Entiset NHL-pelaajat isossa roolissa Leijonien kultajoukkueessa

NHL.com/fi tekee sunnuntaisin katsauksen taalakaukaloiden ulkopuolelle. Maailman laidoilta -juttusarjassa käsitellään tällä kertaa juuri päättyneitä Pekingin olympialaisia, jossa Suomen miesten maajoukkue voitti kultaa.

Suomen historiallinen olympiakulta varmistui sunnuntain finaalissa, jossa Leijonat löi Venäjän olympiakomitean joukkueen maalein 2-1. Jukka Jalosen valmentama joukkue oli koko turnauksen paras, sillä Suomi ei hävinnyt otteluakaan, ja finaalikin oli tiukoista lukemista huolimatta Leijonien hanskassa alusta loppuun. Jälleen kerran voidaan todeta, että Suomella ei ollut parhaat yksilöt, vaan paras joukkue.
Paras joukkue koostui pääosin KHL:ssä pelaavista kiekkoilijoista, mutta moni joukkueen jäsen on kerännyt kannuksia myös NHL:ssä. NHL.com/fi kertaa tällä viikolla, millainen vaikutus entisillä NHL-pelaajilla oli Suomen olympiajoukkueeseen.

Filppula kipparoi esimerkillisesti
NHL-uransa viime kauteen päättänyt Valtteri Filppula toimi Suomen joukkueen kapteenina ja esitti loistavia kahden suunnan otteita pelistä toiseen. Yli tuhat NHL-ottelua pelannut ja yhden Stanley Cup -mestaruuden voittanut sentteri ei ollut pisteiden valossa (0+2) Leijonien eliittiä, mutta Filppulan kokonaisvaltainen peli oli erinomaisella tasolla. Virheetön ja varma lienevät parhaat adjektiivit kuvaamaan joukkueen kapteenia.
Sveitsin pääsarjassa pelaava Filppula muodosti vahvan kentällisen kahden muun entisen NHL-kiekkoilijan kanssa, sillä hänen, Harri Pesosen ja Iiro Pakarisen muodostama kolmikko rymisteli vahvasti läpi turnauksen ja onnistui aiheuttamaan vauhdillaan ja kovuudellaan harmaita hiuksia vastustajien puolustajille. Sekä Pakarinen että Pesonen iskivät turnauksessa kolme maalia mieheen.

Vatanen ja Lehtonen alakerran taitureina
Suomen puolustuksessa ykkösroolin otti odotetusti Mikko Lehtonen, joka jätti NHL-kaukalot viime syksynä ja siirtyi KHL:ään Pietarin SKA:n paitaan. Sekä Columbus Blue Jacketsissa ja Toronto Maple Leafsissa pelannut taituri on ollut viime vuosina Leijonien puolustuksen kiekollisia johtajia, ja hän täytti ykköspakin ruudun jälleen mallikkaasti.
Suomen ykkösylivoimassa viivamiehenä pelannut Lehtonen saalisti kuuteen otteluun tehot 1+3=4 ja sai valinnan turnauksen tähdistökentälliseen. Hänen plus-miinustilastonsa oli komea +7.
Alakerran toinen kiekollinen johtaja oli liki 500 NHL-ottelua pelannut Sami Vatanen, joka pelaa nykyään Sveitsin pääsarjassa. Suomen kakkosylivoimassa vaikuttanut taitava puolustaja keräsi tehot 0+3 ja otti monessa pelissä isoa roolia hyökkäyspäässä. Hän muodosti vahvan pakkiparin yhdessä St. Louis Bluesin entisen pelaajan Petteri Lindbohmin kanssa. Lindbohm oli tapojensa mukaan vahva oman pään spesialisti, ja hän olikin koko leijonaryhmän varmimpia suorittajia puolustuspäässä - etenkin oman maalin edustalla.
Muista Suomen puolustajista esiin voidaan nostaa myös Ville Pokka, joka ei ole pelannut NHL:ssä, mutta hän on viilettänyt neljä kautta AHL:ssä. Pitkään Chicago Blackhawksin organisaatiota edustanut puolustaja latoi Suomen avausmaalin olympiafinaalissa, ja tuo osuma muistetaan vielä pitkään.
Granlund ja Hartikainen loistivat ykköskentässä
Suomen hyökkäyksen suurin syömähammas oli ykköskenttä, joka koostui KHL-seura Salavat Ufan pelaajista, Teemu Hartikaisesta, Markus Granlundista ja Sakari Mannisesta. Hartikainen ja Manninen ylsivät turnauksen pistepörssin jaetulle ykkössijalle molempien taottua seitsemän tehopistettä.
Yli 50 NHL-ottelua Edmonton Oilersin paidassa pelannut Hartikainen on Euroopan yksi parhaista kiekonsuojaajista, ja sitä ominaisuuttaan hän esitteli ottelusta toiseen. Hänen vahva fyysinen pelinsä mahdollisti kahden taitavan pelaajan, Granlundin ja Mannisen, onnistumisen.
Yli 300 NHL-ottelua pelanneen Granlundin turnaus ei ollut yhtä vakuuttava kuin ketjukaverien, mikä johtui etenkin siitä, että hän joutui alkulohkossa jättämään yhden ottelun kesken loukkaantumisen takia ja toisen ottelun ulosajon takia. Kuudessa ottelussa tilille tuli vain yksi syöttöpiste. Tilastojen ei saa kuitenkaan antaa hämätä, sillä Granlund oli tärkeä osa toimivaa ykköskenttää ja erinomaista ylivoimapeliä, jossa Vancouver Canucksin entisellä sentterillä oli valtava rooli.

Komarov ja Mäenalanen tärkeinä duunareina
Suomen duunariosasto nousi isoon rooliin niin vastustajan nollaamisessa kuin myös tuloksenteon suhteen. Esimerkiksi neloskenttä vastasi finaalissa Leijonien molemmista osumista.
Neloskentässä NHL-kokemusta edusti Saku Mäenalanen, joka vietti yhden kauden Carolina Hurricanesin paidassa. Nopea ja isokokoinen laituri pelasi omassa roolissaan huiman turnauksen ja saalisti ohessa kaksi syöttöpistettä. Finaalissa Kärppien tähtihyökkääjä teki vahvan maskipelin Ville Pokan 1-1 osumaan.
Muista työmiehistä esiin on nostettava liki 500 NHL-ottelua pelannut Leo Komarov, joka viiletti kolmoskentässä. Syksyllä New York Islandersin jättänyt ja SKA:n paitaan siirtynyt laituri teki kuudessa ottelussa yhden maalin, mutta pistetehtailun sijaan konkari loisti työnteollaan ja etenkin kovuudellaan. Muun muassa finaalissa venäläiset olivat helisemässä New York Islandersin entisen hyökkääjän kanssa.
Säteri ilmiliekeissä tolppien välissä
Leijonajoukkue ei olisi tyypillinen leijonajoukkue ilman loistavaa ykkösvahtia. Tällä kertaa ykkösvahtina loisti Harri Säteri, joka oli todennäköisesti turnauksen paras maalivahti, vaikka hän ei saanutkaan valintaa tähdistökentälliseen.
San Jose Sharksin, Florida Panthersin ja Detroit Red Wingsin organisaatioissa pelannut Säteri oli loistovedossa koko turnauksen ajan ja latoi pöytään mielettömät tilastot: päästettyjen maalien keskiarvo oli tasan yksi ja torjuntaprosentti 96,1. Välierissä ja finaalissa hän päästi selkänsä taakse yhteensä yhden kiekon.