Tulevaisuuden taistelupari

Auston Matthewsin ja Patrik Laineen välille on muodostunut yhteys, joka saattaa jatkua pitkälle tulevaisuuteen, kuten myös Connor McDavidin ja Jack Eichelin välinen mittelö. Vastaavia taistelupareja ovat Sidney Crosby ja Aleksandr Ovetškin sekä aikoinaan Wayne Gretzky ja Mario Lemieux.
Tulokaskauttaan pelaavat Matthews (19) ja Laine (18) valittiin vuoden 2016 NHL Draftin ensimmäisillä varausvuoroilla. Kaksikko pelaa eri pelipaikoilla ja eri konferensseissa. Matthews edustaa Toronto Maple Leafsia itäisessä ja Laine Winnipeg Jetsiä läntisessä konferenssissa.

He eivät siis vaikuta kilpakumppaneilta, mutta kyllä he sellaisia ovat. NHL voi hyötyä Matthewsin ja Laineen välisestä kilvoittelusta vielä useita vuosia.
Kun jompikumpi heistä mainitaan jossain, pian puhutaan toisestakin. Kun Matthews teki historialliset neljä maalia ensimmäisessä NHL-ottelussaan, katseet kääntyivät heti Laineeseen. Odotettiin, mikä on nuoren suomalaisen vastaus. Sama vertailu jatkuu tulevaisuudessakin.
Matthews ja Laine kohtaavat toisensa ensi kertaa NHL-kaukalossa keskiviikkona, kun Maple Leafs saapuu Jetsin vieraaksi MTS Centreen (klo 20 ET, to klo 3 Suomen aikaa).
Kaksikko on Winnipegissä parrasvaloissa, jotka loistavat tulevaisuudessa heitä kohti yhä kirkkaampina. Vastaavaan valokeilaan joutuvat kaikki sukupolvensa lahjakkaimmat pelaajat, jotka tulevat NHL:ään yhtä aikaa tai pelaavat huippuvuosiaan samalla ajanjaksolla.
Crosbya ja Ovetškinia on seurattu tiiviisti siitä saakka kun he aloittivat NHL:ssä kaudella 2005-06. Jokaisessa Pittsburgh Penguinsin ja Washington Capitalsin välisessä ottelussa on ollut ylimääräinen lataus tuon superkaksikon ansiosta.

He ovat kohdanneet pudotuspeleissä kahdesti, ja Crosbyn Penguins on piessyt Ovetškinin Capitalsin molemmilla kerroilla. Crosby on voittanut Stanley Cupin kahdesti, mutta Ovetškin ei ole päässyt playoffeissa toista kierrosta pidemmälle.
Crosby on pistekeskiarvollaan aktiivipelaajien kärjessä ja kaikkien aikojen listalla viidentenä, kun mukaan lasketaan yli 650 NHL-ottelua tahkonneet pelaajat. Crosbyn NHL-uran pistekeskiarvo on 1,33 per ottelu (938 pistettä 707 ottelussa). Ovetškin on puolestaan aktiivipelaajien maalipörssin ykkönen keskiarvolla 0,624 maalia per ottelu (525 maalia 841 ottelussa).
Väittely Crosbyn ja Ovetškinin keskinäisestä paremmuudesta alkoi jo heidän tulokaskaudellaan 12 vuotta sitten. Vertailua on vaikea tehdä, koska pelaajat ja heidän vastuualueensa ovat erilaisia. Mutta eipä se tunnu kiistelijöitä haittaavan. Väittely jatkuu vielä kauan senkin jälkeen kun Crosby ja Ovetškin ovat ripustaneet hokkarinsa naulaan.
Vaikka saatammekin mennä asioiden edelle, sama voi tapahtua Matthewsin ja Laineen kohdalla.
Gretzky ja Lemieux ovat myös hyvä esimerkki vastaavasta vertailusta ja väittelystä, vaikka Lemieux debytoikin NHL:ssä vasta vuonna 1984, kun Gretzky oli jo voittanut ensimmäisen neljästä Stanley Cupistaan Edmonton Oilersissa.
"The Great Onella" on nimissään 61 NHL-ennätystä, mutta monien mielestä Lemieux oli parempi pelaaja. On spekuloitu sillä, olisivatko Super-Marion tilastot yhtä hyvät tai jopa paremmat kuin Gretzkyllä, jos selkävamma ja syöpä eivät olisi jarruttaneet hänen uraansa.
Gretzky teki urallaan keskimäärin 0,601 maalia ja 1,92 pistettä per ottelu (894 maalia ja 2 857 pistettä 1 487 ottelussa). Lemieux'n uran maalikeskiarvo oli puolestaan 0,754 ja pistekeskiarvo 1,88 per ottelu (690 maalia ja 1 723 pistettä 915 ottelussa).

Väittely pitää Gretzkyn ja Lemieux'n välisen taistelun hengissä vielä vuosikausia heidän uriensa loppumisen jälkeen. Heidän lajille jättämänsä perintö jää spekuloinnissa sivuseikaksi.
Steve Yzerman ja Joe Sakic nousivat valokeilaan Gretzkyn ja Lemieux'n tilalle 1990-luvun puolivälissä. Kunnioitettujen kapteenien kilvoittelu jatkui aina uudelle vuosituhannelle saakka, ja heidän joukkueensa Detroit Red Wings ja Colorado Avalanche olivat toistensa verivihollisia.
Detroit ja Colorado kohtasivat playoffeissa viidesti vuosina 1996-2002 ja voittivat Stanley Cupin tuona aikana yhteensä viisi kertaa. Yzermanin johtama Red Wings voitti cupin 1997, 1998 ja 2002, kun Sakic ja Avalanche nostelivat kannua 1996 ja 2001.
Yzerman varattiin NHL:ään neljä vuotta Sakicia aiemmin (Yzerman 1983, Sakic 1987), mutta sillä ei ollut merkitystä, kun kamppailu oli kuumimmillaan.
Sakicin ja Yzermanin tilastot ovat itse asiassa lähes identtiset niiltä 17 kaudelta, jotka he pelasivat NHL:ssä yhtä aikaa (1988-2006). Sakic teki keskimäärin 1,20 pistettä per ottelu (1 489 pistettä 1 237 ottelussa), kun Yzermanin pistekeskiarvo oli 1,18 (1 375 pistettä 1 159 ottelussa).
Seitsemän vuoden ero Patrick Royn ja Martin Brodeurin varausten välillä ei myöskään merkitse mitään, kun väitellään veskarien paremmuudesta. Kaikkien aikojen parhaasta NHL-maalivahdista puhuttaessa tuota kaksikkoa on vaikea sivuuttaa.
Roy aloitti NHL:ssä aikaisemmin ja otti nimiinsä maalivahtien voittoennätyksen (551). Royn innoittama Brodeur kuitenkin murskasi sen voittamalla urallaan 691 ottelua. Tuota ennätystä ei todennäköisesti rikota koskaan.
Niillä 10 kaudella (1993-2003), jotka he pelasivat NHL:ssä yhtä aikaa, Brodeur voitti 363 ja Roy 326 ottelua. Brodeur voitti tuona aikana Stanley Cupin kolme kertaa ja Roy kahdesti.
NHL:n Original Six -aikakaudella Gordie Howe otti ensin mittaa Maurice "Rocket" Richardista 1940- ja 1950-luvuilla, ja sitten Bobby Hullista 1960- ja 1970-luvuilla.
Howe ja Richard pelasivat NHL:ssä yhtä aikaa 14 kautta (1946-60). Howe teki tuona aikana 446 maalia ja Richard 426. Hullin ja Howen yhteisinä kausina 1957-71 Hull latoi 554 maalia ja Howe 433. Howe oli jo kuitenkin 29-vuotias, kun 18-vuotias Hull debytoi NHL:ssä vuonna 1957.
Jos Matthewsin ja Laineen urakehitys sujuu odotusten mukaisesti, kaksikko puskee toisiaan eteenpäin, pitää kilpailuasetelman yllä ja yhteyden tiiviinä, aivan kuten muutkin taisteluparit NHL:n historiassa.

Eivät Matthews ja Laine pyytäneet mitään tällaista. Kaikki johtuu syntymävuodesta ja lahjakkuudesta. He eivät voi enää luistella pois tästä tilanteesta. Vahva yhteys on syntynyt, ja NHL hyötyy siitä.
- Näitä tilanteita tulee eteen tasaisin väliajoin. Kun Mario [Lemieux] ja Mess [Mark Messier] lopettivat, alettiin kysellä manttelinperijöiden perään. Sitten Crosby ja Ovetškin ilmestyivät kuvioihin. Nyt jo kysellään, miten vanhoja he ovat ja keistä tulee seuraava superpari, totesi Gretzky viime viikolla Edmontonissa.
- Jääkiekko on voinut lajina aina erittäin hyvin. Olemme onnistuneet löytämään 10-15 vuoden välein hyviä pelaajia, jotka ovat myös hyviä tyyppejä. Juuri se tekee lajistamme niin ainutlaatuisen.