Barkov on valmis pantterilauman johtajaksi

NHL.com/fi pääsi hiljattain saman pöydän ääreen taalaliigan kirkkaimpien tähtien kanssa. Tarjoamme lukijoillemme syyskuun aikana useita erikoishaastatteluja, joissa NHL-pelaajat puhuvat monista mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista. Tällä kertaa vuorossa on Florida Panthersin Aleksander Barkov.

Motivoiko sinua nykyään jokin sellainen asia, millä ei ollut aiemmin niin paljon merkitystä?
- Koko urani ajan minua on motivoinut yksi asia: Stanley Cupin voittaminen. En ole vielä saavuttanut tuota tavoitetta, joten yritän tehdä töitä ja kehittyä jatkuvasti paremmaksi pelaajaksi. Tietenkin urani alkuaikoina yritin vain varmistaa paikkani joukkueessa. Nyt haluan auttaa joukkuettani voittamaan Stanley Cupin.
Mikä tässä lajissa ajaa sinua eteenpäin?
- Aloitin kotimaan Liigassa 16-vuotiaana. Minulla on siitä saakka ollut samassa ketjussa tai samassa joukkueessa yksi tai kaksi kokeneempaa pelimiestä, jotka ovat rakastaneet tätä lajia yli kaiken. Olen saanut heiltä arvokasta oppia. Tampereella pelasin Ville Niemisen kanssa. Hän pelasi NHL:ssä ja voitti Stanley Cupin (Colorado Avalanche, 2001). Oli hienoa nähdä, millaisella tarmolla hän hoiti hommansa päivittäin ja miten hän rakasti lajia yhä. Ja sitten myöhemmin olen tietenkin saanut seurata (Roberto) Luongon, (Ed) Jovanovskin ja (Jaromir) Jagrin otteita. Jagr on ehkä vaikuttanut minuun heistä eniten, sillä hänen rakkautensa jääkiekkoa kohtaan oli tarttuvaa sorttia. Minäkin haluan treenata vielä matsien jälkeen ja olla parempi kuin kukaan muu. Se motivoi minua ehkä eniten.

Oletko mielestäsi NHL:n parhaita pelaajia ja miten tärkeää sinulle on olla sillä tasolla?
- En koskaan vertaa itseäni kehenkään muuhun. En ole koskaan ollut sellainen. Tiedän, että olen hyvä pelaaja ja että pystyn tekemään asioita, joihin joku muu ei pysty. Mutta yritän pelata joukkueelleni ja tehdä kaikkeni auttaakseni joukkuettani voittamaan, koska tämä ei ole yksilölaji. Joukkuekavereiden kanssa pelataan ja asutaan käytännössä yhdessä koko kausi, ja näen heitä joka päivä. Haluan auttaa heitä parhaan kykyni mukaan.
Sinulla on kokemusta siitä, millainen vaikutus konkarikiekkoilijalla voi olla nuoreen pelaajaan. Kun sinulle kertyy enemmän pelivuosia, haluatko olla samanlainen mentori nuoremmille joukkuetovereillesi?
- Ehdottomasti. Yritän jo nyt tehdä joitakin asioita samalla tavalla kuin aiemmin mainitsemani konkarit. Enkä tee sitä vain näyttääkseni mallia nuoremmille, vaan teen niitä juttuja ihan itseni vuoksi ja jotta voisin olla parempi joukkuetoveri.
Haluat olla johtava pelaaja joukkueessasi. Vaatiiko se sinulta jonkinasteista muutosta?
- Olen miettinyt sitä aika paljon viime aikoina. Minun pitää olla hieman aktiivisempi pukukopissa ja ehkä korottaa ääntänikin joskus. Olen kyllä aina ollut kopissa hiljaisempi kaveri ja yrittänyt sitten johtaa jäällä omalla tekemiselläni. Minun juttuni on se, että hyppään askiin ja alan rakentaa peliä, ei niinkään se, että pidän puheita tai huudan pukukopissa. Ehkä jossain vaiheessa uraani voin tehdä niinkin, mutta nyt haluan vain olla mahdollisimman hyvä kaukalossa.
Miten lähellä Florida Panthers on mestariehdokkaiden joukkoa?
- Mielestäni olemme siellä jo. Meillä on todella hyvä joukkue ja erinomaisia pelaajia. Me kaikki olemme aivan innoissamme. Joka jätkä uskoo siihen, että meillä on mahdollisuuksia voittaa mestaruus. Viime kauden runkosarjan lopulla näytimme, mihin meistä on.
Asetatko itsellesi joitain tiettyjä tavoitteita, vai yritätkö olla miettimättä sellaisia?
- Totta kai pisteet ja maalit pyörivät kaikkien mielessä. Ja ainahan sitä haluaa tehdä enemmän maaleja ja kerätä enemmän syöttöpisteitä kuin edellisellä kaudella. Mutta jos lähtee otteluun miettien, että pitää tehdä kaksi tehopistettä tai saada 100 pistettä täyteen, niin ei pelaamisesta tule yhtään mitään. Jokaisessa vaihdossa pitää haluta tehdä maali. Vaihtopenkillä istuessakin pitää haluta tehdä maali. Eihän niitä tietenkään joka vaihdossa tule, mutta asenteen pitää olla sellainen.

Ovatko tulokset siis tavallaan prosessin sivutuote, ja tarkastelet kauden onnistumista sitten jälkikäteen?
- Kyllä. Kausi voi olla edellistä parempi, vaikka pisteitä tulisi kymmenen vähemmän. Ei aina voi tuijottaa pelkkiä numeroita. Toki tilastot ja analytiikka kertovat aina jotain, mutta jos ymmärtää jääkiekkoa, ymmärtää myös sen, että kiikaritehoillekin jäänyt pelaaja on saattanut pelata huikean ottelun. Mutta toisaalta, kumpi joukkue voittaa lopulta? Se, joka tekee enemmän maaleja.
NHL-tasolla keskittymisen on säilyttävä rautaisena päivästä toiseen. Miten tärkeää on se, että on joitain muita harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, joiden avulla saa ajatukset pois jääkiekosta?
- Perhe ja tyttöystävä auttavat siinä paljon. Pelaan myös videopelejä kavereideni kanssa, ja se auttaa unohtamaan jääkiekon. Mutta kun olen Floridassa, keskityn kiekkokauteen. Jääkiekko on minulle silloin kaikki kaikessa. Jopa silloin kun olen kotona, lepään voidakseni pelata taas jääkiekkoa.
Lisää aiheesta:[Barkovin panos on Panthersille elintärkeä\]
Olet vielä nuori pelaaja. Missä vaiheessa aletaan ajatella elämää jääkiekon jälkeen? Onko se sinulle vielä täysin vieras ajatus?
- Joskus voi tulla aikoja, jolloin on tosi väsynyt miettimään jääkiekkoa. Silloin saattaa pohtia, että olisi kiva tehdä jotain muuta. Mutta olen vielä sen verran nuori, etten halua miettiä, mitä teen peliuran jälkeen.