Skip to main content

Elämä, tuo Stanley Cupia suurempi asia

Kiekkoilijoiden vaikeimmat taistelut käydään kaukalon ulkopuolella

Teksti Panu Markkanen @PanuMarkkanen / toimittaja, NHL.com/FI

Stanley Cup on yksi urheilumaailman hienoimmista ja vaikeimmin voitettavista pokaaleista. Maailman jokainen jääkiekkoilija uneksii sen voittamisesta ja nostamisesta uuvuttavan, raskaan ja vaivalloisen kauden päätteeksi. Sen eteen ollaan valmiita uhraamaan lähes kaikki, mitä elämässä on. Äärifyysinen laji vaatii kompromissien tekoa joskus terveyden uhallakin.

Elämän tärkein asia se ei kuitenkaan ole, ei edes jääkiekkoilijoille.

Tai ei saisi olla.

Elämä on.

Jokaiselle on annettu niitä vain yksi. Lisää ei heru.

Fyysisesti ja psyykkisesti äärirajoille trimmatut urheilijatkaan eivät ole täysin haavoittumattomia, vaikka ulkokuori siltä näyttäisikin. Samat elämän lait koskevat heitä siinä missä katsojia, toimitsijoita ja lajista kirjoittaviakin.

Elämän ainutkertaisuudesta ja hauraudesta on saatu viime aikoina muistutuksia myös NHL:ssä.

Ottawa Senatorsin maalivahti Craig Anderson oli sivussa ison osan viime kaudesta tukiessaan vaimoaan tämän syöpähoitojen aikana. Anderson palkittiin parhaana pelaajana paluuottelussaan, jossa vastustajana oli Edmonton Oilers. Ottelun kakkostähdeksi valittu Oilers-veskari Cam Talbot jäi oman tunnustuksensa saatuaan katsomaan virkaveljensä seremonian ja antoi näin tukensa Andersonin perheelle.

Craig Cunningham putosi jään pintaan viime marraskuussa AHL:ssä saatuaan sydänkohtauksen juuri ennen ottelua. Kansallishymniä ottelussa soittanut orkesteri koostui paikallisista palomiehistä, ja he elvyttivät Cunninghamin pimeydestä takaisin.

Cunninghamin vasen jalka jouduttiin sittemmin osittain amputoimaan, ja kiekkoura loppui tuohon otteluun. Mies itse on kuitenkin yhä keskuudessamme. Elämä jatkui.

- Aina kun ajattelen, etten voi enää pelata, ajattelen olevani onnekas, kun en ole vielä mullan alla. Jos minun pitää uhrata jääkiekon pelaaminen elääkseni - ja se on kova paikka, sillä jääkiekko on ollut koko elämäni nelivuotiaasta asti - on minun vain mentävä eteenpäin, Cunningham sanoi tammikuussa ESPN:n haastattelussa.

Pysäyttäviä uutisia on tullut myös tällä kaudella. Brian Boylella todettiin leukemia syyskuussa New Jersey Devilsin harjoitusleirin alussa. Boylella oli onnea, sillä hänen sairautensa löydettiin sen alkuvaiheessa. Boyle on jo palannut Devilsin harjoitusvahvuuteen, vaikka lääkitys on yhä päällä.

- Olen hyvin onnekas ollessani täällä. Kun sain lääkityksen kuntoon, tiesin palaavani. En uskonut olevani sivussa niin pitkään, kuin olen ollut, Boyle sanoi uutistoimisto AP:n jutussa.

Samoihin aikoihin, kun Boylen paluu-uutinen tuli julki, kuului mantereen toiselta laidalta uutinen Patrick Eavesin terveydentilasta. Miehen tiedotettiin sairastavan Guillain-Barrén syndroomaa. Se on oireyhtymä, jossa kehon oma immuniteettipuolustus käy hermojärjestelmän kimppuun.

Eavesin kerrottiin olleen viikonloppuna tehohoidossa, mutta terveydentilan vakauduttua hänet pystyttiin siirtämään sieltä pois. Hänen odotetaan toipuvan sairaudestaan.

Pirullisia asioita nämä tällaiset sairaudet. Ne kun ovat sen luonteisia, ettei niitä vastaan auta se, että tulee hallille aamulla ensimmäisenä ja lähtee sieltä iltapäivällä viimeisenä. Ne eivät laannu sillä, että tulee ja heittäytyy kiekon tielle tilanteessa, jossa se näyttäisi jo turhalta. Ne eivät palkitse siitä, että jää varsinaisen treenin jälkeen jäälle ampumaan ylimääräiset 50 kiekkoa yläkulmiin.

Niistä toipuminenkaan ei ole läheskään yhtä "vaivatonta" kuin venähdyksistä, ruhjeista tai väsymyksestä. Aina on olemassa jäytävä epävarmuus.

Tuen määrästä toipuminen jää harvoin kiinni. Suomalaiset muistavat, kuinka Saku Koivu sai valtavasti tukea Montrealin asukkailta taistellessaan syöpää vastaan vuosituhannen alussa. Koivun paluuottelun alku venähti todella pitkäksi, kun Canadiens-kannattajat halusivat osoittaa suosiota kaukaloon palanneelle kapteenilleen.

Tukea on satanut muillekin tässä artikkelissa mainituille henkilöille. Cunnighamin tragedian jälkeen Milan Lucic tviittasi tukensa sanoen Cunninghamin olevan yksi hänen parhaista ystävistään. Kun Ottawa pelasi viime keväänä pudotuspelejä, seurattiin myös rouva Andersonin terveydentilaa, ja tämän parantuminen oli yksi Senatorsin hienon kevään suurimpia uutisia.

Boylen joukkuetoverina New York Rangersissa pelannut Chris Kreider kertoi New York Postille Boylen olleen hänelle tukena Rangersissa ja pitävänsä tätä kuin isoveljenään.

Eavesille vilisi myös tukea osoittavia viestejä Twitterissä. Yksi tukijoista oli kiekkolegenda Jeremy Roenick.

Saku Koivu elää Suomessa terveen miehen elämää. Craig Cunningham joutui lopettamaan, mutta hänenkin elämänsä jatkuu. Boylen ja Eavesin urien jatkuminen on vielä hämärän peitossa, mutta ensimmäiset viestit heidän kunnoistaan ovat siis positiivisia.

- Tunnen itseni koetelluksi. Se on paras tapa sanoa tämä. Oli pelottavaa, kun sain tietää. En voinut uskoa, että se tapahtui. Tämä on ollut valtava stressi meille kaikille, vanhemmilleni ja vaimoni vanhemmillekin. Uskoni vei meidät tästä läpi. Minun on aina ollut vaikeaa sanoa uskoani ääneen. Olimme kovilla noin kuukauden, mutta uskoni ei horjunut. Sen myötä olemme nyt voitolla taistelussa, Boyle sanoi AP:n jutussa.

Joskus kovinta taistelua ei käydä kaukalon kulmissa, eikä niiden kamppailujen ajoittainen häviäminen ole aina maailmaa kaatava asia.

Ne tärkeimmät taistelut käydään usein ihan jossain muualla. Niiden voittaminen ratkaisee.

Katso lisää