HHOF-seremonia huokui rakkautta lajiin
Eric Lindros, Rogie Vachon ja muut valitut pitivät liikuttavat kiitospuheet
Teksti Dan Rosen @drosennhl / NHL.comin toimittaja
TORONTO -- Hockey Hall of Fameen nimitetty Rogie Vachon aloitti kiitospuheensa muistelemalla aikaa, jolloin hän pelasi 14-vuotiaana maalivahtina Quebecin Palmarollen miesten joukkueessa ulkokentällä.
- He eivät löytäneet tarpeeksi kahjoa tyyppiä seisomaan tolppien väliin kymmenen asteen pakkasessa. Eräänä päivänä valmentaja Larouche tuli maatilallemme ja yritti suostutella vanhempiani päästämään minut pelaamaan, ja niin he lopulta tekivätkin. Kiitos, isä, äiti ja valmentaja Larouche. Jos tuota ei olisi tapahtunut, en olisi täällä tänään, muisteli Vachon.
Vachon valittiin Hall of Fameen yhdessä Eric Lindrosin, Sergei Makarovin sekä edesmenneen Pat Quinnin kanssa. Montreal Canadiensiä, Los Angeles Kingsiä, Detroit Red Wingsiä ja Boston Bruinsia 16-vuotisella urallaan edustanut Vachon voitti yhteensä 355 ottelua. Hän pääsi nostamaan Stanley Cupia kolmesti Canadiensin kanssa. Kanadan maajoukkueessa pelannut Vachon valittiin vuoden 1976 Kanada-cupin parhaaksi maalivahdiksi sekä arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Vachon työskenteli myöhemmin 20 vuotta Kingsissä maalivahtivalmentajana, GM:nä, väliaikaisena päävalmentajana, hallituksen puheenjohtajan ja presidentin assistenttina sekä lähettiläänä.
- Heidän toimintansa on ensiluokkaista. Kiitos paljon, Kings, Vachon lausui puheessaan.
Sama nainen pysyi Vachonin rinnalla hänen jääkiekkovuosinaan. Enää häntä ei ole.
Vachon ehti olla Nicolensa kanssa naimisissa 44 vuotta ennen kuin tämä kuoli aivosyöpään helmikuussa. Vachon halusi mainita rakkaansa kiitospuheessaan.
- Nyt tulee rankka osuus, Vachon sanoi kyyneliään pidätellen.
- En voi lopettaa puhettani ennen kuin olen kiittänyt hyvin poikkeuksellista naista, jota kaipaan erittäin paljon. Menetin hiljattain vaimoni Nicolen. Olisipa hän voinut olla täällä. Elämä ei ole aina reilua. Hänen kuuluisi olla täällä, mutta se ei vain ole mahdollista. Hän oli ihana nainen, ja vietimme yhdessä 45 vuotta. Menetys oli kova paikka. Toivoisin, että voisit olla täällä tänään.
- Rakastan sinua. Nähdään siellä toisella puolella.
Eric puhui rakkaudesta lajiin
Lindros mainitsi puheessaan jo varhain, millainen etuoikeus oli saada pelata NHL:ssä ja Kanadan maajoukkueessa. Hän kiitti sekä joukkuetovereita ja faneja, mutta hänen sanomansa huokui ennen kaikkea rakkautta jääkiekkoa kohtaan.
- Jääkiekko on pohjimmiltaan hauskanpitoa, Lindros sanoi.
Hän kertoi, miten paljon hän piti ja pitää yhä takapihojen jääkentistä, ylimääräisistä harjoituksista ja kehittymisen tunteesta. Lindros pelaa yhä kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Hän sanoi, että jääkiekko on antanut hänelle paljon ystäviä ja että hänen rakkautensa lajiin on yhtä vahva kuin ennenkin.
- Mikään muu laji ei tuo ystäviä yhteen niin kuin jääkiekko, Lindros totesi.
Hän kertoi myös lukuisia tarinoita. Hän oli tavannut kiekkolegenda Börje Salmingin ensi kertaa Torontossa ja puolustanut ketjukaveri Mikael Renbergiä tappelemalla Marty McSorleya vastaan. Tarinoistakin heijastui Lindrosin intohimoinen suhtautuminen jääkiekkoon.
Puheensa lopussa Lindros kutsui lavalle veljensä Brettin, joka pelasi kaksi kautta New York Islandersissa. Eric kietoi käsivartensa veljensä ympärille.
- Unelmoimme aina siitä, että olisimme pelanneet yhdessä NHL:ssä. Se ei valitettavasti toteutunut. Haluan lopettaa tämän kappaleen elämästäni niin, että sinä seisot rinnallani. Tämä on minulle todella suuri kunnia. Kiitos.
Makarov otti kunnianosoituksen kiitollisena vastaan.
Makarov kiitti puheessaan isoveljiään Juria ja Nikolaita, jotka olivat opettaneet hänet pelaamaan jääkiekkoa kotona Tsheljabinskissä Sergein ollessa nelivuotias. Rakkaus lajiin syttyi oitis.
Makarov sanoi Nikolain olleen hänen ensimmäinen valmentajansa.
-Veljeni opetti minulle tämän upean lajin. Hän yritti ahkerasti siirtää kaiken tietonsa minulle, Makarov sanoi.
Parikymppisen Makarovin joukkuetovereita Moskovan ZSKA:ssa olivat Valeri Harlamov, Vladimir Petrov, Boris Mihailov, Vladislav Tretjak, Slava Fetisov, Vladimir Krutov ja Aleksei Kasatonov. Pian joukkoon liittyi myös Igor Larionov, joka muodosti Krutovin ja Makarovin kanssa legendaarisen "KLM-ketjun".
-Jos joku olisi sanonut minun pelaavan joskus sellaisessa ketjussa, en olisi uskonut, Makarov totesi.
Makarov kertoi myös, miten hankalaa oli siirtyä pelaamaan NHL:ään. Hän tuli Calgary Flamesiin 31-vuotiaana vuonna 1989.
Hän voitti tulokaskaudellaan Calder Trophyn.
- Muutos olisi ollut mahdoton ilman Calgary Flamesin GM Cliff Fletcherin apua. Hän auttoi perhettäni sopeutumaan, jolloin minä pystyin keskittymään työhöni. Olen yhä kiitollinen Cliffille, Makarov sanoi.
Makarov vitsaili, että jos hän kiittäisi kaikkia häntä auttaneita, tilaisuus jatkuisi tiistaiaamuun saakka.
- Sanon siis vain yksinkertaisesti, että kiitos kaikille.
Kunnianosoitus isälle
Hall of Famen rakentajien osastolle nimitetyn Pat Quinnin tytär Kalli Quinn puhui tilaisuudessa isänsä puolesta. Kalli taisteli puheensa aikaa kyyneliä vastaan, kun hänen äitinsä ja Patin leski Sandra itki eturivissä.
- Te, jotka tunsitte isäni, tiedätte, miten otettu hän olisi tästä tunnustuksesta. Ja uskokaa tai älkää, niin hän jäisi kerrankin sanattomaksi, Kalli sanoi.
Hän kiitti puheessaan Philadelphia Flyersin entistä GM:ää Keith Allenia sekä Hall of Fame -hyökkääjä Bobby Clarkea siitä, että he suostuttelivat hänen isänsä vuonna 1977 Flyersiin Fred Sheron apuvalmentajaksi.
- Siitä hänen hieno uransa alkoi, Kalli sanoi.
Hän kertoi isänsä ajasta Vancouver Canucksin valmentajana ja GM:nä sekä siitä, kun hänen isänsä valmensi Kanadan joukkueen olympiakultaan Salt Lake Cityssä vuonna 2002.
- Hän ei uskonut koskaan saavansa sellaista tilaisuutta, tytär kertoi.
Kalli puhui isästään edelläkävijänä, joka oli perustanut jääkiekkokouluja Atlantaan pelatessaan siellä 1970-luvun puolivälissä. Pat toi kunto-ohjelmat mukaan NHL-valmennukseen sekä teknologian pelaajatarkkailuun, ja auttoi liigaa sen kansainvälisissä pyrkimyksissä. Pat sai lajilta paljon, mutta antoi myös takaisin ja kunnioitti lajin historiaa.
Kalli kertoi, miten hänen isänsä piti faneista ja halusi aina jutella heidän kanssaan. Kun Quinn valmensi Maple Leafsia Torontossa, hän asui vain kuuden korttelin päässä jäähallista. Tytär vitsaili, että isän piti silti mennä hallille autolla, sillä kävellen hän olisi myöhästynyt harjoituksista.
- Isäni halusi kaikkien rakastavan jääkiekkoa yhtä paljon kuin hän rakasti sitä itse. Hän tahtoi aina auttaa lajin parissa viihtyviä ihmisiä eteenpäin.
- Rakkaus jääkiekkoon tuli heti hyvänä kakkosena perheen jälkeen. Kiitos, kun soitte hänelle tämän kunnian. Olen varma, että hän katselee tätä pilven reunalla sikari kourassaan ja drinkki toisessa, tuttu pilke silmäkulmassaan.