Näkökulmavääntö: Isot nimet telakalla

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä kertaa taitetaan peistä siitä, miten merkittäviä niin sanottujen "isojen nimien" loukkaantumiset ovat eri joukkueiden menestyksen kannalta.

[Osallistu tänään, niin voit voittaa nimmareilla varustettuja NHL-palkintoja!]
NHL:ssä on nähty tälläkin kaudella lukuisten tähtipelaajien loukkaantumisia. Toronto Maple Leafsin ykkösketjun sentteri Auston Matthews parantelee olkapäätään vähintään kuukauden, Tampa Bay Lightningin kärkipuolustaja Victor Hedman on sivussa, Los Angeles Kingsin ykkösmaalivahti Jonathan Quick kävi vastikään polvileikkauksessa, Florida Panthersin konkariveskari Roberto Luongo loukkaantui heti kauden ensimmäisessä ottelussa, ja Nashville Predatorsin Vezina-voittaja Pekka Rinne pelasi torstaina ensimmäisen ottelunsa loukkaantumisen jälkeen.
Edellä mainitut tähdet ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten merkittäviä palasia joukkueista on tempaistu yllättäen sairastuvan puolelle. Millainen vaikutus tällä on ollut tai on vielä jatkossa?
Petteri Ikonen
Sanoisin että Auston Matthewsin poissaolo näkyy Torontossa vasta pitkässä juoksussa. Yksi ottelu hoitui loppuun vielä raivolla, mutta joukkue tulee kaipaamaan tärkeintä pelaajaansa. Kun Matthews loukkaantui, Maple Leafs pelasi ottelun loppuun todella miehekkäästi.
Oli hienoa, että tuon ottelun ratkaisijaksi nousi Kasperi Kapanen. Hän on kärkkynyt peliaikaa tähtien takana ja saanut William Nylanderin sopimussotkujen takia näyttöpaikan ykkösketjussa. Hän käytti tilaisuutensa ja vaimensi kriitikot. Kapanen pystyi ratkaisuihin myös ilman Matthewsia.

Maanantaina Maple Leafs olikin sitten melko aseeton, kun se kohtasi Flamesin. Lähiviikot kertovat, kuinka joukkue kestää ykköstähtensä poissaolon.
Rinteen loukkaantuminen jäi lieväksi, mutta kokeneen veskarin kohdalla jokainen kolhu pitää tutkia tarkasti eikä paluun kanssa voi hätiköidä. Mailit näkyvät Rinteen mittarissa.
Predatorsilla on sikäli hyvä tilanne, että maalille pystyy laittamaan sarjan parhaan kakkosmaalivahdin Juuse Saroksen. Saroksen asema Predatorsissa on ollut selvä. Rinne on ykkösmaalivahti ja Sarosta ajetaan sisään. Peliaikaa on herunut silloin tällöin, mutta nyt oli pakkotilanne. Saros osoittautui taas valmennusjohdon luottamuksen arvoiseksi.
Kingsin ongelmat ovat muussakin kuin maalivahtipelissä, mutta Jonathan Quick olisi tietysti toivottu tiivistys alakertaan. Kings ei ole päästänyt eniten maaleja Läntisessä konferenssissa, mutta se on tehnyt niitä kaikkein vähiten. Kokeneen maalivahdin paluu voisi tietysti olla piristys koko joukkueelle, mutta polvileikkauksesta toipuminen vie aikansa.

Victor Hedmanin poissaolo jättää Lightningin alakertaan ison loven, mutta yhden noinkaan tärkeän palasen puuttumisen ei pitäisi heilauttaa nimekästä joukkuetta. Edellyttäen, että mies on pelikunnossa viimeistään kevätkaudella. Lightning hurjasteli 8-3 voiton Devilsistä, joten tulivoimaa piisaa takalinjoilla ilman Hedmaniakin. Braydon Coburn ja Ryan McDonagh antoivat siitä merkkejä Devils-ottelussa. Jos Hedmanin toipumisaika venyy, ruotsalaista voi tulla ikävä. Joukkueen syvyys ja kyky korvata loukkaantuneet mitataan vasta keväällä.
Marko Leppänen
Matthewsin loukkaantuminen olisi takaisku mille tahansa joukkueella, mutta juuri tässä tilanteessa Maple Leafsin laaja sentteriosasto osoittaa vahvuutensa. John Tavaresilla tuskin on ongelmia ottaa vielä enemmän vastuuta. Nazem Kadri on pelannut paljon kakkossentterin roolissa, eikä hänkään häkelly tilanteesta.
Rinteen loukkaantumisessa voi nähdä myönteisen asian Nashville Predatorsin tulevaisuutta ajatellen. Sarokselle teki hyvää pelata pelejä putkeen. Se on hyvää valmistautumista aikaan Rinteen uran päättymisen jälkeen. Saros voisi nyt jo hypätä ykkösmaalivahdin tontille.
Lisää aiheesta: [Saros soveltaa viime kauden oppejaan Nashvillen maalilla]
Jonathan Quickin loukkaantumishistoria on synkkä. Ja juuri nyt joukkue tarvitsisi ykkösveskariaan todella paljon. Asiaa voisi kuitenkin katsoa vähän laajemmin. Kingsin raskastekoinen ja melko hidas joukkue ei tahdo pysyä nykytempossa mukana. Maalivahdin varaan jää liian paljon.
Lightningilla on yksi sarjan tasokkaimmista ja laajimmista puolustuksista, joten se kyllä selviää hetken ilman Hedmaniakin. Tosin mihinkään loppukauden kestävään vammaan ei ole varaa. Hedmania tarvitaan, kun panokset alkavat olla kovimmillaan. Hedman pystyy tarvittaessa ottamaan koko joukkueen reppuselkään.
Sami Haapasalo
Herrat nostivat esiin hyviä pointteja. Olen samaa mieltä Markon kanssa siitä, että Leafsin keskikaista ja hyökkäyspää kestävät Matthewsin poissaolon. Mutta miettikääpä, jos torontolaisista olisikin loukkaantunut esimerkiksi kärkipakki Morgan Rielly? Joukkueen suurimmat ongelmat ovat mielestäni puolustuksessa. Sinne kaivattaisiin vielä vahvistuksia viimeistään pelaajasiirtojen takarajalla helmikuussa, jos kiekkohullussa kaupungissa halutaan elätellä toiveita ensimmäisestä mestaruusparaatista sitten vuoden 1967.
Mitä Lightningin Victor Hedmanin poissaoloon tulee, niin olen kanssanne hitusen eri mieltä. Hallitsevan Norris Trophy -voittajan puuttuminen takalinjoilta ei voi olla vaikuttamatta joukkueen peliin. Myönnetään, että Lightning kylvetti alamäkeen ajautuneen Devilsin selkein lukemin (8-3) tiistaina, mutta toisaalta kun vastus koveni torstaina, Tampalle tuli tappio (Predatorsille 1-4). Salamapaitojen onni on se, että Hedmanin vamma ei vaatine pitkää toipumisaikaa. Uskallan väittää, että ilman ruotsalaista alakerran isäntäänsä Lightning ei menisi keväällä päätyyn asti.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Kings-faneja käy miltei sääliksi. Joukkueen tuskaista taivalta ei todellakaan helpota se, että Quick joutui polvileikkaukseen. Los Angelesissa ei ole samanlaista tilannetta kuin esimerkiksi Nashvillessä, että kakkosmaalivahti on valmis kantamaan suuren torjuntavastuun, jos työhevonen joutuu telakalle.
Mutta kuten sanoitte, Kingsillä on vakavia ongelmia muuallakin kuin maalivahtipelissään. Joukkueen maaliero on pahiten pakkasella (-20) kaikista NHL-joukkueista. Kingsillä on 12 ottelun jälkeen 24 tehtyä ja 44 päästettyä maalia. Sarjapisteitä on läjässä vaivaiset seitsemän eli yhtä monta kuin Florida Panthersilla, joka on pelannut kaksi ottelua vähemmän. Kuninkaat ja pantterit kahlaavat rinta rinnan taalaliigan pohjamudissa.
Tästä päästäänkin aasinsiltaa pitkin pelaajaan, johon ette omissa puheenvuoroissanne vielä tarttuneet: Roberto Luongo. NHL:n eliittiveskareihin vuosikausia kuulunut Luongo loukkasi polvensa heti kauden avausottelussa ja oli sivussa koko lokakuun. Panthers aktivoi hänet loukkaantuneiden listalta vasta eilen eli torstaina 1. marraskuuta.
Vaikka Aleksander Barkov onkin pantterilauman kapteeni, kokeneen Luongon merkitys joukkueelle on henkisellä puolella jopa suurempi kuin nuoren suomalaissentterin. Kakkosveskari James Reimer on yrittänyt kantaa torjuntavastuun parhaan kykynsä mukaan Luongon toipuessa, mutta pantterien pastillit eivät ole pysyneet rasiassa. Kuten sanottua, synkkä lokakuu pudotti kovin odotuksin kauteen lähteneen Panthersin koko liigan viimeiseksi.

Global Series -reissulla mukana oleva Luongo on osallistunut joukkueen harjoituksiin Helsingissä. Kuntoutuneen ykkösveskarin mukanaolon piti olla Panthersille se kaivattu piristysruiske, jolla saadaan kairattua Suomesta tärkeät sarjapisteet mukaan. Mutta torstain kamppailu tuotti pantterilaumalle jälleen pettymyksen, kun Jets vei pisteet kuonon edestä.
Vaikka tämä on toiveajattelua, olisi huikeaa nähdä Luongon palaavan askiin Helsingissä perjantaina. Pitääkin lähteä tästä hallille tutkiskelemaan, vetääkö "Bobby Lou" siellä veskarintamineita ylleen.