Tulokassopimusta ei ole vielä tehty, vaan Aatos Koivu on TPS:n miehiä. Montrealissa hän vieraili koko perheensä kanssa ja pääsi todistamaan isänsä vetovoimaa vielä yli kymmenen vuotta NHL-uran loppumisen jälkeenkin.
– Moni tunnistaa hänet, mutta olin ehkä vähän yllättynyt. He pysyivät aika rauhallisina. Näin monen suun liikkuvan ja sanovan, että "tuossa menee Saku", mutta vain pari kysyi kuvaa tai nimikirjoitusta. Kukaan ei seonnut, Koivu kertoo.
Koivu täytti juhannuksena 19 vuotta. Hyökkääjä on pelannut otteluita Suomen Liigassa kahdella edellisellä kaudella, mutta ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa liigapelaajana. Hän debytoi kotimaisella pääsarjatasolla kaudella 2023-24 ja pelasi TPS:ssä neljä ottelua ilman tehopisteitä.
Viime talvena aukesivat sekä maali- että pistetili, kun 32 ottelun saldoksi muodostui yksi maali ja kaikkiaan kahdeksan pistettä. Kokoonpanossa oli siis paikka yli puoleen runkosarjan otteluista. Rooli ei ollut merkittävä, mutta kautta sotki myös mononukleoosi.
– Kaudessa oli paljon nousuja ja laskuja. Sairastuin kesken kauden ja olin sivussa viiden viikon ajan. Aluksi pelit Liigassa tuntuivat aika hyviltä ja nautin pelaamisesta, mutta sairastumisen jälkeen tuli ehkä pieni pudotus, Koivu kertaa.
– Opin kuitenkin kaudesta paljon, vaikken pelannutkaan niin paljon kuin muut. He olivat vanhempia ja kokeneempia, joten se oli ihan normaalia. Kohtasimme joukkueena vaikeita hetkiä, joiden käsittelemisestä henkilökohtaisesti ja ryhmänä tuli paljon oppia. Siitä jäi paljon käteen. Junioripeleissä voi tulla ailahtelua, mutta miesten joukossa niin ei saa käydä, vaan joka päivä on oltava parhaimmillaan.
Tämän hetken tiedolla Koivu palaa TPS:ään myös tulevaksi kaudeksi. Siitä on tulossa yksi nuoren uran tärkeimmistä. Koivun pitäisi pystyä olemaan vakituisesti mukana miesten peleissä, ja talven aikana häntä on lupa odottaa myös Suomen joukkueeseen alle 20-vuotiaiden MM-turnaukseen.
Koivun kehittymisessä tapahtui pari vuotta sitten nopea, raju harppaus, joka auttoi häntä nousemaan myös Liigaan. Edelleenkään ei ole kiirettä mihinkään, ja Koivu muistelee saamaansa arvokasta neuvoa.
– Olin yleensä pienikokoisempi kuin kaikki muut. Silloin isäni ja isoisäni sanoivat aina, että minulla ei ole mitään kiirettä. Siitä tuli aikoinaan hyvä olo. Vaikka muut ympärillä kasvoivat isommiksi tai vahvemmiksi, minun aikani kyllä tulisi. Se auttoi löytämään oman polkuni. Se on ollut hyvä neuvo.
Pääsy Montrealiin on omiaan ainakin lisäämään nälkää. Canadiensin paidan pukeminen päälle oli Koivulle erityinen hetki.
– Tavallaan tuijotin sitä paitaa hetken ennen kuin laitoin sen päälleni. Arvostin sitä hetkeä kovasti. Se oli todella siisti juttu, josta olen ehdottomasti unelmoinut koko elämäni, Koivu sanoo.
– Kaikki täällä ovat olleet todella ystävällisiä. Tullessani tänne en tuntenut ketään, mutta nyt olen päässyt tutustumaan moniin. Porukan kanssa on ollut hauskaa.
