Kauden 2024-25 varrella vierailemme suomalaisten kiekkoperheiden luona ja selvitämme, miten paljon tukea ja millaisia eväitä on tarvittu jälkikasvun NHL-unelman toteutumiseen. Tänään tapaamme Los Angeles Kingsissä pelaavan Samuel Heleniuksen ja hänen isänsä Samin.
Kun isä on ammattilaiskiekkoilija, passissa on syntymäpaikkana Dallas ja ensimmäiset NHL-ottelut on koettu muutaman kuukauden ikäisenä, niin ei kai pojasta voi tulla muuta kuin jääkiekkoilija.
– Samuel oli äitinsä kanssa katsomassa, kun isä pelasi. Tosin veikkaan, että tutti ja tuttipullo oli silloin tärkeämpiä kuin faijan tekemiset jäällä. Samuelilla on myös isosisko ja -veli, jotka varmaan muistaakin jotain niistä peleistä. Aina hieno tunne, kun oma perhe on katsomossa, Sami Helenius muistelee NHL.com/fi:n haastattelussa perheen aikaa Pohjois-Amerikassa.
Helenius pelasi aikoinaan puolustajana 155 ottelua NHL:ssä viiden eri seuran riveissä ja loi itselleen uran puolustamalla joukkuekavereita nyrkeillään. Lapsista Sara kävi Leijonien kiekkokoulussa, mutta ei sitten innostunut lajista sen enempää – mutta kannustaa ja seuraa kyllä kummankin veljensä uraa. Sen sijaan molemmat pojat valitsivat jääkiekon; Sasu, 25, pelaa Suomi-sarjaa Järvenpään Haukkojen takalinjoilla ja Samuel, 22, on tällä kaudella raivannut itselleen paikan Los Angeles Kingsin hyökkäyksessä.
– Varmasti uravalintaani vaikutti se, että isä oli jääkiekkoilija, Samuel pohtii.
Isä oli tietysti mielissään, kun jääkiekosta tuli lapsille rakas harrastus.
– Kukkaro oli välillä aika kovilla, mutta näen asian sillä lailla, että lasten harrastuksiin kun laittaa rahaa, niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kun lapsilla ja nuorilla on koulun jälkeen joku laji tai muu mieleinen tekeminen, niin kyllä se on heille hyväksi, hän painottaa.
Pihapelien jatkot pelattiin sisällä huonekalujen kustannuksella
Heleniuksen veljesten jääkiekkoura alkoi monelle pelaajalle tutulla tavalla. Naapurin pojat pyydettiin mukaan, ja pihassa pelattiin harva se päivä, sekä kesällä että talvella.
– Meidän lähellä oli koulun kentälle tehty luonnonjää. Pojat kävivät sielläkin aika usein pelaamassa. Jääkiekko täytti aika pitkälle heidän vapaa-ajan, isä-Helenius muistelee.
Tuliko pojille koskaan kinaa siitä, kumpi on parempi pelaaja?
– Ei siitä kinaa tullut. Sasulle iso kiitos siitä, että hän otti aina Samuelin mukaan, vaikka useimmat heidän kavereista oli Sasun ikäisiä. Isoveli melkein jopa vaati, että pikkuveli pääsee mukaan. Samuel on aikamoiset kiitokset velkaa isoveljelleen, kun pääsi hänen siivellä sinne isojen poikien peleihin, isä miettii.
Sasusta tuli isänsä tavoin puolustaja, kun taas Samuel meni omia polkujaan ja valitsi keskushyökkääjän tontin. Oliko isä vain kuski, vai kyselivätkö pojat neuvoja?
– Minä olin vain isä, joka kuskaa, kannustaa ja kustantaa. Sasun kanssa puhuttiin paljon jääkiekosta, mutta en koskaan tyrkyttänyt mitään, vaan hän itse halusi jutella ja kysellä. Samuelin kanssa meidän keskustelu jääkiekosta oli erittäin, erittäin minimaalista.
Helenius mainitsee esimerkin siitä, kuinka itsenäinen Samuel on ollut nuoresta pitäen. Jokerit otti aikoinaan yhteyttä ja tiedusteli, kiinnostaisiko Samuelia tulla mukaan nuorempaan C-junnujen joukkueeseen.
– Poika halusi. Ekana keväänä kun mentiin parkkipaikalle, niin pysäköin ja meinasin avata turvavyön. Ajattelin käydä katsomassa entistä pelikaveria, joka valmensi joukkuetta. Samuel kysyi, että mitä sä teet. Sanoin, että tulen saattamaan. Hän vastasi että ei, faija, tämä on mun juttu.
Ja niin isä katseli autosta käsin jäähallin uumeniin katoavan poikansa selkää.
Helenius tuumailee, että Sara ja Samuel ovat hänen lapsistaan eniten toistensa kaltaisia; määrätietoisia ja äkkipikaisia, vähän kiivaitakin. Sasu taas on samanlainen kuin isänsä; lehmänhermo, joka ottaa kaikki huomioon.
– Jännä nähdä, kuinka paljon lasten luonteissa voi olla eroja, isä ihmettelee.
Samuel nautti suunnattomasti päästessään pihapeleihin isoveljen kanssa. Hänestä oli kiva pelata, ja tiukan paikan tullen isoveli oli puolustamassa ja tukemassa. ”Kattomassa perään”, kuten isä sanoo.
– Mutta kun Samuel tuli vähän vanhemmaksi, niin kilpailuvietti alkoi herätä. Piti vähän veljeäkin vastaan kilpailla ja pelata eri joukkueissa, isä paljastaa.
Jälkipelejä alkoi tulla, mutta ei niitä jatkettu verbaalisesti vaan konkreettisesti.
– Jossain vaiheessa piti kieltää sisällä pelaaminen, kun koko ajan alkoi olla huonekalut vaarassa, isä hymähtää.
Samuel myöntää, että hän halusi pärjätä isoveljelleen pihapeleissä, eikä vain pärjätä, vaan olla parempi.
– Ja kyllä niitä jälkipelejä sitten oli, hän muistaa.
NHL-varaus sai kyyneleet nousemaan isän silmiin
Helenius ei missään vaiheessa usuttanut lapsiaan kiekkopolulle, vaan jokainen vuorollaan halusi itse kokeilla, miltä tuntuu vetää luistimet jalkaan ja laittaa kypärä päähän.
– He on pyörineet pienestä pitäen tuolla halleilla ja katsoneet sitä elämää. Kai se siitä tuli. Mutta totta kai olen iloinen, että kaikki lapset ovat syttyneet jääkiekkoon.
Helenius sanoo olevansa ”töppöset maassa” ja tietää, että NHL-varaus ei merkitse vielä mitään. Sitten se työ vasta alkaa.
Milloin aloit aavistella varausta?
– Silloin kun Samuel vuotta nuorempana pääsi vuoden 2021 Nuorten MM-kisoihin ja pärjäsi siellä erittäin hyvin. Ehkä ensimmäinen JYPin liigavuosi oli toinen merkki. Sinne mennessä oli tarkoitus, että hän pelaisi U20-joukkkueessa ja muutaman tukipelin, mutta hän otti heti paikkansa Liigasta. Silloin aloin ounastella jotain, mutta erittäin maltilla.
Ja niinhän siinä kävi, että Kings varasi Heleniuksen toisella kierroksella vuoden 2021 NHL Draftissa. Se oli yksi niistä harvoista kerroista, kun isän silmään on tullut kyynel.
Sami Helenius sanoo tietävänsä omasta kokemuksesta, että matka NHL:ään voi olla melko kivikkoinen. Mitään ei tule ilmaiseksi, ja varauksesta työnteko vasta alkaa – ja totuttelu täysin erilaiseen pelikulttuuriin.
AHL-vuodet opettivat käyttämään omaa ulottuvuutta
Samuel Helenius pelasi AHL:n Ontario Reignissä kolme kautta, ja isä seurasi, kuinka ensimmäinen AHL-kausi oli opettelua. Toisena vuonna alkoi jo näkyä, että nuorimies pääsee jyvälle, ja tällä kaudella hän oli valmis NHL:ään.
– Se on pitkäjänteistä työtä. Suoraan draftista NHL:ään menevät jätkät on äärettömän harvassa, isä tietää.
Helenius tunnustaa, että hän toivoi poikansa saavan muutaman NHL-pelin vyölleen tällä kaudella. Toive on toteutunut, sillä nyt pelejä on 23 ja niistä tilillä kaksi syöttöpistettä.
– Samuel tietää oman roolinsa ja tekee sen ylpeydellä. Hän ei ole koskaan ollut mikään ykkösylivoimaa pyörittävä pelaaja vaan rikkova pelaaja. Isokokoinen jätkä, tykkää taklata, pelaa kovaa ja tappelee tarvittaessa. Viime vuonna pääsi jyvälle tappeluista ja oppi käyttämään ulottuvuuttaan. Tänä vuonna osaa jo aika hyvin puolustaa itseään ja tietää ajan sekä paikan, milloin hanskat pitää tiputtaa.
Kings järjestää tällä viikolla perinteisen isien ja poikien yhteisen pelireissun. Helenius lentää torstaina Columbukseen. Perjantaina isät seuraavat Kingsin harjoitukset, ja päivä päättyy kaikkien yhteiseen illalliseen. Lauantaina Kingsillä on peli Columbuksessa ja maanantaina Detroitissa. Isät seuraavat ottelut ja palaavat sitten kotiin.
– Kyllä odotan innolla sitä reissua. Muutenkin nautin arjesta, mutta sitten vielä kun omat lapset menestyy, niin mikäs sen parempaa.
Sami-isä iski NHL-urallaan kaksi maalia, mutta Samuel ei ole vielä avannut maalitiliään NHL:ssä. Kenties se tapahtuu isän ollessa paikalla Columbuksessa tai Detroitissa.
