FI Veeti Louhivaara

Viikoittain luomme katsauksen kaukaloihin NHL:n ulkopuolella. Tässä artikkelissa New Jersey Devilsin varaama maalivahti Veeti Louhivaara kertoo loukkaantumisten rikkomasta vuodesta ja loppukevään tavoitteistaan.

Runsas vuosi sitten, 29. tammikuuta 2024, maalivahtilupaus Veeti Louhivaara koki kovia JYPin Liiga-joukkueen harjoituksissa. Treenit jouduttiin keskeyttämään, kun Louhivaara sai viiltovamman nilkkaansa. Edessä oli leikkaus ja pitkä toipuminen.

Eikä siinä ollut vielä kaikki, sillä nuoren maalivahdin henkistä kanttia testattiin uudelleen syyskaudella, kun polvivamma piti hänet sivussa viikkojen ajan.

– Toipuessa meni niin pitkään, että vasta joulukuun alussa pääsin pelaamaan sarjapelejä. Kyllä tässä on vähän koeteltu, hän myöntää NHL.com/fi:n haastattelussa.

Tänään torstaina 19 vuotta täyttävä Louhivaara kertoo, että hänen selviytymiskeinonsa oli ymmärrys siitä, että jossain vaiheessa pääsee taas pelaamaan.

– Varsinkin toisen loukkaantumisen kanssa oli sellainen tunne, että kerran jo selvisin vammasta ja pääsin takaisin jäälle. Miksen selviäisi tästäkin. Sitä vain luotti siihen, että paluu onnistuu tälläkin kertaa.

Louhivaara on nyt täysin toipunut loukkaantumisista ja vartioi JYPin maalia U20 SM-sarjassa.

– Jälkimmäisen loukkaantumisen jälkeen otin kuitenkin vähän varman päälle enkä mennyt ihan heti pelaamaan. Kyllä siinä vedettiin useampi viikko vain treenejä. Reilut kaksi kuukautta olen päässyt pelaamaan, tosin siinä välissä oli joulu. Pelejä ei ole ollut kovin paljon, mutta kyllä tässä on ehtinyt saada tuntuman takaisin.

Kevättä on vielä jäljellä, ja tulevilta kuukausilta Louhivaara odottaa vain mahdollisimman paljon pelejä.

– Pelit valmistaa hyvin ensi kautta ja tulevaisuutta varten. Kausi menee varmaan U20-joukkueen kanssa niin kauan kuin sillä pelejä riittää.

Keskivartaloon ja jalkoihin hankittiin voimaa pelitauon aikana

Louhivaara sanoo hiukan ihmeissään, että tunnit jäällä ovat jääneet tavallista vähemmiksi loukkaantumisten takia, mutta silti tuntuu, että peli on mennyt tällä kaudella eteenpäin.

– Olen saanut parannettua muita fyysisiä ominaisuuksia, ja se sitten näkyy jäälläkin, hän miettii.

Miten pystyit harjoittelemaan?

– Aika paljon on tehty keskivartaloa. Polvilumpio meni syksyllä pois paikaltaan, ja polvessa oli tuki, joka esti sen liikkumisen sivuttaissuuntaan. Pystyin tekemään kyykkyä ja vastaavaa suoralla linjalla. Siinä sai tehtyä jalkoihin perusvoimaa.

Eikä maalivahtilupaus suinkaan aio päästää itseään helpolla tästä eteenpäinkään vaan pyrkii kehittämään peliään edelleen kevään otteluissa. Kehityskohteina ovat erityisesti liike ja valmius pelata.

– Joskus on tuntunut siltä, että välillä vähän päästän pelistä irti. Tavoite on, etten päästä otetta lipsumaan missään vaiheessa. Silloin ei esimerkiksi tulisi sellaisia maaleja, jotka vähän yllättää. Ettei ajattelisi, että "oho, nyt tulikin laukaus". Pyrin kehittämään sitä, että pelivalmius pysyisi koko ottelun ajan.

Kesästä hän tietää sen verran, että kroppa kestää normaalit harjoitukset, ja täysillä mennään. Mutta minkä joukkueen mukana hän harjoittelee, se selviää myöhemmin keväällä sarjapelien päätyttyä tai kesällä.

– Kyllä tosiaan koetan kehittää vielä omaa peliä kevään peleissä. U20-joukkueelle ei ole mahdottomuus päästä pudotuspeleihin. Playoff-paikka vaatii paljon työtä, mutta kyllä se on meidän joukkueen tavoite.

FI Veeti Louhivaara

Hyvä pelin lukeminen muuttaa torjunnat helpoiksi

New Jersey Devils varasi Louhivaaran viime vuoden NHL Draftissa viidennellä kierroksella varaustilaisuuden 146. pelaajana. Siitä lähtien yhteyttä on pidetty puolin ja toisin, ja entistä tiiviimmin nyt kun Louhivaara on taas pelikunnossa.

– Nyt on alettu katsoa enemmän pelillisiä asioita ja kehityskohteita, jotka auttaisi omaa pelaamista.

Millaisia neuvoja olet saanut?

– Pari viikkoa sitten katsottiin pelivalmiutta videon avulla. Sitten lähdettiin jäällä katsomaan tarkemmin, että mitä se tarkoittaa. Enemmänkin on puhuttu pelin yksityiskohdista kuin mistään tietyistä isoista asioista.

Louhivaara sanoo seuranneensa varauksen jälkeen aikaisempaa tiiviimmin ja aktiivisemmin Devilsin maalivahtien pelaamista. Veräjää vartioivat nyt Jacob Markström ja Jake Allen.

– Isoja ukkojahan he on molemmat, ja heidän pelissään näkyy joitakin samanlaisia asioita kuin omassa pelissä. Mutta en lähtisi vertaamaan itseäni heihin, 193-senttinen ja 93-kiloinen ”isojen ukkojen” sarjaan kuuluva Louhivaara naurahtaa.

Saatko heidän pelistään vinkkejä?

– Kyllä saa, monenlaisia. Tuolla tasolla pelaavista maalivahdeista on hieno katsoa, minkälainen maltti heillä on pelaamisessaan tilanteita lukiessa. Sitä koettaa vähän iskostaa itsellekin. Ei tarvitse aina pää kolmantena jalkana olla menemässä paikasta A paikkaan B, Louhivaara pohtii.

Hän pyrkii siihen, että osaa rauhassa lukea peliä ja on sen kautta tilanteen tasalla. Silloin ei välttämättä tarvitse koko ajan ottaa isoja näyttäviä torjuntoja, vaan ne muuttuvat helpoiksi perustorjunnoiksi, kun on lukenut pelin hyvin ja ehtii valmiiksi kiekon alle.

– Jos maalivahdin peli kulkee hyvin, niin se näyttää ulospäin tosi helpolta ja selkeältä, hän summaa.

Aiheeseen liittyvä sisältö