Blues antoi Bruinsille myrskyvaroituksen

Stanley Cup -finaalisarjan ensimmäisen ottelun perusteella oli helppo todeta, että Boston Bruins kaataa St. Louis Bluesin nopeasti ja marssii mestaruuteen. Toisen finaalin jälkeen ei voi enää sanoa samaa, sillä Blues teki jättimäisen parannuksen ja vei ottelun jatkoajalla 3-2.

Jos Bruins lähetti avausottelussa tylyn viestin vastustajan leiriin, oli nyt St. Louisin vuoro osoittaa bostonilaisille, että Blues on parhaana päivänä todella hankala joukkue kaadettavaksi.
Blues osoitti heti ensimmäisessä erässä vahvaa luonnetta, kun se nousi kahdesti takaa-ajoasemasta rinnalle. Charlie Coyle ja Joakim Nordström iskivät isäntien maalit, mutta Robert Bortuzzo ja Vladimir Tarasenko nostivat vieraat tasoihin. Jatkoeräratkaisun teki puolustaja Carl Gunnarsson, jonka tulinen viivakuti painui Bruinsin maalivahti Tuukka Raskin selän taakse. Osuma oli ruotsalaisen NHL-uran ensimmäinen pudotuspeleissä.

Myös jatkoerä osoitti Bluesin henkisen vahvuuden. Vierasjoukkueen voiton suurin tekijä oli kliseisesti sanottuna tahtotila. St. Louis halusi voittoa enemmän, mikä näkyi jatkoerän ensimmäisestä sekunnista lähtien: Blues painoi pelin väkisin Bruinsin päätyyn, pysyi kiekossa ja loi tilanteita. Bruins ei päässyt hyökkäämään jatkoerässä kertaakaan neljän minuutin aikana, ja se kertoo vieraiden rynnistyksestä paljon.
- Meistä on tulossa todella hyvä joukkue. Jokainen pelaaja tekee töitä toistensa eteen, sanoi Bluesin päävalmentaja Craig Berube äärimmäisen tyytyväisenä.
- Olemme aiemminkin tulleet huonon pelin jälkeen parempina takaisin, joten tiesin, että meidät on hankala lyödä tänään, hän jatkoi.
Bluesia on pidetty koko ajan altavastaajana, eikä sillä ole annettu kovin suuria mestaruusmahdollisuuksia. Keskiviikon vääntö sai kuitenkin monet päät kääntymään.
- Olen melko varma, ettei tämä riitä meille, totesi illan sankari Gunnarsson itsevarmana.
Kokonaisuudessaan Blues onnistui pelaamaan huomattavasti paremmin kuin sarjan ensimmäisessä ottelussa, jossa Bruins käveli Bluesin yli. Tällä kertaa kotijoukkue ei saanut missään vaiheessa dominointivaihetta päälle, ja ottelu oli tasainen alusta loppuun. Blues oli todellakin oppinut avausottelun virheistään.

• Emme olleet tyytyväisiä ensimmäiseen otteluun ja halusimme korjata virheet. Onnistuimme siinä ja pelasimme koko ottelun omalla tasollamme, iloitsi Bluesin rouhijaosastoon kuuluva Oskar Sundqivst.
  Isoin muutos Bluesin kohdalla nähtiin viisikkojen toiminnassa. Jokainen kentällinen puolusti tiiviisti niin keski- kuin puolustusalueella, joten Bruinsin oli huomattavasti hankalampi päästä suoriin hyökkäyksiin ja luomaan maalipaikkoja. Bostonilaisten kiekollinen peli oli kaikin puolin haastavampaa, kun Blues onnistui parantamaan myös hyökkäysalueen puolustuspeliään. Vieraat paineistivat hanakasti ja viisaasti, eikä Bruinsin pelinavaaminen ollut totutulla tasolla.
  - Vahva karvaus oli iso osa meidän peliämme. Se kuuluu identiteettiimme. Haluamme olla fyysisiä ja saada vastustajat turhautumaan. Silloin olemme vahvoilla. Onneksi meillä on neljä kenttää, jotka pystyvät pelaamaan sillä tavalla, sanoi Bluesin sentteri Ryan O'Reilly.
  Lisää aiheesta: [Blues kaatoi Bruinsin jatkoerässä toisessa finaalissa\]
  Vahvan viisikkopuolustuksen lisäksi Blues pystyi kehittämään kiekollista peliään. Avausottelussa ongelmia aiheutti kiekossa pysyminen. Tällä kertaa Blues halusi pysyä kiekossa ja pitää näin otteen itsellään - ja se onnistui siinä. Blues sai enemmän pitkiä hyökkäysralleja, mikä väsytti Bruinsia ja toi vieraille selvästi enemmän maalintekotilaisuuksia. Rask pääsi avausottelussa helpolla, mutta nyt missourilaisryhmä loi paikkoja tasaisesti ja laukoi Bostonin maalia päin peräti 37 kertaa.
  Ilonaihetta toivat myös Bluesin veskari Jordan Binningtonin esitykset. Tulokasvahti ei päästänyt tällä kertaa helppoja maaleja, vaan hän oli juuri niin hyvä kuin aiemmissa sarjoissa on totuttu näkemään. Se onkin Bluesin elinehto, sillä toisessa päässä seisova Rask pelaa huipputasolla jokaisessa pelissä. Näissä karkeloissa ei voi antaa siimaa maalivahtipelin suhteen.

Tärkein asia Bluesin kannalta oli tasaisuus. Joukkue pelasi koko ottelun hyvällä tasolla pitäen isäntien momentumit vähissä. Avausottelu ratkesi juuri siihen, ettei Blues pystynyt pitämään tasoaan yllä kuin reilun 20 minuutin verran.
- Pelasimme hyvin koko ottelun, ja se oli isoin asia, kiteytti Bluesin puolustaja Colton Parayko.
Aivan kaikki asiat eivät olleet vierasjoukkueella kuitenkaan vielä kunnossa, sillä Blues sortui jälleen liialliseen jäähyilyyn. Joukkue otti avausottelun tapaan viisi kaksiminuuttista, mikä on liikaa. Pahinta oli taas, että mukaan mahtui myös turhia jäähyjä. Viidestä jäähystä peräti kolme tuli hyökkäysalueella.
Hyvä puoli oli se, että Bluesin alivoimanelikot tekivät loistavaa työtä. Bruinsin pelätty ylivoimapeli jauhoi yhden täysosuman, mutta kotijoukkue ei onnistunut saamaan pakkopeliä raiteilleen. Blues onnistui katkaisemaan monet yritykset jo keskialueella, joten erikoistilanteet eivät nousseet tällä kertaa ratkaisevaksi tekijäksi.
- Pidimme etäisyydet pieninä ja olimme tiiviinä keskialueella. Pakotimme heidät kääntymään takaisin, kertasi Berube joukkueensa alivoimapeliä.
Kolmatta ottelua varten nuottipaitojen täytyy keskittyä jäähyherkkyyden lisäksi typerien virheiden karsimiseen. Virheitä ei sattunut montaakaan, mutta Bruins antoi niistä muistutuksen saman tien, sillä bostonilaisten molemmat maalit saivat alkunsa Bluesin pelaajien surkeasta kiekollisesta pelistä. Ensimmäinen osuma syntyi helpon keskialueen kiekonmenetyksen seurauksena, ja toiseen maaliin johtanut tilanne lähti liikkeelle heikosta purkukiekosta omassa päässä.
Toisen ottelun jälkeen voidaan vain todeta, että kauden 2018-19 Stanley Cup -finaalisarja on herännyt eloon ja momentum on kääntynyt St. Louisin kiekkoylpeydelle. Blues saa pelata seuraavat kaksi ottelua kotijäällään, joten sillä on nyt erinomainen sauma laittaa Bruins ahtaalle.
Onnistuuko se siinä? Siihen saadaan vastaus lauantaina, kun edessä on finaalisarjan kolmas vääntö.