Bob Verdi ja Sam Rosen HHOF:n mediasiipeen

Hockey Hall of Fame kutsuu ensi viikon maanantaina mediasiipeensä kaksi oman alansa legendaa, kun New York Rangersin pitkäaikainen selostaja Sam Rosen ja Chicago Tribunelle Blackhawksin vaiheista kirjoittanut journalisti Bob Verdi palkitaan Torontossa erityisesti mediassa kunnostautuneitten juhlalounaalla.
Rosen palkitaan Foster Hewittin muistopalkinnolla hänen urastaan jääkiekkoselostajana ja Verdille luovutetaan Elmer Fergusonin muistopalkinto erinomaisuudesta jääkiekkojournalismissa. Molemmat saavat oman kunnialaattansa Hockey Hall of Famen sisätiloihin muiden ansioituneiden rinnalle.

Parhaat selostajat muistetaan heidän ikuisesti elämään jääneistä sanoistaan. Rosenin kohdalla ne kuultiin keväällä 1994, kun Rangers voitti Stanley Cupin ensimmäisen kerran 54 vuoteen:
- And this one will last a lifetime!
Sam Rosen on ollut Rangersin selostajana jo 35 vuoden ajan. Valinta Hockey Hall of Fameen on hänelle luonnollisesti suuri kunnia.
- Välillä, kun pysähdyn miettimään asiaa, se tuntuu lähes käsittämättömältä. On todella mahtava tunnustus tältä mahtavalta lajilta, että minun on katsottu jostain syystä erottuneen ja tuoneen siihen jotain hyvää. Olen todella kiitollinen siitä, että minua kunnioitetaan tällaisella tavalla.
- Parasta minulle on ollut saada tavata pelaajia kaikkialta maailmasta. Olen vieläkin ystävä venäläisten, tshekkien, suomalaisten ja ruotsalaisten pelaajien kanssa. Ilman jääkiekkoa en olisi koskaan saanut tavata heitä.
Sam Rosenin suosikkipelaaja on Rangersin kapteeni tuolta maagiselta keväältä 1994.
- Mark Messier oli aina suosikkini, hän oli täydellinen pelaaja. Hänellä oli taitoa, voimaa, kovuutta, ilkeyttä, ja hän teki sen, minkä lupasi. Paras pelaaja kautta aikojen oli mielestäni Wayne Gretzky. Waynen saaminen tänne hänen uransa kolmeksi viimeiseksi vuodeksi oli ilo ja etuoikeus.

Chicago Tribunelle 19 vuoden ajan Blackhawksin hovikirjoittajana toimineen Bob Verdin valinta HHOF:een ei tule yhtään liian aikaisin. Nykyisin Hawksin historioitsijana toimivaa Verdiä on pidetty yhtenä NHL-journalismin legendoista jo 1960-luvun lopulta lähtien. Jotkut hänen kirjoittamistaan lauseista ovat jääneet elämään urheilufanien päivittäiseen kieleen.
Bob Verdi tunnetaan hänen huumorintajuisista ja brutaalin rehellisistä kirjoituksistaan. Hän ansaitsi pelaajien, valmentajien ja NHL:n päättäjien kunnioituksen ja luottamuksen ainutlaatuisella tyylillään, ja taidollaan pukea sanoiksi, mitä he ajattelivat. Verdi kirjoittaa täysin ilman egoa, tehden pilaa joskus muista, koska hän ei pelkää tehdä pilaa myös itsestään.
- Hän kohtelee pelaajia rennon ystävällisesti. Kun puhuu Bobin kanssa, ei tunnu ollenkaan siltä, että ollaan tekemässä haastattelua. On kuin keskustelisi jonkun kanssa, joka saa sinut nauramaan ja joka osaa samalla kysellä verrattomia kysymyksiä, Patrick Kane sanoi Chicago Tribunelle.
- Nykypäivän NHL-toimittajien joukossa ei ole montaa, kenen kanssa lähtisin oluelle. Voisin ehdottomasti tehdä sen Bobin kanssa, sanoi Chris Chelios Tribunelle.
Verdi ei edes pelännyt Chicago Blackhawksin omistaja Bill Wirtziä. Kun Wirtz kieltäytyi tarjoamasta Bobby Hullille 50 maalin miehen arvolle kuuluvaa sopimusta, ja tämä jätti NHL:n vuonna 1972, Verdi antoi omistajalle vähemmän mairittelevan lempinimen "Dollar Bill". Wirtz oli asiasta aluksi vihainen, mutta leppyi ja alkoi jopa pitää nimestään, kun fanit alkoivat pyytää häneltä nimikirjoituksia dollarin seteleihin.

¬- Red Fisher, Frank Orr ja Bob Verdi olivat NHL:n kolme suurta toimittajaa, kun minä aloitin NHL:ssä, kirjoitti Edmonton Sunin Terry Jones NHL.com/fi:lle lähettämässään sähköpostissa.
- Bob kirjoitti Blackhawksista tuoden mainiota huumorintajua ja särmää juttuihinsa. Hän todella rakastaa jääkiekkoa.
Edmonton Journalin Jim Matheson muistaa vielä Verdiltä saamansa ohjeen ensimmäisessä ottelussaan vanhassa Chicago Stadiumissa, missä lehdistökatsomo sijaitsi kaukalon päädyssä.
- Eikä ollut mitään suojaverkkoa, Matheson muisteli NHL.com/FI:lle.
Bob kehotti Mathesonia pitämään pään pystyssä ja sukeltamaan "tuonne kolikkopuhelimen taakse suojaan, kun kiekko tulee".
- Pyysin sen jälkeen aina paikan kolikkopuhelimen luota, jotta minulla olisi, minne piiloutua, kun kiekot lensivät ahtaaseen pressikatsomoon.

Konkreettisten neuvojen lisäksi Matheson tutkiskeli Verdin juttuja.
- Bobin otteluraportit edellisen illan pelistä olivat pakollista luettavaa minulle ja varmasti jokaiselle NHL-joukkueen kanssa matkustaneelle kirjoittajalle. Hänen raporttinsa olivat tuhat kertaa parempia kuin mitä itse pystyin kirjoittamaan. Hänen kykynsä kirjoittaa oli rehellisesti sanottuna maagista.
- Vuosien ajan Bob oli parasta, mitä Chicago Blackhawksilla oli tarjota. Vaikka Hawks oli hätää kärsimässä jäällä, hän onnistui aina tekemään joukkueesta loistavia kirjoituksia.
Matheson sanoo, että Verdi on aina antanut tekojensa ja tekstiensä puhua.
- Hän ei ole koskaan tuonut itseään esille. Hän tietää olevansa hyvä, mutta hän ei koskaan sanonut sitä.