosentti 65,9, neljä Hall of Fame -pelaajaa

Devils voitti yhdeksän kauden sisään kolme mestaruutta, mutta kauden 2002-03 miehistö oli ryhmistä kovin. New Jersey kasasi 108 pistettä runkosarjassa eli enemmän kuin kaksi aikaisempaa Devils-mestarinippua.

Pat Burnsin luotsaama New Jersey tunnettiin huippuunsa viritetystä puolustuspelistä, jonka kruunasivat seuran kaikkien aikojen maalivahti Martin Brodeur sekä loistokkaat puolustajat Scott Stevensin, Scott Niedermayerin ja Brian Rafalskin johdolla.

Runkosarjassa Devils päästi minimaaliset 166 maalia (2,02 ottelua kohden), mutta toisaalta sijoittui vasta keskikastiin tehdyissä osumissa (216). Paras pistemies oli Patrik Elias, jonka 57 pinnan potti riitti NHL:n pistepörssissä sijalle 69.

Kaava osoittautui voittavaksi pudotuspelien kahdella ensimmäisellä kierroksella, sillä Bruins ja Tampa Bay Lightning kaatuivat voitoin 4-1. Sitten menikin tiukaksi. Niin konferenssi- kuin Stanley Cup -finaalit venyivät täyteen seitsemään otteluun. Devils kukisti Ottawa Senatorsin ja sitten loppuottelusarjassa Mighty Ducks of Anaheimin. Devils vei seitsemännen finaalin maalein 3-0, ja voittomaalista vastasi roolihyökkääjä Mike Rupp.

Loppuotteluissa Devils oli kompastua Anaheimin loisteliaasti torjuneeseen maalivahtiin Jean-Sebastien Giguereen. Nähtiinkin sellainen erikoinen käänne, että Conn Smythen sai hävinneen joukkueen pelaaja. Vuoden 1987 jälkeen Giguere on toistaiseksi ainoa Stanley Cup -finaalisarjan hävinneen joukkueen pelaaja, joka palkitaan pudotuspelien parhaana.

10. Pittsburgh Penguins 1990-91
88 pistettä, pisteprosentti 55,0, seitsemän Hall of Fame -pelaajaa

Penguinsin 1990-luvun alun joukkue on painunut lähtemättömästi monen mieleen. Suurin ansio siitä kuuluu supertähtikaksikolle Mario Lemieux - Jaromir Jagr. Lemieux ja hänen nuorempi manttelinperijänsä Jagr juhlivat ensimmäistä yhteistä mestaruuttaan kauden 1990-91 päätteeksi. Vuotta myöhemmin kannu pysyi Pittsburghissa.

Ensimmäisellä mestaruuskaudellaan Penguins pääsi iskemään sopivasti puun takaa. Bob Johnsonin valmennuksessa pelannut joukkue toki voitti Patrick-divisioonan, mutta jäi Wales-konferenssissa kolmanneksi ja koko liigan taulukossa seitsemänneksi.

Kingsiä edustanut Wayne Gretzky vei pistepörssin 163 pinnallaan. Mark Recchi (113 pistettä) oli Penguinsin tehokkain, ja kauden aikana 19 vuotta täyttänyt Jagr ehti 57 pinnaan. Lemieux pelasi vakavien selkävaivojen takia vain 26 runkosarjaottelua, mutta kirjautti ottelumäärään nähden muhkeat 45 tehopistettä.

Pudotuspeleissä Devils pani Penguinsin tiukoille (voitot 4-3), mutta toisella kierroksella Washington Capitals oli kevyempi vastustaja (4-1). Konferenssifinaaleissa Penguins lähetti Bruinsin kesälomille voitoin 4-2.

Minnesota North Stars meni Stanley Cup -finaaleissa johtoon voitoin 1-0 ja 2-1, mutta Penguins jyräsi mestaruuteen kuudessa kamppailussa. Viimeinen ottelu oli harvinainen 8-0 löylytys.

Lemieux voitti pudotuspelien pistepörssin ylivoimaisesti (23 ottelussa 44 pistettä) ja sai ansaitusti Conn Smythe Trophyn. Lemieux'n ja Jagrin yhteinen taival Pittsburghissa päättyi vuonna 2001 Jagrin siirryttyä Capitalsiin.