Heinäkuussa NHL.com/fi muistelee menneiden vuosikymmenien parhaita Stanley Cup -mestarijoukkueita liigan laajennusvuodesta 1967 lähtien. Tällä kertaa luomme katsauksen vuosiin 1967-70.

Äitienpäivänä 10. toukokuuta 1970 kiekkomaailma puhui vain Bobby Orrista - eikä hänen nimensä unohdu todennäköisesti koskaan.
Boston Bruins ja St. Louis Blues olivat ratkoneet välejään Stanley Cup -finaaleissa 240 minuutin ja 40 sekunnin ajan, kun Bruinsin puolustaja Orr kirjaimellisesti lensi tähdeksi kiekkohistorian taivaalle. Hän iski maalin, joka tunnetaan nimellä "The Flight", lento.
Bruins johti finaalisarjaa voitoin 3-0, ja sarjan neljännessä ottelussa mentiin jatkoajalle. Lisäaikaa oli pelattu puolisen minuuttia, kun Orr katkaisi St. Louisin hyökkääjä Larry Keenanin yrityksen toimittaa kiekko pois Bluesin puolustusalueelta. Orr syötti kiekon Bluesin maalin taakse Derek Sandersonille, siirtyi maalin eteen ja sai kiekon takaisin Sandersonilta. Bluesin puolustaja Noel Picard kamppasi Orrin sekunnin murto-osan liian myöhään ja sai seurata lähietäisyydeltä, kuinka Orr teki kädet levällään kuolemattoman ilmalentonsa. Kiekko oli siinä vaiheessa jo ohittanut Bluesin maalivahti Glenn Hallin.
Ottelukello pysähtyi ajassa 00.40. Harry Sindenin luotsaama Bruins oli mestari 29 vuoden tauon jälkeen ja Orr ikuistettu kiekkohistorian tunnetuimpana pidettyyn, Ray Lussierin nappaamaan valokuvaan.
- Totta kai tiesin, missä Bobby oli. Jos maalivahti ei tiennyt, missä Bobby oli jäällä, hän ei ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota, Orrin lentoa tolppien välistä seurannut Hall totesi NHL.comin haastattelussa vuonna 2017.
Hall siis tiesi taituri Orrin sijainnin, mutta ei voinut tälle mitään.

bruins 1970 cup

Bruins hallitsi pudotuspelien pistepörssiä
Bruins ei onnistunut vain pudotuspeleissä vaan hallitsi koko kautta 1969-70. Boston (40-17-19) kokosi runkosarjassa 99 pistettä eli saman verran kuin Chicago Black Hawks, ja ne olivat liigan kaksi parasta joukkuetta. Runkosarjan pistepörssissä Orr ja Bruinsin keskushyökkääjä Phil Esposito valtasivat kaksi ensimmäistä sijaa.
- Pelaamme niin hyvin, että yksikään joukkue NHL:ssä ei pärjää meille, tähtihyökkääjä Esposito julisti ennen finaalisarjan ratkaissutta neljättä ottelua, eikä hän liioitellut.
Orr oli ensimmäinen liigan pistepörssin runkosarjassa voittanut puolustaja, kun hän iski 76 otteluun tehot 33+87=120. Hän on edelleen ainoa pelaaja, joka on samalla kaudella voittanut Art Ross, Hart, Norris ja Conn Smythe Trophyn. Sports Illustrated -lehti valitsikin Orrin vuoden 1970 urheilijaksi.
Pudotuspelien pistepörssin vei nimiinsä Esposito, joka merkkautti 14 ottelussa 13+14=27 tehopistettä. Toisena oli Orr (9+11=20), ja hänen jälkeensä sijoilla kolmesta viiteen olivat Bruinsin John Bucyk (11+8=19), John MacKenzie (5+12=17) ja Fred Stanfield (4+12=16). Kymmenen parhaan pistenikkarin joukkoon mahtui myös Bruinsin Ken Hodge (3+10=13).
- Tuon finaalisarjan ensimmäisessä ottelussa yritimme varjostaa Bobbya, joka pystyi karkaamaan keneltä tahansa. Onnistuihan se. Saimme pidettyä hänet, mutta se vaati koko kentällisen emmekä sitten pystyneet pitelemään muita kavereita, Bluesin silloinen päävalmentaja Scotty Bowman naurahti NHL.comin haastattelussa toukokuussa 2019.

Bruins ja Blues ottivat uudestaan yhteen 2019
Vuoden 1967 laajennusjoukkue Blues eteni Stanley Cup -finaaleihin kolmena ensimmäisenä kautenaan, mutta hävisi jokaisen finaalisarjan 0-4. Näiden kausien jälkeen St. Louisissa odotettiin finaalipaikkaa aina kesään 2019 asti, kun Blues sai vastaansa Bruinsin.
Blues sai kaksi vuotta sitten hyvityksen vuonna 1970 kärsimälleen tappiolle, sillä se kaatoi Bruinsin finaalisarjan seiskapelissä ja sai nostaa kannun käsivarsilleen. Siihen päättyi NHL-historian toiseksi pisin finaaliton jakso.