Oilersin McDavid tarvitsee lisää tukea ympärilleen

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elo-syyskuussa on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Edmonton Oilers.

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elo-syyskuussa on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Edmonton Oilers.
Toissa kaudella toiveet olivat nousussa Edmontonissa, kun Oilers eteni playoffien toiselle kierrokselle ja sai vastaansa Anaheim Ducksin. Tappio seitsemännessä ottelussa oli iso pettymys. Näyttöhalut kasvoivat seuraavaan kauteen, mutta kaikki päättyikin pannukakkuun: Oilers oli viime kaudella vasta Pacific-divisioonan kuudes ja jäi kauas pudotuspeleistä.
Edmontoniin ei ole tullut kesällä kovinkaan merkittäviä vahvistuksia, mutta joukkueella on valttikortti, jollaista ei löydy muilta.
Runkosarja 2017-18: 36-40-6, 72 pistettä, Läntisen konferenssin 12.
Pudotuspelit 2018: Ei mukana
Päävalmentaja: Todd McLellan, neljäs kausi
Saapuneet: Tobias Rieder, Kyle Brodzniak, Mikko Koskinen, Kevin Gravel
Lähteneet: Laurent Brossoit, Michael Cammalleri, Anton Slepyshev
NHL:n pelin kehittymisestä ja nopeutumisesta on puhuttu viime vuosien aikana paljon. Sen keskustelun keskiöön voi panna yhden pelaajan, Edmonton Oilersin Connor McDavidin. Hän on yksilö, joka edustaa parhaimmillaan lajin tulevaisuutta.
McDavid tuli hurjat paineet niskassa NHL:ään kaksi vuotta sitten. Hän on pystynyt kantamaan ne kaikki odotukset hämmästyttävän hyvin. McDavidin johtajuudesta ja kokonaisvaltaisesta pelistä käydään paljon keskusteluja, mutta hänen tehopisteistään Oilersin menestys ei ole ainakaan jäänyt kiinni: sentteri on voittanut kaksi kertaa peräkkäin koko sarjan pistepörssin.

McDavid on joukkueen kapteeni ja ykkösnimi, johon katseet kohdistuvat eniten. Ehkä hänen puolustuspelissään olisi viilattavaa, mutta tulisiko muutoksen jälkeen tehopisteitä yhtä paljon?
Palloa voisi pikemminkin heittää muiden Oilersin pelaajien suuntaan. Ovatko he riittävän hyviä, että Oilers palaisi takaisin playoffien menestyjäksi?
GM Peter Chiarelli on tunnettu välillä dramaattisistakin kaupoistaan, mutta tänä kesänä hänen joukkueensa pelaajaliikehdintä oli hiljaista. Tavallaan Chiarellin ratkaisu oli tehty pakon edessä, sillä joukkueen rahat on sidottu muutamiin kallispalkkaisiin pelaajiin. McDavid aloittaa kahdeksan vuoden ja 100 miljoonan dollarin diilinsä ensimmäisen vuoden, ja Leon Draisaitlin kahdeksan vuoden ja 68 miljoonan dollarin sopimuksesta pyörähtää käyntiin toinen vuosi.
McDavidin ja Draisaitlin pitäminen kuului "pakkoratkaisuihin", mutta Milan Lucicin seitsemän vuoden ja 42 miljoonan dollarin sopimus on nostattanut ristiriitaisia tunteita kannattajien keskuudessa. Lucicin sopimuksesta alkaa vasta kolmas vuosi.
- Viesti oli se, että muutoksia tehdään, jos niihin tarjoutuu tilaisuus. Mutta mitään lupaavaa ei tullut eteen. Se on hyvä. Haluamme pitää joukkueen yhdessä, McDavid sanoi.
Lisää aiheesta: [McDavid haluaa Oilersin nousevan\]
- Kesä ei ole välttämättä aikaa, jolloin hankitaan nippu erilaisia pelaajia. Silloin yritetään saada enemmän irti siitä, mitä meillä on, valmentaja Todd McLellan komppasi.
Ihan ilman muutoksia ei Edmontonkaan kesää viettänyt. Vahvistukset eivät olleet tähtiluokkaa, mutta vastaavasti lähtijätkin olivat pienen roolin pelaajia.
McDavid on sarjan nopein pelaaja, mutta muuten Oilers on kaivannut lisää hyviä luistelijoita riveihinsä. Saksalaishyökkääjä Tobias Rieder ei ole eturivin hyökkääjiä, mutta hän aiheuttaa ongelmia vastustajien pakeille nopeudellaan alemmissa ketjuissa.
Roolipelaajien kastiin menee toinenkin hankinta. Kyle Brodziak, 34, on tehnyt 847 NHL-ottelussaan 287 tehopistettä. Puolustaja Kevin Gravel ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Los Angeles Kingsissä, ja Oilersissakin hän taistelee kolmosparin paikoista.

Oikeastaan suurimmat muutokset tulivat valmennuspuolella, vaikka päävalmentaja McLellan saikin jatkaa. Glen Gulutzan, Trent Yawney ja Manny Viveiros korvasivat Jim Johnsonin, Jay Woodcroftin ja Ian Herbersin.
Apuvalmentajien vaihto johtunee ainakin osittain huonoista lukemista erikoistilanteissa. Oilers oli koko sarjan huonoin ylivoimajoukkue, vaikka sen riveissä luistelee sarjan paras pistemies. Ehkä muut eivät saaneet päivitettyä Commodore 64 -konettaan samalle taajuudelle McDavidin huippukannettavan kanssa.
Puolustuspääkään ei toiminut viime kaudella. Oilers päästi koko sarjassa viidenneksi eniten maaleja (262). Ykkösmaalivahti Cam Talbotin lukemat heikkenivät merkittävästi hyvästä edelliskaudesta. Kun playoffeihin päättyneellä kaudella Talbot päästi 2,39 maalia ottelua kohti, viime kaudella kiekkoja livahti taakse keskimäärin 3,02 per ottelu.
Kaikkea ei voi tietenkään kaataa Talbotin niskaan, mutta hän on yksi niistä pelaajista, joiden on parannettava otteitaan ensi kaudella.
Chiarelli hankki Talbotin tueksi Mikko Koskisen, jota on pidetty parhaana NHL:n ulkopuolella pelaavana maalivahtina. Koskinen, 30, haastaa Talbotin tosissaan ykkösmaalivahdin tontista. Koskinen kokeili New York Islandersin organisaatiossa vuosikymmenen taitteessa, mutta nyt hän on täysin eri pelaaja kuin silloin.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä ennen kauden alkua. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Oilersin väki voi edelleen luottaa Connor McDavidin pistetehtailuun, mutta taustalta tarvitaan lisää voimaa. Jesse Puljujärvi on yksi niistä pelaajista, joilta odotetaan tasonnostoa ensi kaudella.
Oilersissa on potentiaalia, mutta iso kysymys kuuluu, voiko Lucicilta, Ryan Nugent-Hopkinsilta ja Ryan Stromelta vaatia enää lisää? Onko heidän lakipisteensä nähty?
Jos kausi lähtee liikkeelle tappioilla, paineet voivat nousta kiekkohullussa kaupungissa koviksi. Ja silloin nähdään enemmän muutoksia kuin kesällä.