Justin Williams olisi nappivalinta Miracle-elokuvan legendaluotsiksi

NHL-kausi 2019-20 laitettiin tauolle koronavirusuhan takia 12. maaliskuuta, mutta NHL.com/fi tuo lukijoilleen sisältöä myös tauon aikana. Seuraavien viikkojen aikana nostamme esiin tunnettuja urheiluelokuvia ja pohdimme leikkimielisesti, ketkä nykyiset NHL-pelaajat voisivat näytellä kyseisissä elokuvissa. Tänään jaetaan uudelleen Miracle-elokuvan.

Miracle-elokuva on tositarina, joka kertoo vuoden 1980 Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkueesta. Yliopistopelaajista kasattu tuntematon joukkue teki yhden kiekkohistorian suurimmista yllätyksistä, kun se voitti olympiakultaa Lake Placidissa. Turnauksessa syntyi käsite "Miracle on Ice", joka sai alkunsa Yhdysvaltain kaadettua ylivoimaiselta tuntuneen Neuvostoliiton loppusarjassa.
Miracle-elokuva ilmestyi vuonna 2004, ja sen ohjasi Gavin O'Connor. Elokuva menestyi niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassakin keräten yli 64 miljoonan dollarin lipputulot. Miracle valittiinkin vuoden urheiluelokuvaksi 2004, ja sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista urheiluelokuvista.
Lisää aiheesta: [Rasmus Ristolaiselle löytyisi rooli Rocky-elokuvista]
Williamsille päärooli
Elokuvassa pääroolissa on joukkueen päävalmentaja Herb Brooks, joka on yksi Yhdysvaltain kiekkohistorian merkittävimmistä hahmoista. Hän kokosi nuoren ja tuntemattoman joukkueen, jonka ei pitänyt menestyä ja jonka alkutaival olikin kivikkoinen. Miracle-elokuvassa Brooksia näyttelee Kurt Russell.
Uudelleenroolituksessa Brooksin saappaisiin voisi astua Carolina Hurricanesin viime kauden kapteeni, 38-vuotias hyökkääjä Justin Williams, joka on Brooksin tavoin iso johtaja. Kaikki kunnioittavat Williamsia, joka tekee aina töitä joukkueensa menestyksen eteen.
Williamsia ja Brooksia yhdistää myös taito voittaa. Williams on tullut tunnetuksi "Mr. Game Seveninä", sillä hän on tehnyt tärkeitä maaleja pudotuspelien ratkaisuotteluissa. Hän on myös voittanut kolme Stanley Cup -mestaruutta.
Williams sopisi rooliin myös ikänsä puolesta. Brooks oli vuoden 1980 olympialaisten aikaan 42-vuotias, joten Carolinan konkarilla alkaa olla tarpeeksi maileja mittarissa. Ulkonäkökin voisi osua nappiin, sillä hiusten suoristusrauta, hiuslakka ja parranajovälineet tekevät ihmeitä.
Ainut ongelma on Williamsin kanadalaisuus, mutta hän on jo asunut 20 vuotta Yhdysvaltain puolella, joten eiköhän häneltä yksi amerikkalaisrooli hoituisi jo uskottavasti.
Kekäläinen Brooksin apumieheksi
Soppaan voi sekoittaa myös hieman eurooppalaista maustetta. Columbus Blue Jacketsin GM Jarmo Kekäläisen jenkkiaksentti on tarpeeksi hyvä, joten hänelle voidaan antaa Craig Patrickin rooli, vaikka kyseessä ei olekaan nykyinen NHL-pelaaja.
Patrick oli Brooksin apuvalmentaja ja joukkueen apulais-GM. Hän oli tuolloin vain vähän yli kolmekymppinen untuvikko, jonka ura lähti kisojen jälkeen kovaan nousuun. Myös Kekäläinen nousi vastuulliseen rooliin nuorella iällä ja pääsi lopulta GM:n virkaan NHL:ssä, aivan kuten Patrick. Suomalaispomo tarvitsisi vain peruukin päähänsä, ja kaikki olisi valmista.
Patrickin esimiehen, Yhdysvaltain joukkueen GM Walter Bushin rooliin pitäisi valita vanha ja meritoitunut herrasmies, joka ei pelkää tuoda mielipidettään ilmi. Tähän rooliin laitetaan Pittsburgh Penguinsin 40-vuotias konkari Patrick Marleau, josta saa taitavalla maskeerauksella selvän Bush-kopion. Hänkin on Kanadasta kotoisin, mutta asunut jo parikymmentä vuotta Yhdysvalloissa.

Eruzioneksi tyrkyllä monta hyvää vaihtoehtoa
Joukkueen pelaajista parhaiten muistetaan Mike Eruzione, joka toimi kapteenina. Hän teki myös voittomaalin Neuvostoliittoa vastaan pelatussa ottelussa, joten hän oli yksi mestaruuden tärkeimmistä palasista.
Myös Eruzione oli tuolloin nuori mies, joten rooliin täytyy hakea nuori tähtipelaaja. Tällä kertaa rooliin valitaan yhdysvaltalaisnimi, ja yksi monista hyvistä vaihtoehdoista on Toronto Maple Leafsin Auston Matthews, joka on nuori ja Eruzionen tapaan johtava pelaaja. Myös Matthews on toiminut kapteenin tehtävissä Yhdysvaltain juniorimaajoukkueissa. Lisäksi Matthews pystyy helposti kasvattamaan rooliin tarvittavat pitkät ja muhkeat tummat hiukset.
Joukkueen toinen avainhahmo oli maalivahti Jim Graig. Nuori ja tuntematon veskari yllätti kaikki ja pelasi sensaatiomaisen turnauksen. Yhtymäkohtia löytyy St. Louis Bluesin Jordan Binningtonin tarinaan. Binnington nousi viime kaudella puskista Bluesin ykkösmaalivahdiksi ja johdatti nuottipaidat mestariksi asti. Kanadan passi ei haittaa, sillä jenkkiaksentin omaksuminen ei ole erityisen vaikeaa pohjoisen naapurin kasvateille.
Joukkueen suurin tähti oli kuitenkin Mark Johnson, joka teki kaksi tärkeää maalia Neuvostoliiton verkkoon. Johnson oli taiturimainen hyökkäyspään pelaaja, joten hänen saappaisiinsa asetetaan Chicago Blackhawksin Patrick Kane. Vaikka kyseessä onkin yli 30-vuotias pelaaja, menisi Kane täysin yliopistoikäisestä nuorukaisesta.

Muita joukkueen pelaajia olivat muun muassa sairastuvalta Neuvostoliitto-otteluun mukaan tullut puolustaja Jack O'Callahan, treeneissä O'Callahanin kanssa tapellut Rob McClanahan sekä joukkueen nuorin pelaaja Mike Ramsey.
O'Callahaniksi etsitään oikea käsi alhaalla pelaavaa puolustajaa, joka osaa samaistua loukkaantumisten aiheuttamaan henkiseen tuskaan. Nappivalinta on Penguinsin Kris Letang, joka on pelannut pitkällä NHL-urallaan tasan yhden täyden kauden.
Letangin "tanssipariksi" valikoituu Bluesin Zach Sanford, joka ei pelkää tapella edes joukkuekavereitaan vastaan. Yhdysvaltalaishyökkääjä osoitti sen viime kaudella, kun hän otti harjoituksissa yhteen Robert Bortuzzon kanssa.
Ramseyksi kelpaa Vancouver Canucksin tulokaspuolustaja, 20-vuotias Quinn Hughes, joka on Ramseyn tavoin taitava leftin pakki.
Loppuun valitaan vielä näyttelijät legendaariseen Conehead-ketjuun. Buzz Schneiderin, John Harringtonin ja Mark Pavelichin muodostama trio ei ollut taitavin ketju, mutta heidän kemiansa oli kiistaton. Tässä valinnassa korostuu pelaajien kemia, ei niinkään taitotaso. Siksi Conehead-ketjuun napataan Boston Bruinsin ykköskentässä viilettävät Brad Marchand, Patrice Bergeron ja David Pastrnak.