Skip to main content

Pat Quinn rakentajana Hockey Hall of Fameen

Ison irlantilaisen pitkä ura jääkiekossa saa korkeimman kruunun maanantaina

Teksti Jouni Nieminen @OnsideWithJouni / NHL.com/fi:n kirjeenvaihtaja

Columbus Blue Jacketsin presidentti John Davidson sanoi kerran Sportsnetille, että aina Pat Quinnin tullessa paikalle kaikki tiesivät jääkiekon astuneen huoneeseen.

Ensi maanantaina Hockey Hall of Fameen rakentajien kategoriassa pääsevä Pat Quinn kuoli kaksi vuotta sitten 71-vuotiaana legendana. Hänellä oli tilillään 602 NHL-ottelua pelaajana, 1,400 lisää valmentajana, kaksi Jack Adams -palkintoa NHL:n vuoden valmentajana, vuosina 1980 ja 1992. Kanadan maajoukkueen päävalmentajana hän voitti olympiakultaa Salt Lake Cityssä 2002 ja World Cupin vuonna 2004.

- Jääkiekko on ollut koko elämäni, hän kertoi toimittajille ottaessaan vastaan viimeisen NHL-valmentajan pestinsä Edmonton Oilersissa vuonna 2009.

- En pysty kuvittelemaan parempaa työpaikkaa. On suuri ilo saada tulla jäähallille joka päivä.

Lehdistötilaisuuksissa Pat Quinn tarkkaili journalisteja lukulasiensa takaa komeassa liivipuvussa. Delawaren yliopistosta hankittu oikeustieteen loppututkinto näkyi. Hän myös piti väittelystä, positiivisella tavalla.

Irlantilaisperheen poika oli kotoisin terästeollisuuskaupunki Hamiltonin karusta itäosasta. Perhe asui toisen maailmansodan jälkeen rakennetussa pienessä talossa, jollaisia oli rakennettu kadut täyteen. Hänen isänsä oli palomies.

- Hän muisti aina juurensa. Vaikka hän oli missä ja teki mitä tahansa. Hänellä oli oikeustieteen tutkinto, mutta hän oli kotoisin Glennie Avenuelta, aivan terästehtaitten viereltä. Kaikki hänen arvonsa tulivat sieltä. Hän oli todellinen ja puhui suoraan, Hamiltonista kotoisin oleva toimittaja Stephen Brunt sanoi Sportsnetillä

- Kun katsoi Pat Quinniä silmiin, sai vastaukseksi jotain, mikä oli todellista ja oikeaa.

Quinn oli pelaajana iso, hidas ja kovaotteinen puolustaja. Junioriuran jälkeen hän pelasi farmisarjoissa eikä NHL-kutsua kuulunut edes heti liigan laajentuessa kuudesta 12 joukkueen sarjaksi 1967.

Vuotta myöhemmin Toronto Maple Leafs teki yllättäen pelaajakaupan ja kutsui Quinnin riveihinsä. Pat Quinn pelasi NHL:ssä vielä Vancouver Canucksissa ja Atlanta Flamesissa. Hän oli Flamesin kapteeni. Hän opiskeli ekonomin tutkinnon kesäisin kausien välissä Yorkin yliopistossa.

Pelaajauran päätyttyä Quinnin suunnitelmana oli yrittää päästä opiskelemaan oikeustieteitä, mutta hän päätti kokeilla valmentamista Fred Sheron alaisena Philadelphia Flyersin tarjottua paikkaa. Quinnista tuli Flyersin päävalmentaja kaudella 1978-79.

Seuraavalla kaudella Flyers teki NHL-ennätyksen pelaamalla 35 ottelun tappiottoman putken, ennätys, jota ei rikota koskaan nykysääntöjen vuoksi. Flyers voitti otteluista 25 ja pelasi kymmenen tasan. Philadelphia hävisi kevään 1980 Stanley Cupin finaalissa New York Islandersille, mutta Quinn palkittiin kauden päätteeksi Jack Adams -palkinnolla.

Myöhemmin Pat Quinn toimi valmennus- ja johtotehtävissä Los Angelesissa, Vancouverissa ja Torontossa. Vancouver Canucksin hän luotsasi Stanley Cupin finaalin seitsemänteen peliin saakka vuonna 1994.

Vancouverissa Pat Quinn varasi tai hankki joukkueeseensa huippuhyökkääjiä, kuten Trevor Lindenin, Pavel Buren, Geoff Courtnallin ja Markus Näslundin.

Quinn loi Canucksille identiteetin. Samalla hänen kykynsä delegoida ja tehdä päätöksiä antamatta oman egon tulla yhteisen edun tielle tuli esiin. Delegoinnin taito yhdistää kaikkia parhaita valmentajia. Quinn oli oppinut sen Fred Sherolta Philadelphiassa.

Quinniä kutsuttiin Vancouverissa lempinimellä "Three Hat Pat", koska hän johti seuran jääkiekkotoimintoja periaatteessa yksin toimiessaan samanaikaisesti valmentajana, managerina ja presidenttinä.

Hän suoritti välillä oikeustieteen tutkinnon Delawaren yliopistossa. Pat Quinn meni oikeustieteelliseen lähes nelikymppisenä ja hankki lakimiehen koulutuksen jääkiekkouransa tueksi aikana, jolloin se ei vielä ollut muodissa. Managerina hän toimi edelläkävijänä ja palkkasi organisaatioihinsa vihollisina pidettyjen pelaaja-agenttien joukosta lakimiehiä ja entisiä pelaajia kuten Brian Burken ja George McPheen. Nykyisin lähes jokaisen Stanley Cupin voittaneen joukkueen takana on lakimies managerina.

Vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisissa Kanadan joukkueeseen kohdistui käsittämätön ennakkosuosikin paine. Kisat pelattiin lähellä Kanadan rajaa, ja kaikki muu paitsi olympiakulta olisi aiheuttanut kansallisen hätätilan maassa.

Pat Quinn sai tehtäväkseen johtaa olympialaisiin lähtenyttä joukkuetta. Joukkueen koonnut Wayne Gretzky valitsi juuri Quinnin, koska halusi joukkueensa pelaavan hyökkäävällä tavalla. Tulos? Kanada juhli ensimmäistä miesten jääkiekon olympiakultaansa 50 vuoteen.

Pat Quinnin suosima jääkiekko oli nopeaa, viihdyttävää, kovaa ja aggressiivista. Hän ei rakentanut pelisuunnitelmaansa puolustusstrategioitten varaan yhtä paljon kuin useimmat muut. Quinnin jääkiekko perustui hyökkäykseen, kiekolliseen pelaamiseen ja taitoon enemmän maaleja kuin vastustaja. Hänen joukkueidensa peli oli hauskaa, sekä pelata että katsoa.

Quinniä pidettiin pelaajien valmentajana. Hän kohteli pelaajiaan aina positiivisuuden kautta. Vuonna 2009 hän voitti nuorten maailmanmestaruuden Kanadalle samaa valmennustyyliä käyttäen. Kanada pelasi hyökäten, eikä hermostunut tiukoissa paikoissa. Quinn delegoi pelin osa-alueita apulaisilleen Guy Boucherille ja Dave Cameronille, jotka samalla antoivat työnsä näytteitä NHL-organisaatioille.

Pat Quinn oli kuollessaan Hockey Hall of Famen puheenjohtaja.

Jyrki Lumme sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että jos kaikki jääkiekossa olisivat yhtä luotettavia sanansa mittaisia miehiä, kuten pelaaja-agentti Don Baizley ja Pat Quinn olivat, mitään työehtosopimuksia ei tarvittaisi. Kaikki sopimukset sinetöitäisiin herrasmiesten tapaan kädenpuristuksella.

- Hän oli iso ja pelottavan näköinen mies, mutta ystävällisempää ja kiltimpää henkilöä ei juuri tapaa, Calgary Flamesin GM Brad Treliving sanoi The Globe and Mailille.

- Hän kohteli siivoojia ja pääjohtajia samalla tavalla.

Katso lisää