77HabsPrimary712

Heinäkuussa NHL.com/fi muistelee menneiden vuosikymmenien parhaita Stanley Cup -mestarijoukkueita liigan laajennusvuodesta 1967 lähtien. Tällä kertaa luomme katsauksen vuosiin 1971-80.

Montreal Canadiens hallitsi NHL:ää lähes miten halusi 1970-luvulla, sillä vuosina 1971-80 jaossa olleista kymmenestä Stanley Cup -mestaruudesta se vei nimiinsä kuusi ja jätti muille vain rippeet. Näistä Canadiensin mestarijoukkueista vahvin on vuoden 1977 kokoonpano, joka on monille yksi kaikkien aikojen parhaista Stanley Cupin voittaneista joukkueista.
Canadiens aloitti kevään 1977 pudotuspelit yhtä vakuuttavasti kuin päätti ne, sillä puolivälierissä St. Louis Blues kaatui voitoin 4-0. Välierissä New York Islanders laittoi sen verran vastaan, että Canadiens vei sarjan nimiinsä voitoin 4-2. Finaaleissa Boston Bruins sitten oli altavastaaja, ja Don Cherryn luotsaama nippu hävisi voitoin 0-4.

1977_cournoyer2

Ratkaiseva finaalisarjan ottelu pelattiin 14. toukokuuta Boston Gardenissa, ja Canadiens voitti sen jatkoajalla lukemin 2-1. Keskushyökkääjä Jacques Lemaire iski mestaruuden ratkaisseen kiekon Gerry Cheeversin ohi verkkoon ajassa 4.32, ja esityön voittomaaliin tekivät Guy Lafleur ja Larry Robinson. Maali ei ollut mikään Lemairen onnenkantamoinen, sillä hän teki kauden pudotuspeleissä kaikkiaan kolme voittomaalia sekä 7+12=19 tehopistettä.
Canadiens oli ehtinyt viettää jo kolmet mestaruusjuhlat 1970-luvulla (1971, 1973 ja 1976), ja tulossa oli vielä kahdet lisää (1978 ja 1979) ennen kuin Islandersin neljä vuotta kestänyt valtakausi alkoi vuonna 1980. Bruins (1972) ja Philadelphia Flyers (1974 ja 1975) veivät vuosikymmenen muut mestaruudet.
Kokoonpanossa nippu tulevia kiekkoaatelisia
Canadiensin vuoden 1977 mestaruusjoukkueen kokoonpanoa tarkastellessa saattaa luulla lukevansa kunniagalleria Hockey Hall of Fameen valittujen pelaajien nimilistaa.
Montrealin maalivahdit Ken Dryden ja Michel Larocque jakoivat Vezina Trophyn, joka silloin ojennettiin joukkueelle, joka päästi vähiten maaleja runkosarjassa. Joukkueen pisteprosentti runkosarjassa oli 82,5. Se teki 387 maalia ja päästi 171. Veräjänvartijoista Dryden aateloitiin myöhemmin kunniagalleriaan.

montreal-1977-1

Kauden 1976-77 Canadiensista Hockey Hall of Fameen on kutsuttu myös hyökkääjät Lafleur, Lemaire, Steve Shutt, kapteeni Yvan Cournoyer ja Bob Gainey sekä puolustajat Robinson, Guy Lapointe ja Serge Savard. Kaikkiaan yhdeksän pelaaja ja heidän lisäkseen päävalmentaja Scotty Bowman sekä GM Sam Pollock.
Menestyksen saattoi aavistaa jo runkosarjassa, sillä Canadiens kokosi ennätykselliset 132 pistettä ja teki 20 muuta NHL:n ennätystä. Se voitti 80 ottelustaan 60, tappioita oli kahdeksan ja tasapelejä 12. Pelaamistaan 40 kotiottelusta Canadiens hävisi vain yhden eikä hävinnyt kertaakaan kahta ottelua peräkkäin runkosarjassa.
Pudotuspelien 12 ottelusta Canadiens hävisi kaksi, molemmat Islandersille. Lafleur keräsi pudotuspeleissä eniten syöttöjä (17) ja pisteitä (26), ja hänet palkittiin tehoistaan Conn Smythe Trophylla. Lafleur pokkasi myös Art Ross, Hart ja Lester N. Pearson Trophyn. Canadiensin avainpelaajiin kuului pudotuspeleissä myös Dryden, jonka päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo oli 1,55.
Canadiens olisi voinut järjestää NHL:n palkintogaalan omassa keskuudessaan, sillä Robinson sai palkintokaappiinsa Norris Trophyn ja Bowman parhaan valmentajan Jack Adams Awardin. Jos Maurice "Rocket" Richard ja Selke Trophy olisi jaettu jo vuonna 1977, nekin olisivat matkanneet Montrealiin.
Lähes kaikki pelaajat omia varauksia
Canadiens toi vuonna 1977 kannun Montrealiin lähestulkoon kanadalaismiehistöllä, sillä pelaajista vain kolme oli kotoisin rajan eteläpuolelta Yhdysvalloista, puolustajat Bill Nyrop ja Rick Chartraw sekä hyökkääjä Mike Polich.
Joukkue oli myös miltei kotikutoinen, sillä Peter Mahovlichia lukuun ottamatta muut pelaajat olivat joko Canadiensin varaamia tai seuran kehityspolun läpi käyneitä pelaajia. Dryden (Bruins) ja Doug Jarvis (Toronto Maple Leafs) varattiin muualle, mutta Canadiens hankki heidät jo ennen NHL-uran alkamista.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Canadiens oli nuori joukkue, jota Bowman osasi käsitellä ja haastaa oikein. Harjoitukset olivat intensiivisiä sekä kilpailuhenkisiä, ja kokoonpano oli rakennettu niin, että pelipaikoille oli tungosta. Mahovlich muisteli vuonna 2014 Hockey Newsin haastattelussa, kuinka jokainen antoi aina kaikkensa kolhuista ja kuhmuista huolimatta, koska pelipaikan menettämisen uhka oli todellinen. Jokainen oli kaiken aikaa varpaillaan.
- Scotty (Bowman) ei koskaan antanut meidän kyllästyä. Kaikki puhuvat siitä, kuinka paljon meidän joukkueessamme oli taitoa. Scotty tiesi, kuinka manipuloida taitoa ja varmistaa, että taito oli saatavilla joka ilta, Mahovlich kertoi.
Tarvittiin siis taitoa ja Bowman, ja loppu onkin sitten NHL-historiaa.