Kakkosveskarit ovat haastavassa roolissa

Viime NHL-viikko oli vaikea harvoin torjuntatöihin pääseville kakkosmaalivahdeille, jotka joutuvat odottamaan omaa tilaisuuttaan paljon pelaavien ykkösveskarien takana.

Columbus Blue Jacketsin Curtis McElhinney, Boston Bruinsin Anton Hudobin ja Edmonton Oilersin Jonas Gustavsson laitettiin waivers-listalle, joten halukkaille NHL:n seuroille oli tarjolla yhteensä 441 ottelun verran kokemusta taalajäiltä.
Toronto Maple Leafs käytti tilaisuuden hyväkseen ja nappasi McElhinneyn riveihinsä ennen kuin se treidasi veteraanivaraveskarinsa Jhonas Enrothin Anaheim Ducksiin vuoden 2018 NHL Draftin seitsemännen kierroksen varausvuoroa vastaan. Enroth sai oitis jatkaa matkaansa AHL:n San Diegoon.
Siirrot korostavat NHL:ssä vallalla olevaa mielenkiintoista ongelmaa: jokainen joukkue haluaa luotettavan kakkosmaalivahdin, mutta ei ole helppoa löytää maalivahtia, joka pystyy hoitamaan tonttinsa hyvin päästessään pelaamaan harvoin. Varaveskarin rooli ei ole sieltä helpoimmasta päästä.
- Kakkosveskarina olemisen henkisen ja fyysisen raastavuuden jälkeen aloittavaksi maalivahdiksi pääseminen tuntui melkein lomalta, totesi Chicago Blackhawksin varamaalivahti Scott Darling.
Darlingin voitto-tappiotilasto on tällä kaudella 11-2-4, päästettyjen maalien keskiarvo 2,35 per ottelu ja torjuntaprosentti 92,5. Hän sai hetkeksi ykkösvahdin viitan, kun Corey Crawford toipui umpilisäkkeen poistoleikkauksesta joulukuussa. Mutta Darling tietää, miten rankkaa on, kun ei pääse pelaamaan säännöllisesti.

• On vaikea jäljitellä todellisia pelitilanteita harjoituksissa, joten kuviot ovat erilaisia kuin niissä otteluissa, joita pääset pelaamaan parin kolmen viikon välein. Lisäksi niskassa on paineita, koska tiedät pelaavasi kuukauden ainoaa otteluasi ja haluat tietenkin näyttää parastasi. Jos pelaat kehnosti, et saa enää tilaisuutta paikata möhläyksiäsi seuraavassa ottelussa, hän sanoi.
  Hiljattain tehdyt siirrot eivät ainakaan vähentäneet paineita.
  - Anteeksiannon aika on ohi. Pisteet ovat niin tärkeitä, että seurat eivät enää odota varaveskarien petraavan otteitaan. Kakkosveskarin tontista on tullut tuulinen paikka. Kokeneita jätkiäkin on lähetetty tällä kaudella alas. Tämä on uusi piirre NHL:ssä, sanoi Chris Mason, joka aloitti ja lopetti yhdeksän täyttä NHL-kauttaan varaveskarina.
  Nykyään Nashville Predatorsin ottelulähetyksissä analyytikkona sekä NAHL:ssä Predatorsin juniorijoukkueen maalivahtivalmentajana toimiva Mason ei ole varma, onko ihanteellisen kakkosmaalivahdin löytämiseen olemassa mitään täysin toimivaa reseptiä.
  - Jokainen kaveri käsittelee tilanteen omalla tavallaan. Se rooli vaatii tietynlaista mielenlaatua.

Alex Auld tietää roolin haasteet hyvin, sillä hän vietti kymmenestä NHL-kaudestaan viisi pääasiassa varamaalivahtina. Hänen mukaansa kakkosveskarilta vaaditaan erilaista suhtautumista harjoitteluun.
- Harjoitukset ovat kakkosveskarille se tärkein juttu. Aloittava maalivahti tietää tarpeensa ja vetää harjoitukset vain läpi. Mutta varamaalivahdin on suhtauduttava harjoituksiin kuin oikeaan otteluun.
Mason oli harjoittelusta samaa mieltä. Hän sanoi tunteneensa varaveskarin roolin helpommaksi uransa aikaisemmassa vaiheessa kuin sen loppupuolella, kun takana oli neljä yli 40 ottelun kautta Nashvillessä ja St. Louis Bluesissa. Ei siis ehkä ole sattumaa, että useimmat tällä kaudella kakkosmaalivahdin roolissa menestyneet ovat olleet suhteellisen tuoreita kasvoja NHL:ssä.
Suomalaistulokas Juuse Saros on Pekka Rinteen varamiehenä Nashville Predatorsissa. Hän on päässyt pelaamaan seitsemän ottelua, ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa on 1,28 per ottelu sekä torjuntaprosenttinsa 95,5. Saros, 21, on pelannut välillä AHL:ssä pysyäkseen skarppina starttiensa välillä. San Josen Sharksin tulokasveskari Aaron Dellin, 27, päästettyjen maalien keskiarvo on 1,96 per ottelu ja torjuntaprosentti 92,9. Dell on päässyt tuuraamaan Martin Jonesia seitsemässä ottelussa (kuusi starttia).

Washington Capitalsin Philipp Grubauerin, 25, päästettyjen maalien keskiarvo on 1,94 per ottelu ja torjuntaprosentti 92,9. Toista NHL-kauttaan pelaava Grubauer on ollut Braden Holtbyn korvaajana yhdeksässä ottelussa. Minnesota Wildin 26-vuotiaalla Darcy Kuemperilla on menossa neljäs NHL-kausi. Hän on tuurannut Devan Dubnykiä kahdeksassa ottelussa päästettyjen maalien keskiarvolla 3,21 ja torjuntaprosentilla 90,2.
Konkarit Enroth (86,2 %), Gustavsson (87,8 %) ja Hudobin (88,5 %) eivät ole saaneet hilattua torjuntaprosenttejaan yli 90:n, eikä kolmikosta kukaan pelaa tällä hetkellä NHL:ssä. Ainoa muu terve maalivahti, joka on pelannut tällä kaudella alle 10 ottelua, on McElhinney. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2,39 per ottelu ja torjuntaprosenttinsa 92,4 ennen kuin Blue Jackets asetti hänet waivereihin maanantaina. McElhinney, 33, tuntuu ymmärtävän, miten rooliin pitää asennoitua.
­- Rooli on haastava, mutta kokemuksen myötä paljon palkitsevampi. Tilanne helpottaa, kun ikää tulee enemmän. Olen periaatteessa pelannut tässä roolissa koko urani, joten alan olla sinut sen kanssa, McElhinney sanoi Sergei Bobrovskin varamiehenä joulukuun puolivälissä.
McElhinney teki Columbuksessa uutterasti töitä modernisoidakseen tekniikkaansa. Hän tiesi, että harvoin pelaamaan pääsevän maalivahdin on vaikeampaa saada ajoituksesta kiinni kuin usein pelaavien. Teoriassa siis tehokkaampi ja sijoittumiseltaan neutraalimpi tyyli auttaisi, jos veskarilla ei olisi säännöllisten starttien tuomaa rytmiä. Mutta tasapainon löytäminen on yksilöllistä.
Jos on tottunut olemaan luukkuvahtina, voi olla hankalaa ryhtyä pelaamaan säännöllisesti. Siksi jotkut harvoissa starteissaan loistavat veskarit saattavat epäonnistua saadessaan torjuntavastuun pidemmäksi aikaa ykkösmaalivahdin loukkaannuttua.
- Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on olemassa riski, että kokenut kakkosmaalivahti omaksuu roolinsa niin perinpohjaisesti, että hän tavallaan jo sulkee mielestään mahdollisuuden ykkösmaalivahdiksi pääsemisestä, sanoi Auld.
- Siihen rooliin sopeutuu. Paljon pelaavan ykkösmaalivahdinkin on hankalaa palata penkille. Jos on omassa roolissaan hyvä, siitä on vaikea lähteä enää toiseen suuntaan.
Tällä kaudella NHL:ssä on kourallinen joukkueita, jotka ovat valmiita ottamaan riskin löytääkseen sopivan kakkosmaalivahdin paljon pelaavan työhevosensa tuuraajaksi.