Antaako finaalitappio lisäpotkua tähän kauteen?
- Ehdottomasti. Joukkueemme pysyi aika lailla ennallaan, ja todistimme olevamme yksi liigan huippujoukkueista. Siihen tarvitaan hurja määrä kovaa työtä ja myös paljon onnea. Kun tiedämme, että olimme voiton päässä mestaruudesta, se motivoi meitä yrittämään tällä kaudella uudelleen.
Mitä otitte opiksenne viime kauden pudotuspeleistä?
- Yritin tällä kertaa nauttia niistä. Yritin valmistautua niin hyvin kuin suinkin pystyin ja pelata joka ilta parhaani mukaan. Mielestäni onnistuin siinä, ja olin siihen tyytyväinen. Kun olimme viimeksi finaaleissa (2013), pelasin ensimmäistä kauttani aloittavana maalivahtina. Silloin sitä luuli, että marssisimme finaaleihin vuosi toisensa jälkeen. Kuuden vuoden jälkeen huomasimme, ettei se niin helppoa ollutkaan. Pitää yrittää nauttia hetkestä, sillä koskaan ei tiedä, milloin sen pääsee kokemaan uudelleen.
Osaatko nyt siis arvostaa asioita enemmän, kun tiedät, miten harvinaisia nuo tilaisuudet saattavat olla?
- Kyllä, ja se taito tulee kokemuksen myötä. Nuorena pelaajana sitä ei vielä ymmärrä. Kun voitimme mestaruuden vuonna 2011, olimme nuoria ja ajattelimme, että tämä tulee olemaan yhtä juhlaa vuodesta toiseen. Veteraanipelaajat sanoivat, ettei asia mene niin ja ettemme uskoisi sitä ennen kuin kokisimme sen itse.
Asetatko maalivahtina itsellesi erilaisia paineita kuin kenttäpelaajat?
- Aiempina vuosina asetin itselleni ehkä enemmän paineita. Olen yrittänyt asennoitua muiden mukana yhä enemmän siihen, että olemme joukkue. Maalivahdin roolissa on sellainen fakta, että jos pelaat huonosti, niin koko joukkue näyttää huonolta. Ja mitä enemmän sitä miettii, niin virheitä tulee todennäköisesti vain lisää. Tuon näkökulman unohtaminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta siinä auttaa, kun ympärillä on tiivis porukka, jossa jokaiseen luotetaan ja jokaista tuetaan. Juuri tuo asenne auttoi meidät yli kaikesta viime kaudella.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Miten latasit akkujasi kesällä?
- Vietimme puolitoista kuukautta Suomessa. Kotonamme on kaksi pientä lasta, joten eipä silloin paljon muuta puuhaa kaipaa. Kun pelit ovat ohi, menen kotiin ja keskityn olemaan isä. Boston on urheilukaupunki, jossa fanit tunnistavat minut kaikkialla. Siksi oli helpompaa mennä Suomeen rentoutumaan ja tapaamaan ystäviä. Silloin kukaan ei muistuta minua päivittäin viime kauden pudotuspeleistä.
Oliko kesässäsi mitään kohokohtia, joista haluaisit kertoa?
- Eipä mitään isompia. Teimme kotimaassa aika perusjuttuja ja tapasimme ystäviä. Pääsen käymään siellä vain kerran vuodessa. On ihan kiva vain olla kotona, seurata lasten kasvamista ja sitä, kun he hyppivät järveen. Heistä on varttumassa amerikkalaisia, mutta minä ja vaimoni olemme suomalaisia. Yritämme säilyttää kasvatuksessa tasapainon, jotta lapsemme oppisivat arvostamaan Suomeakin.
Kuinka puhki olit playoffien jälkeen, ja millainen olosi on nyt?
- Playoffien jälkeen tuntui ihan hyvältä, eikä ollut mitään vammojakaan. Minua auttoi se, että jaoimme runkosarjassa torjuntavastuun tasaisesti Jaron (Jaroslav Halak) kanssa. Kahden kuukauden playoff-vääntö on kyllä henkisesti rankka paikka. Meillä oli 11 päivän tauko ennen finaaleja, mikä oli aika hullua, mutta ei siinä voi antaa itsensä herpaantua täysin. Henkisesti teki hyvää ottaa etäisyyttä jääkiekkoon ja rentoutua.