Sisukkaan newyorkilaisen katse jo tulevassa

Tuokiokuva Calgaryn Scotiabank Saddledomesta runkosarjan aikana. New York Rangersin pelaajat lämmittelevät hallin käytävällä perinteiseen tapaan potkimalla palloa ringissä.
Pallo kimpoaa kauas, mutta Mats Zuccarello on päättänyt pitää pelin käynnissä. Vaikka käytävällä on paljon ihmisiä, hän luikahtaa hämmästyneiden ohikulkijoiden sekaan, katse pallossa.

Zuccarello saavuttaa pallon vikkelillä jaloillaan ja saa kuin saakin pidettyä pallon ilmassa. Muut Rangersin pelaajat antavat asiaan kuuluvat suosionosoitukset.
Kyseisestä suorituksesta ei vielä saa isoja ja kiiltäviä palkintoja, mutta se kuvastaa hyvin sitä asennetta, jolla norjalaishyökkääjä suhtautuu urheiluun.
Kun peli on mahdollista pitää elossa, mahdollisuus käytetään hyväksi.
Zuccarello huomasi tilaisuutensa tulleen avauskierroksen kuudennessa ottelussa Montreal Canadiensia vastaan.
Montreal johti peliä avauserän jälkeen 1-0, kun Rangers sai ylivoiman toisen erän alussa. Rangers ei ollut onnistunut ylivoimalla sarjassa vielä kertaakaan.
Zuccarello odotti syöttöä B-pisteen kaarella, ja hän saikin passin, joka tuli hieman hankalaan paikkaan luistimiin. Huonommalla pallosilmällä varustettu pelimies olisi seonnut jalkoihinsa, mutta Zuccarello otti kiekon tyynesti haltuun ja laukoi Carey Pricen taakse.
Maali antoi Rangersille tarvittavaa luottamusta kykyihin. Hieman sen jälkeen Zuccarello iski toistamiseen, nyt tasakentällisin.

Paine Montrealin puolella alkoi kasvaa. Käykö tässä sittenkin niin, että ennen kautta ja kauden aikana tehdyt isot satsaukset eivät tuokaan toivottua tulosta?
Eivät tuoneet.
Rangers näytti isoa sielua ja sydäntä kokoamalla rivinsä hävityn kolmannen ottelun (3-1) jälkeen. Kolme voittoa putkeen Carey Pricen joukkuetta vastaan on aina kova saavutus.
Zuccarellon otteet symboloivat koko Rangersin sarjaa. Hyökkääjä aloitti vaisusti, mutta paransi otteitaan sarjan edetessä. Kun tuli ratkaiseva paikka naulata sarja, hän käytti sen hyväksi.
Samaa voi todeta Zuccarellon ketjukavereista Kevin Hayesistä ja J.T. Milleristä. He olivat varsin näkymättömiä sarjan alussa, mutta pelasivat parhaan ottelunsa, kun paikka kakkoskierrokselle oli tarjolla.
Zuccarello oli kolmella osumallaan Rangersin paras maalintekijä ensimmäisellä kierroksella.
- Montreal teki tehtävämme vaikeaksi, mutta meillä on hyvä joukkue kasassa. Nyt on hyvä saada pari päivää vapaata. Mutta tämä oli vasta ensimmäinen kierros. Meidän pitää koota nyt rivimme toista kierrosta varten, Zuccarello sanoi.
Vaikka avauskierroksen lopputulos oli Rangersin kannalta hyvä, Zuccarellollakin on paljon parannettavaa. Hän otti sarjan aikana seitsemän kahden minuutin rangaistusta, mikä on anteeksiantamattoman paljon kärkihyökkääjältä, jonka tehtävänä olisi latoa kiekkoa vastustajan reppuun.

Zuccarellon kilpailullisuus näkyy jäällä aika ajoin väärällä tavalla. Hän haluaa kiekon pois vastustajalta keinolla millä hyvänsä - samalla tavalla kuin sen ringistä karanneen pallon alkulämmittelyssä.
Rangers on nyt niin kovassa lennossa, että sille on sama, tuleeko toisella kierroksella vastaan Boston Bruins vai Ottawa Senators. Rangers on joka tapauksessa sarjan ehdoton ennakkosuosikki.
Kärkiketjujen miehet ovat heränneet eloon ja Henrik Lundqvist on saanut pitkään kaivatun petomoodin päälle. Silloin häntä on lähes mahdoton ohittaa.
Mikä parasta, puolustukseen on löytynyt kaivattua yhtenäisyyttä.
- Puolustajamme pelasivat loistavasti. He blokkasivat laukauksia ja kestivät kontaktipelin. Se inspiroi myös hyökkääjiä, Zuccarello kehui.
Zuccarello on urallaan uhmannut todennäköisyyksiä jo moneen otteeseen. Kuka olisi uskonut, että 171-senttisestä norjalaishyökkääjästä tulee tähtipelaaja yhteen kiekkohistorian tarunhohtoisimmista seuroista.
Pistemäärät neljän viime kauden aikana ovat vakuuttavia: 59, 49, 61 ja 59. Ei ole epäilystäkään siitä, kuka on kaikkien aikojen paras norjalainen NHL-pelaaja.
Kävi tällä kaudella miten tahansa, Zuccarello on jo voittanut elämänsä suurimman kamppailun.
Ura oli lähellä loppua vuoden 2015 pudotuspeleissä, kun hän sai oman puolustajansa Ryan McDonaghin laukauksen kivuliaasti päähänsä. Norjalainen sai aivotärähdyksen ja -ruhjeen. Tila oli kriittinen, eikä kyse ollut enää ainoastaan uran jatkumisesta.

Zuccarello menetti hetkellisesti jopa puhekykynsä. Hän istui tällin jälkeen pukukopissa ja yritti puhua lääkäreille. Suusta ei vain tullut yhtään sanaa.
Vaikea edes kuvitella, miten synkkiä ajatuksia pelaajan mielessä on sillä hetkellä liikkunut.
Joukkuekaverit Derick Brassard ja Carl Hagelin puhkesivat itkuun, kun he kävivät sairaalassa katsomassa letkuissa makaavaa ystäväänsä. Äiti otti ensimmäisen lennon Norjasta päästäkseen katsomaan häntä.
Zuccarellon toipuminen oli uskomattoman nopeaa. Puheterapiakin alkoi tuottaa tulosta, ja puhekyky palasi.
Pelin taso seuraavana kautena jaksaa hämmästyttää kiekkopiirejä edelleen - hän pelasi loukkaantumisen jälkeen uransa parhaan kauden.
Siitä vammasta toipuminen näyttää tehneen Zuccarellosta entistä vahvemman. Hän ei pelkää kaukalossa mitään, vaan ajaa itsensä ahtaisiinkin väleihin omasta pienestä koostaan huolimatta.
Viasatin NHL-selostaja Antti Mäkinen käyttää Zuccarellosta toistuvasti lempinimeä "Norjalainen lohenpyytäjä". Zuccarellon todellisista lohenpyyntikyvyistä ei ole tietoa, mutta voisi hyvin kuvitella, että vuonolle päästessään hän nappaa aina sen isoimman saaliin.
Ennen kauden päättymistä kalat tuskin kiinnostavat Zuccarelloa. Tähtäimessä on vain ja ainoastaan se yksi kiiltävä pokaali.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Zuccarelloa on kutsuttu kokonsa takia lempinimellä "Norjalainen hobitti".
Tämä hobitti on erilainen. Kun tilanne sitä vaatii, hänellä on taikavoimia kasvaa jättiläiseksi.