Kapteeni Barkovin lokikirja, osa 6

Kaudella 2018-19 Florida Panthersin kapteeni Aleksander Barkov purjehtii miehistönsä kassa kohti horisontissa siintävää pudotuspeliviivaa ja kertoo matkasta yksinoikeudella NHL.com/fi:lle. Lokikirjansa kuudennessa osassa hän pohtii joukkueen uutta pelisysteemiä, omaa peliään ja ensimmäistä hattutemppuaan NHL:ssä.

Joulukuun jälkimmäinen puolisko on mennyt hyvin, kun seitsemästä viimeksi pelatusta ottelusta on viisi voittoa ja kaksi tappiota. On opittu voittamaan, ja tällä lailla sen pitääkin jatkua. Jokainen peli ei välttämättä ole kaunista, mutta kunhan voittoja tulee, niin se riittää ja päästään pudotuspeleihin. Jokainen tässä nyt ymmärtää, että tämän tahdin täytyy jatkua koko loppukauden, jos halutaan päästä pudotuspeleihin.
Ylivoima on toiminut edelleen, ja sillä on tehty aika paljon maaleja. Alivoimalla ollaan oltu melko tehokkaita viime pelit. Ja sitten me on hiukan muutettu systeemiä ja ruvettu pelaamaan vähän nopeampaa peliä: ei pidetä kiekkoa niin paljon alhaalla vaan yritetään saada se hyökkäysalueelle niin nopeasti kuin mahdollista. Uusi systeemi on tuottanut tulosta viime peleissä, ja se on hyvä juttu. Runkosarjaa on reilut puolet jäljellä, ja tästä pitää tietysti vielä vähän parantaa. Me ei voida jatkaa sillä lailla kuin pelattiin muutama peli sitten.

Itsellä on 11 (4+7) tehopistettä seitsemästä viime ottelusta, mutta pisteet ei välttämättä kerro koko totuutta. Välillä on tullut helppojakin pisteitä, ja välillä taas olen pelannut paremmin, mutta pisteitä ei ole tullut. Mutta niin se menee, että jos pelaa hyvin, niin on todella hyvät mahdollisuudet tehdä maali tai luoda maalintekopaikka kaverille. Joskus peli ei mene ihan niin hyvin, ja siksi parannettavaa riittää omassakin pelissä. Pelaan niin paljon minuutteja, ettei energiaa aina ole tarpeeksi siihen, että pystyisin olemaan koko ajan kiekolla ja luistelemaan kaikkien ohjeiden mukaan. Jos oppisi säästämään energiaa tiettyihin asioihin eikä käyttäisi energiaa turhaan luisteluun ja painimiseen. Sellaisia pieniä juttuja, joiden ansiosta saisin sitten vähän enemmän aikaan hyökkäyspäässä. Energiaakin pitää puolustaa.
Lisää aiheesta:[Borgström sai lisää voimaa ja oppi puolustamaan farmissa\]
Joulukuun puolivälissä Toronto Maple Leafsia vastaan tuli NHL-uran ensimmäinen hattutemppu. Ei siinä oikein ehtinyt miettiä koko asiaa, kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Kolmas maali tuli jatkoajalla, peli loppui yhtä äkkiä ja kaikki oli siinä ympärillä. Olihan se vähän erikoinen fiilis, kun en ole varmaan kymmeneen vuoteen tehnyt hattutemppua, ja vihdoin se tuli tässäkin liigassa (menossa kuudes NHL-kausi). Totta kai se tuntui hyvältä. Jokainen haluaa tehdä maaleja joka pelissä, ja olen onnellinen, että hattutemppu onnistui vielä sellaiseen paikkaan. Kavereilta tuli hyviä syöttöjä, niin ei siinä oikein voinut erehtyä.
Perhe oli jouluna käymässä, ja se oli kivaa aikaa. Meillä on kolmen päivän tauko, ja maltoin olla kaikki kolme päivää pois jäältä. Eka peli tauon jälkeen ei tuntunut kovin hyvältä, enkä ollut ihan terävimmilläni, mutta toinen peli oli jo parempi.
Uusi vuosi alkaa kohta, ja jääkiekkopuolella odotan ensi vuodelta sitä, että päästään pudotuspeleihin ja jatketaan pelaamista samalla tavalla kuin nyt on tehty. Me on voitettu pelejä, ja kaikki on iloisia ja onnellisia. Uudenvuodenlupauksia ei saa kertoa ääneen, mutta sanotaan näin, että on mulla jotain pieniä lupauksia jääkiekon suhteen.

Suomalaiset tykkää jääkiekosta, eikä me suomalaiset jääkiekkoilijat voida enempää toivoa faneiltamme. Me kaikki saadaan mahtavaa tukea, maajoukkue, nuorten maajoukkue ja NHL-pelaajat. Tosi upeaa, että suomalaiset herää keskellä yötä katsomaan pelejä, kannustamaan omia joukkueitaan ja seuraamaan tuloksia. Se on iso juttu meille, ja me ollaan siitä tosi kiitollisia. Jatkakaa vaan samalla lailla ensi vuonnakin.
Toivotan kaikille oikein hyvää uutta vuotta. Ja Nuorille Leijonille menestystä MM-kisoissa. Katsoin Suomi-Ruotsi-ottelun ja muuten olen seurannut tuloksia. Suomella on tosi hyvä joukkue ja mahdollisuudet vaikka mihin.