Blackhawksin on uusiuduttava vielä enemmän

Kolme mestaruutta vuodesta 2010 lähtien voittanut Chicago Blackhawks on pahasti putoamassa lännen kovimpien joukkueiden kelkasta. Seitsemännen peräkkäisen tappionsa tiistain kierroksella kärsineen ryhmän pelaaminen on tällä hetkellä umpisolmussa, eikä seuran GM-velho Stan Bowman ole kauden aikana onnistunut muovaamaan joukkuettaan tarpeeksi kilpailukykyiseksi.

Kaikille oli tiedossa se, että joukkueen ykköstykkien Jonathan Toewsin ja Patrick Kanen rahakkaat sopimukset toisivat erityisiä haasteita Bowmanin yritykselle rakentaa voittava joukkue. Joukkue sai viime kevään pudotuspeleissä todellisen oppitunnin modernin jääkiekon huippuosaamisesta, kun Nashville Predators polki raikkaalla ja monipuolisella hyökkäyspelaamisellaan Blackhawksin tylysti maanrakoon suoraan neljässä ottelussa.
Täsmähankinnoista vuosien varrella tunnettu Blackhawks lähti tähän kauteen vahvistamaan sekä nuorentamaan miehistöään AHL:ssä kehittyneillä varauksilla ja vapailta markkinoilta saaduilla pelaajilla. Koska uusiin hankintoihin sisältyi paljon riskejä, Bowman päätti kääntää katseensa tuttuihin kasvoihin, jotka olivat seuran dynastia-ajalla voittamassa mestaruuksia.
Lisää aiheesta: [Tietyt pelaajat alkavat kiinnostaa siirtorajan alla\]
Bowman joutui ennen kauden alkua luopumaan Artemi Panarinin ja Niklas Hjalmarssonin tyylisistä kovista nimistä. Seuraan taas palasi Brandon Saad, jolla oli kemiaa erityisesti kapteeni Toewsin vierellä. Vapailta markkinoilta irtosi lisäksi kokenut kolmen Stanley Cupin Patrick Sharp, joka kuului Blackhawks-perheeseen peräti yhdeksän kauden ajan.

Nuorisokaartista vastasivat huimia tehoja OHL:ssä paukuttanut Alex DeBrincat sekä erinomaisesti kärkiketjuihin muovautuneet hyökkääjät Ryan Hartman ja Nick Schmaltz. Vaikka puolustus Duncan Keithin ja Brent Seabrookin takana muuttuikin, päävalmentaja Joel Quenneville luotti jääräpäisesti siihen, että uudet nimet Jordan Oesterlea myöten pystyvät sopeutumaan nopeasti joukkueen pelisysteemiin.
Mutta kausi on lupaavasta alusta huolimatta kääntynyt varsin synkäksi, ja seuran uljas yhdeksän kautta peräjälkeen kestänyt playoff-putki on tänä kautena erittäin lähellä katketa. Pelaajahankinnat ovat jälkeenpäin tarkasteltuna epäonnistuneet pahasti. Vaikka suurimpina vastoinkäymisinä voidaankin pitää ykköstorjuja Corey Crawfordin loukkaantumista sekä kokoonpanosta koko kauden ajan puuttuvaa Marian Hossaa, mainittujen asioiden taakse ei voi täysin piiloutua.
- Viime aikoina on ollut hyvin vaikeata. Olemme yrittäneet saada otteluissa aikaan positiivisia suorituksia, mutta ne ovat olleet todella vähissä, Kane totesi NHL.comin sivuilla.
Joukkue on viime aikoina näyttänyt hyvin paljon samanlaisia piirteitä, joita nähtiin Predatorsia vastaan viime keväänä. Puolustus on varsinkin maalinedustalla todella haavoittuvainen, ja kokonaispelaaminen viisikkona on liian hidasta. Alakerran sekavuutta ovat lisänneet vuoronperään Crawfordia tuuranneiden Jeff Glassin sekä Anton Forsbergin vaatimattomat otteet.

• Pelaamisessamme on koko ajan sellainen "melkein"-efekti. Me melkein pääsemme hyville maalipaikoille tai me melkein saamme yhtämittaisen paineen vastustajan maalille. Siinä on iso ero, kun asiat tehdään joko täysin tai melkein, päävalmentaja Quenneville muotoili harmistuneena Chicago Sun Timesin sivuilla.
  Myös Quenneville ansaitsee osansa joukkueen heikosta tilanteesta. Vanhan liiton jääränä tunnetun kanadalaisluotsin valmennustyyli on armoton. Hän on valmentajana täysi vastakohta, jos vertailuun otetaan esimerkiksi Tampa Bay Lightningin käskyttäjä Jon Cooper, joka on henkilönä ihmisläheinen sekä nuorten kehon kieltä erittäin hyvin lukeva valmentaja. Mikäli Bowman adjutantteineen päättää tämän kauden jälkeen tosissaan käynnistää seuran muutosprosessin, myös Quenneville on varmasti liipaisimella.
  Blackhawks on tiukan tilanteen edessä myös Crawfordin tapauksessa. Vaikka päävammasta kärsivä kanukkivahti onkin käynyt useaan kertaan jäällä, kuntoutuminen on vielä kesken. Viimeisten tietojen mukaan seura saattaa antaa Crawfordille loppukauden kestävän huilin, jotta mies olisi ensi kaudella täydessä pelikunnossa.
  Kahden kauden takainen mestari on valahtanut Central-divisioonassa nolosti viimeiselle sijalle. Piste-ero toiseksi viimeiseen Colorado Avalancheen on peräti kahdeksan pistettä. Sama trendi ei voi jatkua, muuten loppukaudesta on tulossa erittäin raskas.