Kauden 1976-77 Canadiensista Hockey Hall of Fameen on kutsuttu myös hyökkääjät Lafleur, Lemaire, Steve Shutt, kapteeni Yvan Cournoyer ja Bob Gainey sekä puolustajat Robinson, Guy Lapointe ja Serge Savard. Kaikkiaan yhdeksän pelaaja ja heidän lisäkseen päävalmentaja Scotty Bowman sekä GM Sam Pollock.
Menestyksen saattoi aavistaa jo runkosarjassa, sillä Canadiens kokosi ennätykselliset 132 pistettä ja teki 20 muuta NHL:n ennätystä. Se voitti 80 ottelustaan 60, tappioita oli kahdeksan ja tasapelejä 12. Pelaamistaan 40 kotiottelusta Canadiens hävisi vain yhden eikä hävinnyt kertaakaan kahta ottelua peräkkäin runkosarjassa.
Pudotuspelien 12 ottelusta Canadiens hävisi kaksi, molemmat Islandersille. Lafleur keräsi pudotuspeleissä eniten syöttöjä (17) ja pisteitä (26), ja hänet palkittiin tehoistaan Conn Smythe Trophylla. Lafleur pokkasi myös Art Ross, Hart ja Lester N. Pearson Trophyn. Canadiensin avainpelaajiin kuului pudotuspeleissä myös Dryden, jonka päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo oli 1,55.
Canadiens olisi voinut järjestää NHL:n palkintogaalan omassa keskuudessaan, sillä Robinson sai palkintokaappiinsa Norris Trophyn ja Bowman parhaan valmentajan Jack Adams Awardin. Jos Maurice "Rocket" Richard ja Selke Trophy olisi jaettu jo vuonna 1977, nekin olisivat matkanneet Montrealiin.
Lähes kaikki pelaajat omia varauksia
Canadiens toi vuonna 1977 kannun Montrealiin lähestulkoon kanadalaismiehistöllä, sillä pelaajista vain kolme oli kotoisin rajan eteläpuolelta Yhdysvalloista, puolustajat Bill Nyrop ja Rick Chartraw sekä hyökkääjä Mike Polich.
Joukkue oli myös miltei kotikutoinen, sillä Peter Mahovlichia lukuun ottamatta muut pelaajat olivat joko Canadiensin varaamia tai seuran kehityspolun läpi käyneitä pelaajia. Dryden (Bruins) ja Doug Jarvis (Toronto Maple Leafs) varattiin muualle, mutta Canadiens hankki heidät jo ennen NHL-uran alkamista.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Canadiens oli nuori joukkue, jota Bowman osasi käsitellä ja haastaa oikein. Harjoitukset olivat intensiivisiä sekä kilpailuhenkisiä, ja kokoonpano oli rakennettu niin, että pelipaikoille oli tungosta. Mahovlich muisteli vuonna 2014 Hockey Newsin haastattelussa, kuinka jokainen antoi aina kaikkensa kolhuista ja kuhmuista huolimatta, koska pelipaikan menettämisen uhka oli todellinen. Jokainen oli kaiken aikaa varpaillaan.
- Scotty (Bowman) ei koskaan antanut meidän kyllästyä. Kaikki puhuvat siitä, kuinka paljon meidän joukkueessamme oli taitoa. Scotty tiesi, kuinka manipuloida taitoa ja varmistaa, että taito oli saatavilla joka ilta, Mahovlich kertoi.
Tarvittiin siis taitoa ja Bowman, ja loppu onkin sitten NHL-historiaa.