Skip to main content

Maalivahdit eivät nuorene muun liigan mukana

Veskarin vaativaan rooliin kehittyminen kestää kauemmin kuin kenttäpelaajalla

Teksti Kevin Woodley / NHL.comin kirjeenvaihtaja

VANCOUVER -- NHL:ssä on käynnissä voimakas "nuorisoliike", joka ei kuitenkaan ulotu maalivahtiosastolle saakka. Nykypäivänä hyökkääjät ja puolustajat ovat valmiita nousemaan NHL-tasolle yhä nuorempina, mutta torjuntatyöläisten joukossa maailman huipulle kipuaminen kestää kauemmin.

Kun verrataan viimeisiä kymmentä vuotta sitä edelliseen vuosikymmeneen, niin 18-20-vuotiaiden NHL-pelaajien (vähintään 10 ottelua) määrä on noussut huimat 33 prosenttia. Maalivahdeissa saman ikäluokan pelaajien (vähintään 10 ottelua) määrä puolestaan putosi seitsemästä neljään. Veskarit ovat nykyään taitavampia kuin koskaan ennen, mutta suunta nuorten kenttäpelaajien ja maalivahtien määrässä on selkeä.

- Maalivahdiksi ei oikein voi ryhtyä totuttelemalla. Jos olet kärkivarausten joukossa kenttäpelaajana, joukkue haluaa sinut kokoonpanoon ja alkaa hiljalleen antaa sinulle enemmän peliaikaa. Veskareilla asia on toisin. Pelaat 60 minuuttia tai sitten et yhtään, sanoi Jacob Markström, jolla on mahdollisuus nousta Vancouver Canucksin ykkösmaalivahdiksi tällä kaudella eli yhdeksän vuotta sen jälkeen kun Florida Panthers varasi hänet vuoden 2008 NHL Draftin toisella kierroksella (31. varausvuoro).

Hockey-Reference.comin mukaan NHL:ssä oli viime kaudella vähintään 10 ottelua pelanneita 23-vuotiaita tai nuorempia hyökkääjiä (142) enemmän kuin vähintään 10 ottelua pelanneita 30-vuotiaita tai vanhempia hyökkääjiä (122). Kiekkoilijoiden iän määrittävä päivämäärä on 1. helmikuuta.

Noin 25 prosenttia kenttäpelaajista oli ehtinyt täyttää 30 vuotta kauden 2016-17 lopussa, kun vähintään 10 ottelua pelanneissa maalivahdeissa vastaava prosenttiluku oli 40 (25/63). Tälle kaudelle ei liigan maalivahtiosastolle ole saatu kovinkaan paljon uutta verta, joten edellä mainittu prosenttiluku nousee.

Kun otetaan huomioon, että Montreal Canadiensin Carey Price, Boston Bruinsin Tuukka Rask ja Edmonton Oilersin Cam Talbot täyttivät 30 vuotta ennen tämän kauden alkua, niin NHL-joukkueiden todennäköisistä 31 ykkösmaalivahdista 17 on 30-vuotiaita tai vanhempia.

Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö NHL:ssä olisi nousevia nuoria tähtiä tolppien välissä.

Andrei Vasilevski, 23, aloittaa tällä kaudella ykkösveskarina Tampa Bay Lightningissa, joka tavoittelee Stanley Cupin voittoa. Matt Murray, 23, on päässyt nostelemaan lordi Stanleyn maljaa jo kahdesti, vaikka hän on vasta tällä kaudella selkeä ykkönen Pittsburgh Penguinsin maalivahtien nokkimisjärjestyksessä.

Mutta olemme silti kaukana niistä ajoista, kun Patrick Roy voitti pudotuspelien parhaan pelaajan Conn Smythe Trophyn 20-vuotiaana tulokkaana Montreal Canadiensissa vuonna 1986 tai kun 21-vuotias Martin Brodeur nappasi NHL:n vuoden tulokkaalle annettavan Calder Trophyn New Jersey Devilsissä vuonna 1994.

Miksi sitten läpimurron tekeminen kestää monilta maalivahdeilta niin kauan?

- Maalivahdin rooliin on kasvettava. Pitää saada paljon pelejä alle tullakseen hyväksi veskariksi. On myös päästävä pelaamaan tiukoissa paikoissa, paineen alla ja pudotuspeleissä, jotta saa kokemusta. Maalivahdin tontilla henkisen puolen merkitys on ihan erilainen kuin kenttäpelaajalla, kertoi ruotsalainen Markström, jota sanottiin seitsemän vuotta sitten parhaaksi NHL:n ulkopuolella pelaavaksi maalivahdiksi ennen kuin hän saapui taalajäille.

Useimmat organisaatiot haluavat maalivahtiensa hankkivan ensin kokemusta alemmilta sarjatasoilta. Toisinaan kannetaan huolta siitä, että jos veskarit pelaavat liian paljon liian varhain, tuloksena voi olla pitkäaikaisia ongelmia. Ja kun maalivahti tulee NHL:ään alemmilta sarjatasoilta tai eurooppalaisista sarjoista, ei ole ihanteellista yrittää totuttautua lennossa kohtaamaan maailman parhaita laukojia.

Steve Mason nousi Columbus Blue Jacketsin miehistöön 20-vuotiaana suoraan juniorijoukkueesta ja voitti vuoden tulokkaan Calder Trophyn kaudella 2008-09, jolloin hänen torjuntaprosenttinsa oli 91,6. Seuraavilla viidellä kaudella hänen torjuntaprosenttinsa keskiarvo oli 90,5.

Markström siirtyi Vancouveriin neljä kautta sitten. Sen jälkeen hän on hionut ja sopeuttanut tekniikkaansa, kuten esimerkiksi opetellut pelaamaan syvemmällä maalissaan ja lyhentänyt liikeratojaan. Mutta vaikka torjuntatyylin yksityiskohtia pystytäänkin analysoimaan ja korjaamaan, pelin henkiseen puoleen vaikuttaa monta eri tekijää. Vie aikaa selvittää, mikä toimii kenellekin. Sen allekirjoittavat Canucksin arvojärjestyksessä Markströmin takana olevat torjujat.

Markströmin kakkosmaalivahti Anders Nilsson nappasi Oilersin ykkösvahdin paikan Talbotin nenän edestä kaksi kautta sitten ja piti sitä lähes kaksi kuukautta ennen kuin vire hiipui. Viime kaudella hän oli jälleen vireessä ja pelasi Buffalo Sabresissa torjuntaprosentilla 92,3. Nilssonille merkittäväksi kehitystekijäksi nousi yhteistyö norjalaisen urheilupsykologin kanssa.

- Minulla ei aiemmin ollut tarvittavia keinoja siihen, että olisin saanut keskittymisestä uudelleen kiinni. Viime kaudella otin ison askeleen oikeaan suuntaan urheilupsykologin ansiosta, Nilsson paljasti.

Vuoden 2014 NHL Draftissa 36. pelaajana varattu Thatcher Demko kertoi, että hänen AHL-läpimurtonsa takana oli valmistautumisrutiinien muuttaminen.

Demkon, 21, torjuntaprosentti oli 88,4 ennen kuin Vancouverin maalivahtivalmentaja Dan Cloutier soitti hänelle. He päättivät yhdessä, että Demkon on luovuttava ottelua edeltävistä rutiineistaan, jotka olivat muuttuneet jo suorastaan uuvuttaviksi.

- Minulla oli ihan älytön tapa lämmitellä. Riehuin tennispallojen kanssa hiki päässä ja tein mielikuvaharjoituksia katsomossa. Olin rutiinieni orja, Demko sanoi.

Rutiinien muuttaminen käänsi Demkon kauden suunnan. Hän pelasi loppukauden torjuntaprosentilla 91,3.

Kaikki maalivahdit eivät hoksaa noita asioita ensimmäisellä kaudellaan. Siinä on jälleen yksi hyvä syy siihen, miksi vain niin harvat maalivahdit pelaavat ensimmäisiä ammattilaiskausiaan heti NHL:ssä.

Katso lisää