Erinomaisesti rakennettu Avalanche vastasi tällä kaudella odotuksiin

Colorado Avalanche sai kaudelleen täydellisen huipennuksen, kun se pääsi nostelemaan Stanley Cupia ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001. Tampa Bay Lightning kaatui Stanley Cup -finaaleissa voitoin 4-2. Seuraavassa teemme katsauksen tuoreen mestarin kauteen 2021-22.

Odotukset
Tulos oli lopulta sellainen kuin arveltiinkin. Jo ennen kautta Coloradoa pidettiin yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista Stanley Cup -voittajaksi, laajalti jopa kaikkein suurimpana. Joukkue oli pelannut nousujohteisia kausia ja kerännyt viime kaudella väkevät 1,46 pistettä per ottelu. Sitä parempaan Colorado on pystynyt 2000-luvulla vain kahdesti: kaudella 2000-01 ja nyt kaudella 2021-22, molemmat mestaruusvuosia.
Suomalaiset
Neljä suomalaista puki Avalanchen nutun päälleen päättyneen kauden aikana. Heistä kaksi oli avainasemassa joukkueen edetessä mestariksi, kaksi enemmän haistelemassa NHL:n tunnelmaa.
Mikko Rantanen oli runkosarjassa joukkueen paras pistemies, pitkälti tosin Nathan MacKinnonin loukkaantumisen vuoksi. Rantasen 92 pistettä 75 ottelussa olivat kuitenkin komea suoritus, 25-vuotiaan uusi piste-ennätys. Pudotuspeleissä maalinteko hyytyi täysin ja runkosarjan 36 osumaa vaihtuivat vain viiteen osumaan 20 ottelussa. Tehoja syntyi silti maalisyöttöjen muodossa.

Artturi Lehkonen ehti pelata runkosarjassa 16 ottelua siirtonsa jälkeen. Niissä Lehkonen teki yhdeksän pistettä, joista kuusi oli maaleja. Lehkonen oli arvokkaimmillaan pudotuspeleissä tehdessään ratkaisevan maalin sekä Läntisen konferenssin finaalisarjassa että Stanley Cup -finaaleissa.
Maalivahti Justus Annunen pelasi kahdessa ottelussa, mutta vietti valtaosan kaudesta AHL:ssä. Hyökkääjä Sampo Ranta pääsi pelaamaan runkosarjassa kymmenen ottelua ilman pisteitä.
Hyökkääjät
Joukkueen vahvin osa-alue. Rantanen oli ainoa 90 pisteen ylittäjä, mutta terveinä pysyessään siihen olisivat luultavasti yltäneet myös MacKinnon (65 ottelua, 88 pistettä) ja Nazem Kadri (71 ottelua, 87 pistettä). MacKinnon ja Gabriel Landeskog ovat Rantasen ohella pitkäaikaisia Avalanchen tukipilareita, jotka myös ottivat joukkuetta reppuselkään pudotuspeleissä. MacKinnon teki 20 pudotuspelissä 13 maalia, Landeskog 11.
Kadri oli hyvä vahvistus jo parilla edellisellä kaudella, mutta nyt suorastaan elämänsä vireessä. Kakkossentteri löi piste-ennätyksensä murskaksi, vaikka jäikin neljän maalin päähän maaliennätyksestään - tosin selvästi silloista pienemmällä pelimäärällä. Andre Burakovsky ja Lehkonen täydensivät tuloksentekorintamaa.

Suuri yllättäjä oli Valeri Nitshushkin, jonka arvo kääntyi selvään nousuun. Nitshushkin teki runkosarjassa 25 maalia, enemmän kuin kolmella edellisellä yhteensä. Venäläisen nolla maalia 57 ottelussa Dallas Starsissa 2018-19 on surullisenkuuluisa suoritus, mutta tänä talvena isokokoinen 27-vuotias näytti parasta luonnettaan. Sopimuskin on "sopivasti" katkolla.
Puolustajat
Makar, Makar, Makar - ja oli siellä toki muitakin. Cale Makar varmisti paikkansa NHL:n supertähtien joukossa tykkikaudella, jonka myötä palkintokaappikin pullottaa selvästi aiempaa enemmän. Mitähän lie vielä tulossa, kun kyseessä oli vasta kolmas NHL-kausi?
Devon Toews tuli Denveriin viime kaudeksi, mutta nosti pistemääränsä nyt 31:stä peräti 57:ään. Pudotuspeleissä Toews on ollut varma suorittaja oikeastaan aina ja iski nytkin 20 peliin 15 pistettä Makarin pakkiparina. Josh Manson on toinen esimerkki loistavasta rekrytoinnista, sillä Anaheim Ducksista kesken kauden hankittu veteraani oli varma luuta etenkin pudotuspelien tuoksinassa.
Makar ja 21-vuotiaana mallisuorituksia esittänyt Bowen Byram olivat joukkueen nuorimmat puolustajat. Myös Samuel Girard on vasta 24-vuotias. GM Joe Sakic kuitenkin ymmärsi, että mestaruuteen asti yltäminen vaatii kaiken nähneitä konkareita, jotka eivät pienestä säikähdä. Sitä osastoa edustivat 35-vuotias tonnikerholainen Jack Johnson ja 34-vuotias 15 kauden veteraani Erik Johnson, jolle kapteeni Landeskog ojensi Stanley Cupin ensimmäisenä.

Hyvin liikkuva, kiekollisesti taitava pakisto asettaa haastajille riman korkealle.
Maalivahdit
Arizona Coyotesista hankittu Darcy Kuemper värvättiin tarkkaan rooliin ja sen hän myös hoiti vastoinkäymisistä huolimatta. Ykkösmaalivahti oli tittelinsä arvoinen, ja etenkin runkosarjassa kanadalaisen torjuntaprosentti 92,1 ei jättänyt moitittavaa. Pudotuspeleissä Kuemper torjui 16 pelaamassaan ottelussa 90,2 prosenttia laukauksista. Vammahuoliakin oli, ja niiden aikaan Pavel Francouz kantoi valtaosan vastuusta pelatessaan seitsemän pudotuspeliä torjuntaprosentilla 90,6.
Annunen tuli yhdessä runkosarjaottelussa vaihdosta kehiin ja pääsi aloittamaan maalilla kertaalleen seuraavalla viikolla. Siinä suomalainen syötti yhden maalinkin, vaikka itse ottelu oli aikamoista maalisirkusta. Ruotsalainen Jonas Johansson pelasi yhdeksässä ottelussa.
Erikoistilanteet
Avalanche oli jo runkosarjassa kohtalainen ylivoimajoukkue 23,5 prosentin tehokkuudellaan. Pudotuspeleissä se löysi kuitenkin vielä ylimääräisen vaihteen ja alkoi hyödyntää keskimäärin joka kolmannen saamansa mahdollisuuden.
Maalintekovoima oli hyväksi, koska alivoima ei missään vaiheessa noussut aivan eliittiin. Pudotuspeleissä Colorado oli seitsemänneksi paras alivoimajoukkue, joskin yli kymmenen ottelua pelanneita vertailtaessa sijoitus on jo neljäs. Runkosarjassa alivoima oli vankkaa keskikastia alle 80 prosentin varmuudellaan.
Valmennus
Jared Bednarin kausi Avalanchen käskyttäjänä oli kuudes. Bednar aloitti tehtävässä kaudella 2016-17, jolloin Colorado jäi kolmannen - ja toistaiseksi viimeisen - kerran pudotuspelien ulkopuolelle. Bednarista tuli kautta aikain ensimmäinen päävalmentaja, joka on voittanut Stanley Cupin, AHL:n Calder Cupin sekä ECHL:n Kelly Cupin.

Kauden avainhetkiä
Kuemper siirtyi Arizonasta Denveriin viime kesänä. Kokenut maalivahti oli pelannut pudotuspelejä viimeksi vuonna 2015 ja suorittanut koko ajan hyvin, mutta parrasvalojen ulkopuolella. Colorado otti riskin, sillä 32-vuotiaan sopimusta oli jäljellä vain tämä kausi. Vaihdossa Arizonaan lähtivät puolustaja Conor Timmins ja pari varausvuoroa.
Kausi alkoi varsin alakuloisesti. Avalanche otti kuudesta ensimmäisestä ottelustaan vain kaksi voittoa, kymmenestäkin vain neljä. Sen jälkeen homma alkoi kulkea. Jonkinlainen käännekohta oli 12. marraskuuta otettu 7-1 voitto Vancouver Canucksista. Rantanen teki kaksi maalia, ja sittemmin maali-iloitteluja tuli lisää ja lisää.
Lehkonen hankittiin Montreal Canadiensista pelaajasiirtojen takarajalla maaliskuun lopussa. Huhtikuun ja pudotuspelien aikana hän teki yhteensä 23 pistettä, joista 14 oli maaleja. Canadiens sai vaihdossa Justin Barronin ja toisen kierroksen varausvuoron.
Kadri tuli ja meni. Konferenssifinaaleissa hän pystyi pelaamaan vain kaksi täyttä ottelua, Stanley Cup -finaaleissa kolme. Loukkaantuminen sotki tilannetta ja loi epävarmuutta pelaajan omasta taistelutahdosta huolimatta. Avalanchea se ei kaatanut, mikä oli merkki hyvin rakennetusta ja tasapainoisesta joukkueesta.
Kadri laittoi verkon pöllyämään aikaan 72.02 finaalisarjan neljännessä ottelussa. Jatkoerämaali vieraskentällä oli kullanarvoinen, ehkä jopa kirjaimellisesti. Sarja oli 2-1 tilanteessa Avalanchen eduksi, mutta Tampa Bayn toinen peräkkäinen kotivoitto olisi nollannut tilanteen totaalisesti. Colorado kaivoi voiton, sai kaksi mestaruuspalloa, ja hoiti homman toisella yrittämällä.
Pudotuspelit
Avalanche tarjoili yhden kautta aikain ylivoimaisimmista pudotuspelisuorituksista, sillä se hävisi neljän ottelusarjan aikana yhteensä vain neljä ottelua. Nashville Predators ja Edmonton Oilers jäivät alle suoraan neljässä pelissä, St. Louis Bluesin ja Tampa Bayn kanssa piti vääntää kuusi peliä.
Ryhmän ykköstähti Makar voitti sekä NHL:n parhaan puolustajan Norris Trophyn että pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophyn. Pudotuspeleissä hän oli joukkueen tehokkain pelaaja kerättyään 20 ottelussa 29 pistettä, mikä riitti playoff-pistepörssin kolmanteen tilaan neljän pisteen erolla kärkinimi Connor McDavidiin.