Timonen raivasi tien pienikokoisille pakeille

NHL ei ollut enää entisensä sen jälkeen, kun Kimmo Timonen otti paikan Nashville Predatorsin siniviivalta. Valmentaja Barry Trotzin mielestä Timonen muokkasi pysyvästi käsityksen siitä, minkälainen NHL-puolustaja on. Hän raivasi tietä Brian Rafalskille sekä monille muille pienikokoisille puolustajille.

Timonen viettää leppoisia eläkepäiviä Philadelphiassa, käy katsomassa poikansa Samuelin jääkiekko-otteluja lähes joka viikonloppu Hartfordin lähellä sijaitsevassa koulussa ja miettii tulevaisuuttaan. Flyers on tarjonnut hänelle erilaisia töitä, mutta toistaiseksi hän on vastannut kohteliaasti "ei kiitos".

- Mutta tosi mielelläni käyn katsomassa Flyersin pelejä. Kerran olin jopa kommentoimassa ottelua radiossa, hän mainitsee NHL.com/FI:n haastattelussa.

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin. Los Angeles Kings varasi Timosen vuonna 1993 varausnumerolla 250.

- Se oli aivan viimeisiä vuoroja. Mahtaako niin montaa varausvuoroa olla enää edes jäljellä, hän pohtii naureskellen.

Ei ole, sillä esimerkiksi viime kesänä varattiin 211 pelaajaa.

NHL:n suhteen ei kuitenkaan tapahtunut mitään ennen kuin vuonna 1995, kun Timonen sai TPS:stä viikon vapaata osallistuakseen Kingsin leirille. Hänen omasta mielestään leiri meni aika hyvin, mutta kyyti oli kylmää. Hän sai kuulla olevansa liian pieni, ja sen takia NHL:n ovet eivät aukeaisi hänelle koskaan. Kingsin viesti oli selvä: NHL on isojen miesten peli, ja hänen kaltaisensa pikkupojat eivät siellä pärjää.

- Minulle sanottiin, että onnea vaan uralle ja Eurooppaan. Olet mukava mies, mutta emme näe, että pystyisit ikinä pelaamaan NHL:ssä. Se jäi siihen. Tuli vähän sellainen olo, että NHL taisi nyt sitten jäädä, kun en minä tiennyt tästä sarjasta sen enempää. Aloin vähitellen keskittyä eurooppalaiseen uraan, hän juttelee.

Timonen on aina sanonut, että maajoukkueessa pelaaminen on tosi tärkeää. Niin myös hänen kannaltaan. Hän uskoo, ettei olisi ikinä päässyt NHL:ään ilman maajoukkuepelejä. Predators nimittäin scouttasi pelaajia tarkasti ennen vuoden 1998 laajennusdraftia, ja valmentaja Barry Trotz kävi muutamassa Euroopan turnauksessa nähdäkseen eri maajoukkueita.

- Joka kerta noilta reissuilta palatessani puhuin Davidille (GM Poile) pienikokoisesta puolustajasta, jonka nimi on Kimmo Timonen. Hän oli jokaisen näkemäni turnauksen paras pelaaja, Trotz kertoo NHL.com/FI:n haastattelussa.

Poile oli varoittanut Trotzia, että he eivät ehkä saa draftissa huippupelaajia, joten he päättivät antaa tilaisuuden pelaajille, jotka eivät välttämättä vastanneet yleistä käsitystä NHL-pelaajasta. He tiesivät Timosen kuuluvan Los Angelesille, ja laajennusdraftissa Poile teki sopimuksen Kingsin kanssa. Kun Nashville ei ottanut Los Angelesista suojaamatta jäänyttä puolustajaa Garry Galleya, se sai vastineeksi kaksi lupaavaa nuorta pelaajaa sekä Timosen ja puolustaja Jan Vopatin.

Timosen testit sekä harjoitusleiri ja -ottelut Nashvillessä menivät erittäin hyvin, mutta tilanne oli mikä oli. Uusi NHL-joukkue oli haalinut paljon veteraanipakkeja, eikä hänelle ollut tilaa joukkueessa ennen kuin Poile teki syksyn aikana kauppoja. Joulukuussa tuli kutsu ylös IHL:n Milwaukee Admiralsista.

Trotz sanoo farmikomennuksesta kertoessaan ymmärtäneensä, minkälainen ihminen Timonen on. Hänen peliälynsä oli tullut selväksi jo aikaisemmin, mutta nyt valmentaja tajusi myös puolustajan vankan itseluottamuksen.

- Kimmo ei ollut samaa mieltä meidän kanssamme. Hän sanoi, ettei hän kuulu alas, mutta hän ymmärtää, miksi hänen pitää mennä sinne. Hän sanoi "no problem" ja lupasi tulla pian takaisin, Trotz muistelee.

Timonen muistaa vielä hyvin tuon hetken. Hän tiesi olleensa yksi leirin parhaista puolustajista, ja siksi farmikomennus tuli täysin puun takaa. Hän ei tiennyt kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan vanhoilla puolustajilla oli etuajo-oikeus. Odotukset olivat olleet niin kovat, että pettymyksen kyyneleet nousivat silmiin.

- Mutta menin hyvällä asenteella Milwaukeehin. Pelasin isoja minuutteja - vajaat kolmekymmentä illassa - ja totuin pieneen kaukaloon. Se oli antoisaa aikaa, ja tuolla jaksolla oli tosi iso merkitys uralleni. Otin kaiken siitä ajasta irti, Timonen kertoo.

Trotz kertaa, kuinka 1990-luvun lopulla NHL-puolustajan tärkein ominaisuus oli koko. Pituutta piti olla vähintään 180 senttimetriä.

- Kimmo oli niin älykäs pelaaja, ettei hän jäänyt jalkoihin tai joutunut tilanteisiin, joissa koko ratkaisi. Hän avasi kaikkien silmät liigassa ja todisti, että myös pienikokoinen puolustaja voi olla tehokas, valmentaja selittää ja jatkaa, että Timonen raivasi tietä muille hänen kokoisilleen pelaajille, kuten Brian Rafalskille.

Nykyisistä puolustajista New Jersey Devilsin Andy Greene, Nashvillen Ryan Ellis sekä Ottawa Senatorsin Erik Karlsson muistuttavat Trotzin mielestä Timosta.

- Kimmo ei ehkä ollut niin nopea kuin Karlsson on, mutta Kimmo ehti aina oikeaan paikkaan. Hän oivalsi mitä oli tapahtumassa ennen kuin muut tiesivät sen.

Omistajavaihdoksen jälkeen Timonen kaupattiin Flyersiin vuonna 2007, mutta yhteys ensimmäiseen NHL-valmentajaan on säilynyt kaikki nämä vuodet.

- Kimmo on hauska kaveri. Hän nauraa ja hymyilee paljon. Hän on hyvä isä ja aviomies. Hän on hyvä joukkuekaveri, joka johtaa jäällä esimerkillään, Trotz kuvailee suomalaissankaria.

- Olen todella ylpeä hänestä ja onnellinen siitä, että hän sai nostaa Stanley Cupin ilmaan. Minulla oli sillä hetkellä kyyneleet silmissä.

Timonen jatkoi uraansa Philadelphiassa, ja paljon ehti tapahtua ennen kuin hän sai nostaa kannun ilmaan kesäkuussa 2015. Veritulpat pitivät hänet sivussa lähes koko kauden 2014-15, ja hetken näytti jo siltä, että ura oli paketissa. Mutta Timonen janosi mestaruutta palavasti. Flyers ja Chicago Blackhawks tekivät pelaajakaupat helmikuussa 2015, ja loppu on historiaa.

- David Poilelle ja Barry Trotzille todella iso kiitos siitä, että he antoivat minulle tämän mahdollisuuden. En tiedä miten minun NHL-urani kanssa olisi käynyt ilman heitä, Timonen toteaa.

Liian pieni NHL-pakki valittiin neljä kertaa NHL:n tähdistöotteluun, ja hän voitti Stanley Cupin. Mutta jäikö NHL-uralla jotain saavuttamatta tai jäikö jotain hampaankoloon?

- Kirkkaimmat vuodet olivat varmasti Nashvillen loppuaikana ja Philadelphiassa. Vuonna 2010 menimme Flyersin kanssa Stanley Cup -finaaleihin, ja sen voittaminen täällä olisi ollut upea juttu. Minulla oli niin iso rooli siinä joukkueessa. Se olisi ollut unelmien täyttymys, Timonen tunnustaa.

Chicago vei mestaruuden otteluvoitoin 4-2.

- Jos joku jäi kaivelemaan uralla, niin se tappio kyllä jäi. Se täytyy myöntää.

Timonen käy lähes viikoittain katsomassa Flyersin ottelun ja seuraa muutenkin joukkueen menestystä, samoin Nashvillen ja Chicagon. Välillä käy mielessä, että sillä saralla voisi tehdä töitä, mutta sen aika ei ole vielä. Sen kyllä tuntee sitten, kun kipinä työntekoon syttyy.

- Pääsin toteuttamaan itseäni työssä, josta olen haaveillut pikkupojasta lähtien, ja siitä vielä maksettiin tosi hyvää palkkaa. Sen lisäksi sain antaa otteluja seuraaville ihmisille ilon aiheita, hän vastaa kysymykseen siitä, mitä NHL on hänelle antanut.

Sitten on Nashville, joka on aivan oma lukunsa Timosen NHL-vuosien joukossa. Siellä häneen uskottiin pelaajana, ja hänen kolme lastaan ovat syntyneet siellä. Side kaupunkiin on ikuinen.