Rakennusvaiheessa oleva Blackhawks tähtää keskikastiin

Uuden NHL-kauden alkuun on vielä aikaa, mutta NHL.com/fi käy jo nyt perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Chicago Blackhawks.

Chicago Blackhawks oli viime vuosikymmenen ensimmäisen puoliskon mahtiseura, mutta sittemmin taso on tullut rajusti alaspäin. Pelkästään pudotuspelipaikan nappaaminen on tänä päivänä kovan työn takana. Positiivista on se, että Blackhawksissa piilee kuitenkin yllätyspotentiaalia, vaikka rakennustyö onkin vielä pahasti kesken.
Lisää aiheesta: [Maalivahtipeli on Chicagossa suurimpana kysymysmerkkinä]
Runkosarja 2019-20: 32-30-8, 72 pistettä, Läntisen konferenssin 12.
Pudotuspelit 2020:Konferenssin puolivälierät
Päävalmentaja: Jeremy Colliton, 3. kausi
Saapuneet:Lucas Wallmark, Mattias Janmark, Nikita Zadorov, Anton Lindholm, Brad Morrison, Brandon Pirri, Pius Suter, Ian Mitchell, Andrei Altibarmakjan.
Lähteneet:Brandon Saad, Corey Crawford, Olli Maatta, Drake Caggiula, Ian McCoshen, Dennis Gilbert, Slater Koekkoek, Alexandre Fortin, Dylan Sikura
Vuosina 2010, 2013 ja 2015 Stanley Cupin voittanut Blackhawks on pelannut viiden viime kauden aikana kolmesti pudotuspeleissä, ja jokaisella kerralla joukkueen tie on katkennut lännen puolivälierissä.
Blackhawks jäi runkosarjaan kausina 2017-18 ja 2018-19, kuten se olisi jäänyt viime kaudellakin, ellei ennen pudotuspelejä olisi pelattu karsintakierrosta. Blackhawks oli nimittäin Läntisen konferenssin runkosarjassa vasta 12. sijalla, ja pudotuspelipaikka oli jo käytännössä karannut käsistä.
Chicagolaisten onneksi kausi jatkui karsinnoilla, jossa joukkue onnistui löytämään parhaan vireensä. Edmonton Oilers kaatui voitoin 3-1, ja Illinois'n mahtiseura eteni pudotuspeleihin. Tie nousi pystyyn heti ensimmäisellä kierroksella, kun Vegas Golden Knights oli parempi voitoin 4-1.

Blackhawksissa voidaan kuitenkin olla tyytyväisiä kesän loppupeleihin, sillä joukkue ylitti itsensä. Tutut konkarit Patrick Kane ja Jonathan Toews johdattivat porukan parhaimpaan lentoonsa, ja Blackhawks pystyi haastamaan jopa Vegasin tosissaan. Tällaisilla otteilla joukkue voisi myös haaveilla runkosarjamenestyksestä.
Fakta on kuitenkin se, että Chicagossa on rakennustyö kesken, joten kysymysmerkkejä on enemmän kuin vastauksia. Juuri tämän takia Blackhawksiin ei vielä kohdistu isoja odotuksia.
Kane, Toews ja Keith yhä suunnannäyttäjinä
Jeremy Collitonin valmentamassa Blackhawksissa on paljon nuoria pelaajia, jotka eivät ole vielä saavuttaneet huipputasoaan. Niinpä joukkueen menestyshaaveet ovat yhä tuttujen miesten harteilla. Toews ja Kane ovat hyökkäyksen johtajat ja Duncan Keith vastaavasti puolustuksen.
Rakennustyön kannalta on tärkeää, että tämä kolmikko on vielä mukana, ettei nuorille sysätä liikaa taakkaa liian nopeasti. Ja etenkin Kane, 31, ja Toews, 32, ovat mukana vielä kauan, vaikka kumpikin tuntuu pelanneen taalajäillä jo ikuisuuden. Keith on triosta ainoa, jonka ura on jo loppuvaiheilla, sillä puolustajalla on ikää jo 37 vuotta.
Joka tapauksessa tämä kolmikko pysyy kasassa ainakin vielä kaksi kautta, ja tänä aikana Blackhawksin rakennusvaihe pitäisi saada lähes maaliin asti.
Tulevalla kaudella joukkue tavoittelee pudotuspelipaikkaa, ja tavoitteen saavuttaminen vaatii konkareilta isoa onnistumista. Kane on yhä NHL:n parhaita hyökkäyspään pelaajia, ja hän iski viime kaudellakin 70 ottelussa upeat 84 tehopistettä (33+51). Toews puolestaan ei ole pisteiden valossa uransa huippuvuosien tasolla, mutta hänelläkin on vielä runsaasti annettavaa. Viime kaudella hän kirjautti pelaamissaan 70 ottelussa 18 maalia ja 60 tehopistettä.

Keith on tunnettu etenkin monipuolisuudestaan, ja hän pystyy pelaamaan loistavalla tasolla ympäri kaukaloa. Viime kaudella 61 ottelussa tehot 3+24=27 tehnyt kanadalainen nauttii hirmuisesta vastuusta, ja hänen ottelukohtainen peliaikansa saattaa painua taas yli 24 minuutin.
Kokeneen osaston onnistumisen lisäksi Blackhawks tarvitsee urotekoja nuoriltaan. Lahjakkuutta on runsaasti, ja esimerkiksi Dominik Kubalik, Alex Nylander, Kirby Dach, Alex DeBrincat ja ehkä myös Pius Suter pystyvät latomaan kovia tehoja, mikäli kaikki menee nappiin. Listaan voidaan lisätä myöhemmin Dylan Strome, joka on yhä rajoitettu vapaa agentti.
Suurimmat huolenaiheet alakerrassa
Blackhawksilta saattaa hyvinkin löytyä paljon laatua hyökkäykseen, mutta miten käy puolustuspelin? Se on yksi suurimmista asioista, joissa Blackhawksin täytyy olla parempi kuin viime kaudella, jotta joukkue voisi yltää kahdeksan parhaan joukkoon konferenssissaan.
Joukkueen pakiston materiaali on kapea, ja etenkin hitaus sekä kiekollisen taidon puute tuottavat ongelmia. Blackhawks päästi viime kaudella maaliaan kohti keskimäärin 35,1 laukausta per ottelu, mikä oli eniten koko NHL:ssä. Ainoastaan hyvä maalivahtipeli piti chicagolaisten puolustustilastot kohtalaisina.
Nyt maalivahtipelikin on totaalinen kysymysmerkki, sillä Robin Lehner siirtyi muualle jo viime talvena ja Corey Crawford tänä syksynä. Ykkösvahdin viitta on nyt puettu Malcolm Subbanille, joka ei ole ollut vielä kertaakaan ykköstorjujan saappaissa NHL:ssä. Subbanin rinnalla operoi kaksi vielä kokemattomampaa veskaria, lähinnä AHL:ssä pelanneet Kevin Lankinen ja Collin Delia.
On siis selvää, että Chicagon alakerta herättää ennakkoon pelonsekaisia tunteita.

Pelaajamarkkinat eivät tehneet isoa muutosta
Chicagon uskottiin olevan aktiivinen syksyn siirtomarkkinoilla, ja sitä se olikin, mutta Collitonin ryhmään ei ole toistaiseksi tehty erityisen isoja kiinnityksiä.
Crawfordin lisäksi joukkueesta lähti kaksinkertainen Stanley Cup -mestari, monipuolinen hyökkääjä Brandon Saad. Puolustuksestakin lähti tärkeää kokemusta, kun Pittsburgh Penguinsissa kaksi mestaruutta voittanut Olli Määttä kaupattiin Los Angeles Kingsiin.
Maalivahtiosastolle ei tullut uutta nimeä, mutta pakistoon ja hyökkäykseen löytyi pari kelpo vahvistusta. Puolustukseen hankittiin järkälemäinen Nikita Zadorov, joka tuo alakertaan runsaasti oman pään taitamista. Zadorov on toistaiseksi Blackhawksin syksyn paras hankinta.
Hyökkäykseen tuli Dallas Starsin pikakiituri Mattias Janmark. Hän tuo hyvän lisän chicagolaisten kakkos-kolmoskenttiin. Myös Lucas Wallmark voi osoittautua hyväksi hankinnaksi.
Kokonaisuudessaan Blackhawksin voimasuhteet eivät kuitenkaan muuttuneet merkittävästi siirtojen myötä. Blackhawks on edelleen ennakkopapereissa alempaa keskikastia. Mutta kuten todettu, joukkueessa on paljon nuorta taitoa ja potentiaalia, joten Chicagolla on kaikki saumat yltää taas mukaan pudotuspeleihin. Siihen Colliton ja kumppanit voisivat olla tyytyväisiä.