Krakenin apuvalmentaja Campbell viitoittaa tietä muille naisille

Women´s history monthin kunniaksi NHL.com istui alas toista kauttaan Seattle Krakenin apuvalmentajana toimivan Jessica Campbellin kanssa. Hänestä tuli viime kaudella historian ensimmäinen nainen NHL-joukkueen apuvalmentajana, kun hänet nostettiin Krakenin AHL-farmijoukkueesta Coachella Valley Firebirdsistä Krakenin penkin taakse.

Jessica Campbell nauttii tämän kauden tarjoamasta haasteesta, kun Kraken pyrkii pääsemään toista kertaa Stanley Cupin pudotuspeleihin viisivuotisen historiansa aikana.

- Tavoitteemme on ollut palata pudotuspeleihin, mutta liiga on kova. Voittoja on vaikea ottaa, ja jokainen ottelu voi kääntyä kummalle tahansa joukkueelle. Olemme nähneet ja kokeneet sen. Olemme tilanteessa, jossa voimme taistella playoff-paikasta. Olen tyytyväinen, että olemme tässä asemassa, Campbell sanoi.

Kraken (32-29-11) on kaksi pistettä perässä Läntisen konferenssin toisella villi kortti -paikalla olevaa Nashville Predatorsia (34-31-9) ennen tiistain ottelua, jossa Seattle kohtaa Edmonton Oilersin vieraissa.

- Tiedän, millaista on, jos ei ole tässä tilanteessa. Silloin joukkuehenki, energia ja ajatukset ovat toisenlaiset. Kauden ensimmäinen puolikas oli meiltä hyvä, mutta olympiatauko toi erilaiset haasteet kaikille joukkueille. Meille se tarkoitti omaa haasteaaltoaan, jota pyrimme selvittämään, ja yritämme puskea joukkuetta kohtaamaan nämä haasteet, Campbell sanoi.

Kraken kasvaa joukkueena ja samalla myös Campbell valmentajana. Hän puhui hiljattain NHL.comille tähän saakka oppimastaan, loikan tekemisestä AHL:stä NHL:ään ja naisten kasvavista mahdollisuuksista jääkiekon parissa. Mitä kaikkea olet oppinut kahden NHL-kauden aikana?

- Olen ylpeä, että olen päässyt tähän rooliin. Rakastan työtäni ja sitä, millaisen haasteen NHL:n aikataulut heittävät joukkueelle. Näen päivittäin maailman parhaita pelaajia, joita voin tukea ja joiden ympäröimänä saan olla. Minä yritän tukea, opastaa ja valmentaa heitä, mutta myös he puskevat minua päivittäin olemaan parempi valmentaja ja ihminen. Se on hienoa.

- Ensimmäisen kauden aikana tunsin ottaneeni isoja kehitysaskeleita. Totuin liigan vaatimustasoon ja aikatauluihin, joita piti opella käsittelemään arjessa. Olen pyrkinyt imemään oppia ympäristöstäni ja saamaan esiin aidon itseni tilassa, jonka jotkut voivat ajatella olevan eristävä. Minua on kuitenkin tuettu paljon, ja olen ylpeä, että voin olla osa organisaatiota, joka on huolehtiva ja inklusiivinen siten, että saan työskennellä lukuisten muiden naisten kanssa. Yritän nauttia tuesta ja kaikesta tästä. Uskon meidän olevan vahvempia yhdessä.

- Matka on ollut uskomaton. Olen saanut olla yhteydessä uusin naisvalmentajiin eri tasoilla ja halunnut olla sellainen ihminen, joihin he voivat ottaa yhteyttä. Olen pyrkinyt antamaan mallin johtajuudesta heille ajatellen, jos he voisivat oppia omalla polullaan jotain niistä virheistä, joita itse olen tehnyt. Minulla ei ollut valmista reittiä tähän, ja toivon, että voin antaa eväitä muille. Se on henkisesti raskas tie, ja jokainen päivä on hieman erilainen, mutta olen pitänyt tästä. Rakastan haastetta, ja haluan jatkaa tätä niin kauan kuin pystyn.

Pelaajilta kysytään aina, miten heidän täytyy kehittyä, jotta voi siirtyä AHL:stä NHL:ään. Miten tämä toimii valmentajien kohdalla? Miten olet kehittynyt?

- Sanoisin, että pyrin pysymään oman valmentamiseni ytimessä. Uskon olevani positiivinen persoona, joka haluaa olla hyvä kommunikoimaan ja kuuntelemaan. Haluan tukea pelaajien tarpeita ja tavoitteita sekä ymmärtää heitä ihmisinä. Mietin aina, miten voisi auttaa heitä hyödyntämään koko potentiaalinsa. Olen pitänyt valmentajana näistä asioista ja pysynyt niille uskollisena.
- Tällä kaudella olen ehkä oppinut olemaan kovempi kuin aiemmin. Olen oppinut ymmärtämään positiivisesta tai kovemmasta viestistä tulevan voiman eron ja miten käytös muuttuu hyvällä tavalla, kun ottaa joskus kovemman lähestymistavan asioihin. Olen huomannut tämän muutoksen, vaikka pysyn edelleen uskollisena sille, että olen valmentaja, jonka luo pelaajat voivat tulla. Samalla kuitenkin autan heitä lähtemään peliin ja tekemään työnsä, jolloin olen heidän rinnallaan, menipä erinomaisesti, hyvin tai ei niin hyvin.

Mitkä ovat tärkeimmät taidot nykyisessä työssäsi?

- Tärkeintä on yrittää auttaa pelaajia eteenpäin urallaan ja omissa rooleissaan. Olen mennyt moniin eri suuntiin, koska tilanne riippuu aina siitä, ketä tuetaan ja miten tuetaan – olipa kyseessä nuori tai vanhempi pelaaja. Olen saanut olla Krakenin organisaatiossa neljän vuoden ajan, joten olen nähnyt joidenkin nuorien pelaajien kasvavan ammattilaisiksi. Olen tehnyt heidän kanssaan töitä jo AHL:ssä katsoen, kun he kehittyvät NHL-pelaajiksi. Yritän tukea kaikkia pelaajia. Teen töitä pääasiassa hyökkääjien kanssa. Olipa kyse hyökkäyksestä tai puolustuksesta, pyrin auttamaan heitä ymmärtämään roolinsa ja maksimoimaan osaamisensa.

- Kyse on matkasta. Etsin päivittäin eri tapoja auttaa pelaajia heidän työssään, prosessissaan ja pysymään motivoituneena. Rakastan ympäristöä, missä puurramme päivittäin. Meillä ei ole kovin paljon aikaa harjoitella, koska liigan luonteeseen kuuluu matkustelu ja tiukat aikataulut – etenkin länsirannikon joukkueiden kohdalla. Olemme siten rajoittuneita, joten meidän täytyy olla luovia sen suhteen, miten ohjaamme ja tuemme. Jos joku asia AHL:ssä ja NHL:ssä toimii samalla tavalla, se on videoihin tukeutuminen. Pelaajat eivät kuitenkaan tarvitse niitä niin paljon kuin me valmentajat ehkä joskus ajattelemme. Katsomme paljon videoita, tutkimme vastustajia ennakkoon ja ajattelemme, että heidän täytyisi nähdä se kaikki. Tietoisuus pelaajien henkisistä ja fyysisistä voimista sekä niiden kohtaamisesta oikeassa suhteessa maksimoi kuitenkin suorituksen jäällä.

Mihin keskityt eniten valmentaja tällä hetkellä?

- Voittamiseen, Campbell naurahtaa.

- Haluan totta kai voittaa. Haluan luoda voittavan kulttuurin ja olla itse osa sitä. Olen innoissani siitä, missä tilanteessa joukkueemme on. Olen innoissani organisaatiomme nuorista pelaajista ja siitä, mihin he pääsevät kasvamaan. Minua motivoi päivittäin voittaminen ja kehittyminen. Haluan pyrkiä sitä kohti myös itse. Haluan olla parempi valmentaja ja tukeutua loistavaan tukijärjestelmään sekä mentoreihin, joita ympärilläni on. Olen oppinut, että kysymyksiä ei kannata jättää kysymättä, vaan esittää ne, koska meillä on kaikessa toiminnassa liigan parhaita tekijöitä. Meillä on pelaajia ja valmentajia, jotka ovat käyneet läpi kaiken. Olen erittäin onnekas, että olen saanut ympärilleni tämän yhteisön, valmentajat ja mentorit. Puhun säännöllisesti Ken Hitchcockille ja pallottelen ideoita hänen kanssaan. Hänen lisäkseen on monia muitakin. Kyse on siitä, että haluan koko ajan paremmaksi. Keskityn siihen ja tiedän, että se johtaa lopulta johonkin hienoon.

Juttelin hiljattain Colorado Eaglesin AHL-joukkueen apuvalmentajaksi nimetylle Kim Weissille. Hän on toinen AHL- tai NHL-joukkueen valmennusryhmässä toimiva nainen. Miten rohkaisevaa se mielestäsi on?

- Se on loistavaa, ja olemme matkalla oikeaan suuntaan. Olen ylpeä Kimistä. Olen tuntenut hänet jokusen vuoden ajan pienen jääkiekkomaailman kautta. Kun on itse keskittynyt johonkin ja tekee prosessin eteen töitä, aina ei tule havainnoitua tarkasti, mitä ympärillä tapahtuu. Oma matkani AHL:stä NHL:ään kulki töitä paiskien, eikä AHL ole mikään vitsi. Se on syystä maailman paras kehityssarja myös valmentajille. Kim on ollut AHL:ssä kehittymässä videovalmentajana, mikä oli hänelle haastava reitti. Nyt hän on palannut jälleen penkin taakse, minne hän myös halusi. Hän kuitenkin otti videovalmentajan tehtävän, vaikkei hänellä ollut siitä aiemmin mittavaa kokemusta, mutta hänellä oli tieto ja tahto tehdä töitä. Olen nähnyt, että hän saa tunnustusta. Työskentelen nyt Aaronin (Schneekloth, Krakenin apuvalmentaja) kanssa, joka oli aiemmin Eaglesin päävalmentaja. Meillä on siis yhteinen tuttu, ja Aaron on kertonut, millainen rokkitähti Kim on hänen vanhassa seurassaan. Se on suuri voitto.

- Olin ensimmäinen, mutta se ei ole pääasia, eikä se ole sitä minulle koskaan ollutkaan. Minua on matkan varrella monesti muistutettu, että monet seuraavat matkaasi ja on muitakin, joilla on sama tavoite. Se on inspiroinut minua olemaan luovuttamatta ja pysymään motivoituneena. Nyt Kim tekee omaa juttuaan omalla intohimollaan ja rakkaudellaan, mistä hän on saanut myös tunnustusta. Yritämme tukea toisiamme. On hienoa, että on myös toinen nainen, jonka kanssa puhua. Kysymme esimerkiksi toistemme pukeutumisesta, koska tällaisiakin asioita täytyy pohtia, kun itsensä kaltaisia ihmisiä samassa roolissa ei juurikaan ole. Kaikki alkaa aina yhdestä, mutta enemmän tarvitaan, että syntyy muutos ja sitä seuraava aalto. Naisten jääkiekko kasvaa vauhdilla. Tyttöjääkiekon harrastajamäärät ovat nousset rakettimaisesti, mutta uskon, että naiset haluavat nähdä itsensä myös valmentajina, mikä on miesten ja naisten jääkiekolle pelkästään hyvä asia.