Tähtipuolustajat liikkuvat hyvin vain jäällä

NHL:n halutuin pelaaja tällä hetkellä on hyvin liikkuva kiekollinen puolustaja, joka pystyy pelaamaan joukkueen kärkipareissa. Jos kuvatun kaltainen pelaaja ei ole viime vuosien varaustilaisuuksissa jäänyt seuran haaviin, hänestä joutuu maksamaan kovan hinnan.
Toronto Maple Leafsin apulais-GM Mark Hunter kuvaili tämän kesän varaustilaisuuden jälkeen, että nykykiekossa ihanteellinen puolustaja liikkuu nopeasti kaukalon päästä päähän ja avaa syötöllään hyökkäyksen ripeästi liikkeelle omasta puolustuspäästä.

Hunter sanoi Maple Leafsin saaneen ihannepuolustajan vaatimukset täyttävän puolustajan, kun he valitsivat ruotsalaisen Timothy Liljegrenin ensimmäisellä kierroksella (17. pelaaja). Calgary Flamesin GM Brad Treliving oli hänkin innoissaan kesällä varaamastaan Juuso Välimäestä (16. pelaaja), jolla on samat ominaisuudet kuin Liljegrenillä. Kummankin seuran bonus oli se, että molemmat varaukset laukovat oikealta.
Mennyttä ovat siis ne ajat, että puolustaja epäröitiin varata ensimmäisellä kierroksella, koska hän kehittyy hitaammin NHL-kelpoiseksi kuin hyökkääjä, eikä puolustajasta voi olla aivan varma, että saako sitä mitä tilaa. Esimerkiksi tämän kesän varaustilaisuudessa varattiin kaikkiaan 23 suomalaista, joista 11 on puolustajia. Heti ensimmäisellä kierroksella meni neljä suomalaispakkia, Miro Heiskanen (3. pelaaja), Välimäki, Urho Vaakanainen (18.) ja Henri Jokiharju (29.).

NHL-puolustajan toimenkuva muuttui kaudella 2005-06. Edellinen kausi oli peruttu, koska NHL ja pelaajayhdistys NHLPA eivät päässeet yksimielisyyteen uudesta työehtosopimuksesta, ja töihin palattiin uusilla säännöillä. Koukkiminen, kahvaaminen sekä estäminen pyrittiin karsimaan, kahden viivan syötöt sallittiin, maaleja siirrettiin taaksepäin kulmissa vääntämisen vähentämiseksi ja siniviiva siirtyi kauemmas maalista, jolloin ylivoimapeli sai lisää tilaa.
Peli nopeutui, ja luistelutaidosta tuli puolustajan paras ase. Enää ei tarvinnut olla isokokoinen järkäle, joka jyrää vastustajan. Tai vahvarakenteinen seinä, johon vastustaja törmää.
Sanonnan mukaan hyökkäys on paras puolustus, ja sama alkoi päteä NHL-kaukaloissa sääntöuudistuksen jälkeen. Puolustajat muuttuivat vikkeliksi viilettäjiksi, jotka näyttävät olevan aina siellä missä tarvitaan, niin hyökkäys- kuin puolustusalueella. He laittavat hyökkäyksen liikkeelle omalta alueelta ja heittäytyvät täysillä siihen mukaan.
Viime kauden Stanley Cup -finaali on hyvä esimerkki puolustajien merkityksestä. Kun Nashville Predatorsin puolustajat P.K. Subban, Roman Josi, Ryan Ellis ja Mattias Ekholm olivat parhaimmillaan Pittsburgh Penguinsia vastaan, he iskivät tehopisteitä ja ratkaisivat otteluja joukkueensa eduksi. Kun he hieman hyytyivät, Predators hävisi.

Kesän laajennusdraftissa Vegas Golden Knightsin GM George McPheen piti valita muista joukkueista vähintään yhdeksän puolustajaa, mutta hän otti 15. Puolustajat olivat sitten kovaa valuuttaa NHL:n varaustilaisuudessa, sillä McPhee vaihtoi niitä helposti varausvuoroihin.
Muiden muassa Nashvillen puolustajat, Ottawa Senatorsin Erik Karlsson, Tampa Bay Lightningin Victor Hedman, Los Angeles Kingsin Drew Doughty, San Jose Sharksin Brent Burns, Montreal Canadiensin Shea Weber ja Penguinsin Kris Letang ovat pelaajia, jotka kelpaisivat muillekin NHL-seuroille. Mutta kukaan heistä ei lähde halvalla, jos lähtee ollenkaan.
Colorado Avalanchen GM Joe Sakic on pitkään etsinyt ottajaa hyökkääjälleen Matt Duchenelle. Kiinnostusta on ollut, mutta neuvottelut ovat toistaiseksi kariutuneet Sakicin vaatimuksiin. Hän pyrkii vahvistamaan joukkueensa heikointa lenkkiä eli puolustusta ja eri lähteiden mukaan pyytää Duchenestä joko parhaassa iässä olevaa tai nuorta Top 4 -puolustajaa, ensimmäisen kierroksen varausta sekä mahdollisesti jotain muuta vielä kylkiäisiksi. Näyttää vahvasti siltä, että Duchene aloittaa kauden Coloradossa.
Huippupuolustajat liikkuvat nopeasti, mutta vain jäällä. Seurojen välistä liikettä ei ole.