Skip to main content

Ennustus vuoden 2020 Hockey Hall of Fame -valinnoista

Jarome Iginla lienee varma nimi jääkiekon kunniagalleriaan ensi vuonna

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / kirjeenvaihtaja, NHL.com/fi

Jarome Iginla voi odottaa puhelua vuosi tästä eteenpäin. Eikä mitä tahansa puhelua, vaan sellaista, jonka jokainen uransa lopettanut jääkiekkoilija haluaa. Iginla kutsutaan kaikella todennäköisyydellä Hockey Hall of Famen eli jääkiekon kunniagallerian jäseneksi vuonna 2020.

Iginla lopetti uransa kauden 2016-17 jälkeen, eli Hockey Hall of Famen minimi kolmen vuoden odotusaika tulee täyteen 2020. Muita uusia valintakelpoisia NHL-pelaajia ovat muun muassa Marian Hossa ja Shane Doan.

Tuoreet Hall of Fame -valinnat julkistettiin tiistaina. Entisistä NHL-pelaajista kunnian saivat puolustaja Sergei Zubov sekä hyökkääjät Guy Carbonneau ja Vaclav Nedomansky, joka loikkasi aikanaan Tshekkoslovakiasta rapakon taakse.

 

[Lisää aiheesta: Vuoden 2019 Hockey Hall of Fame -valinnat julkistettiin]

 

Kaikki kolme ovat olleet valintakelpoisia pitkän aikaa. Nyt ensimmäistä kertaa ehdolla olleista entisistä NHL-pelaajista mahdollista Hall-kutsua jäivät odottelemaan ainakin Patrik Elias, Brad Richards ja Vincent Lecavalier.

Iginla on alunperin Dallas Starsin ykköskierroksen varaus kesältä 1995, mutta hän ei koskaan edustanut texasilaisseuraa. Dallas kauppasi kanadalaislaiturin Calgary Flamesiin, jonka paidassa hän teki NHL-debyyttinsä kevään 1996 pudotuspeleissä. Kauppa ei jäänyt Starsia liiemmälti harmittamaan, sillä vaihdossa saatu Joe Nieuwendyk auttoi Dallasin seuran toistaiseksi ainoaan Stanley Cup -mestaruuteen 1999.

Iginla edusti Calgarya suurimman osan urastaan. Hän voitti Flamesin paidassa NHL:n piste- sekä maalipörssin kaudella 2001-02 ja jakoi maalipörssin voiton 2003-04. Iginla valittiin NHL:n ykköstähdistöön kolme kertaa ja kakkostähdistöön kerran.

Video: Iginla ohjaa Kingsin johtoon

Iginla oli pelaajien äänestyksessä NHL:n paras 2002 (Lester B. Pearson Award, nykyinen Ted Lindsay Award). Hän sai samana vuonna kiekkotoimittajien MVP-äänestyksessä (Hart Trophy) yhtä monta pistettä kuin Montreal Canadiensin maalivahti Jose Theodore, joka vei kuitenkin pystin, koska hänellä oli enemmän ykkössijoja.

Iginla ei koskaan saanut nostaa Stanley Cup -pokaalia, mutta juhlia riitti silti. Hän voitti olympiakultaa kahdesti sekä kerran World Cupin, miesten maailmanmestaruuden ja nuorten maailmanmestaruuden. Iginla syötti ikimuistoisesti Sidney Crosbyn jatkoaikamaalin olympiakisojen loppuottelussa kotiyleisön edessä Vancouverissa 2010.

Hossalla niitä Stanley Cup -sormuksia riittää. Slovakkilaituri juhli Chicago Blackhawksin paidassa 2010, 2013 ja 2015. Hän kävi ennen ensimmäistä mestaruuttaan häviämässä Stanley Cup -finaalit Pittsburgh Penguinsin (2008) ja Detroit Red Wingsin (2009) riveissä. Ironisinta asiassa oli, että Hossa hävisi Penguinsin paidassa Red Wingsille ja vuosi myöhemmin päinvastoin. Blackhawksin kohdalla seuran valinta osui sitten nappiin.

Video: Hossa jatkaa Penguinsin rokottamista

Muuten Hossalta ei löydy samalla tavalla kunniaa kuin Iginlalta. Hänet valittiin kerran NHL:n kakkostähdistöön (2009). Tuo valinta ei tullut kaudella 2006-07, jolloin hän ylsi 100 (43+57) tehopisteeseen. Satanen riitti tuolloin pistepörssissä vasta kuudenteen sijaan.

Doan teki pitkän ja kunnioitettavan uran NHL:ssä 1995-2017, mutta ei ollut aivan kärkikastin pistelinko. Kandalaislaituri edusti ainoastaan Winnipeg Jetsiä/Phoenix Coyotesia/Arizona Coyotesia. Hänen kaapistaan löytyvät King Clancy (humanitäärinen työ) ja Mark Messier (johtajan ominaisuudet kaukalossa ja sen ulkopuolella) -palkinnot.

Doan voitti kansainvälisillä kentillä World Cupin ja kaksi maailmanmestaruutta. Hän on se "syyllinen", joka teki voittomaalin Suomen verkkoon World Cupin loppuottelussa 2004.

Video: Shane Doan saa 400 maalia täyteen

Hall of Fame -kutsua odottavat monet sellaiset nimet, jotka ovat olleet jo jokusen vuoden tyrkyllä. Hyökkääjistä heitä ovat muun muassa Keith Tkachuk, Pierre Turgeon, Daniel Alfredsson, Aleksandr Mogilny, Jeremy Roenick ja Rod Brind'Amour. Puolustajista kutsun voisivat saada Doug Wilson ja Sergei Gontshar. Maalivahdeista lähimpänä kunniaa lienee Curtis Joseph.

Tkachukilla on tilillään eniten maaleja niistä pelaajista, jotka ovat valintakelpoisia mutta eivät ole saaneet kutsua. Turgeonilla on sama tilanne kaikkien aikojen pistepörssissä. 

Alfredssonin edellä ruotsalaisten kaikkien aikojen pistelistalla on vain Mats Sundin. Mogilny on kaikkien aikojen kolmanneksi tehokkain venäläinen. Roenick on puolestaan yhdysvaltalaisten pistelistalla neljäntenä. Kahdesti NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi valittu Brind'Amour keräsi urallaan lähes 1 200 tehopistettä.

Mogilny kuuluu Triple Gold Clubiin (Stanley Cup, olympiakulta, maailmanmestaruus). Alfredssonin palkintokaapista löytyy olympiakulta. Roenick oli häviämässä loppuotteluja Kanada-cupissa 1991 ja olympialaisissa 2002.

Brind'Amour on Stanley Cup -voittaja ja maailmanmestari. Hän on Doanin tapaan kiusannut Suomea katkerasti. Brind'Amour teki vajaat viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä Kanadan 1-1 tasoitusmaalin Leijonien verkkoon MM-loppuottelussa 1994. Kanada otti kultaa rangaistuslaukauskilpailun päätteeksi.

Vuonna 1982 NHL:n parhaaksi puolustajaksi valittu Wilson on pakkien kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 15. Vuonna 2009 Stanley Cup -mestaruutta juhlinut Gontshar on kaksi pykälää alempana tuossa samassa tilastossa. Salt Lake Cityssä olympiakultaa juhlinut Joseph on voittanut historian kaikista NHL-maalivahdeista viidenneksi eniten otteluita.

 

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

 

Elias ja Richards ovat voittaneet Stanley Cupin kahdesti, Lecavalier kerran. Tshekkien kaikkien aikojen pistepörssissä kakkosena majaileva Elias valittiin kerran NHL:n ykköstähdistöön. Richards oli pudotuspelien arvokkain pelaaja (Conn Smythe Trophy) Tampa Bay Lightningin mestaruudessa 2004. Hän juhli samana vuonna myös World Cupin voittoa. Lecavalierin palkintokaapista löytyvät NHL:n maalikuninkuus 2007 ja World Cupin voitto sekä turnauksen MVP-titteli vuodelta 2004.

Suomalaiset itsestäänselvyydet Jari Kurri ja Teemu Selänne ovat jo Hall of Famessa. Ehkä Jere Lehtinen voi alkaa nyt unelmoimaan valinnasta, kun Carbonneau sai kunnian. Kumpikin on napannut Selke Trophyn kolme kertaa. Toki Carbonneaulla on kaksi Stanley Cup -mestaruutta enemmän kuin Lehtisellä.

Miikka Kiprusoffin uroteot eivät taida riittää innostamaan valitsijoita. Hänet valittiin kerran NHL:n parhaaksi maalivahdiksi (Vezina Trophy), ja mies sijoittui Hart-äänestyksessä kerran kolmanneksi.

Aktiivipelaajista Pekka Rinne voisi herättää kiinnostusta äänestäjissä, mutta se vaatisi lisäsaavutuksia. Hänellä on NHL:n parhaan maalivahdin palkinto ja kolme muuta Vezina Trophy -ehdokkuutta eli sijoitusta kolmen parhaan joukkoon äänestyksessä. Vielä yksi Vezina ja päälle Conn Smythe Trophy Nashville Predatorsin mestaruudessa, niin Rinteen CV olisi komea.

Iginla lienee täysin varma tapaus vuoden päästä. Ketkä muut juhlivat hänen kanssaan samaan aikaan? Sitä tietoa meidän täytyy malttaa odottaa.

Sitä ennen annetaan Zubovin, Carbonneaun ja Nedomanskyn loistaa parrasvaloissa.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.