San Jose Sharksin tasainen jyrääminen jatkuu

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elo-syyskuussa on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on San Jose Sharks
San Jose Sharks on tunnettu joukkueena, joka ei lähde muuttamaan hyväksi havaittua suuntaansa pienin perustein. Niin kävi tänäkin kesänä, vaikka playoffit tyssäsivät Vegas Golden Knightsia vastaan pelattuun toisen kierroksen ottelusarjaan. Sharksin GM Doug Wilson luopui muutamasta pelaajastaan, mutta toiseen suuntaan liikenne oli vähäistä.

Runkosarja 2017-18: 45-27-10, 100 pistettä, Läntisen konferenssin kuudes
Pudotuspelit 2018: Toinen kierros
Päävalmentaja: Peter DeBoer, neljäs kausi
Saapuneet: Antti Suomela
Lähteneet: Mikkel Bödker, Eric Fehr, Paul Martin, Joel Ward, Jannik Hansen
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä ennen kauden alkua. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Tasaisuus on termi, joka nousee usein esiin NHL:ssä. Se on arvostettava ominaisuus sekä yksittäisissä pelaajissa että joukkueissa. San Jose Sharksia voi sanoa ainakin tasaiseksi joukkueeksi: Sharks on jäänyt tällä vuosituhannella ulos playoffeista ainoastaan kaksi kertaa. Kaudella 2016-17 iso unelma oli jo lähellä, kun Sharks eteni Stanley Cup -finaaleihin Pittsburgh Penguinsia vastaan.
Sharks on ollut playoffeissa nykyisen päävalmentajan Peter DeBoerin aikakaudella joka kausi. DeBoer on saanut luotua Sharksiin systeemin, joka on kurin ja vapauksien toimiva hybridi. DeBoer antaa johtajuutta hyvin Brent Burnsin ja Joe Pavelskin kaltaisten isojen persoonien käsiin.
GM:t katsovat joukkueen kehityskaarta hyvin erilaisista näkökulmista. Sharksin GM Doug Wilson uskoo vakaasti, että nykyryhmällä on mahdollisuuksia nostaa tasoaan edelleen. Tosin Wilson houkutteli tiettävästi esimerkiksi Ilja Kovaltshukia ja John Tavaresia San Joseen. Mutta kun isoa saalista ei tullut, Wilson ei halunnut täyttämään tyhjää haavia "pikkukaloilla".
Sharks ei saanut merkittäviä vahvistuksia, mutta menetyksetkin ovat hyvin korvattavissa. Mikkel Bödker ja Eric Fehr ovat hyviä syvyyspelaajia, eivät top 6 -luokan ratkaisijoita. Joel Ward, Jannik Hansen ja Paul Martin ajautuivat loppukaudella sivuraiteille pelaavasta kokoonpanosta.

Tavallaan Sharksin tilanne kietoutuu seuraikoni Joe Thorntonin ympärille. Thortonin asema Sharksin historiassa on hakattu kiveen jo monta kertaa, eikä hänen panostaan seuran hyväksi ota kukaan pois. Pelillinen anti on suurempi kysymysmerkki.
Thortonin molemmat polvet on operoitu, ja hän joutui jäämään sivuun viime kauden lopussa 35 runkosarjaottelusta. Thornton ei pelannut pudotuspeleissä otteluakaan, vaikka sitä odotettiin kauan.
Lisää aiheesta: [Terve Thornton tekee Sharksista entistä vaarallisemman ]
Voiko Thornton olla edelleen hyödyksi Sharksille? Kyllä, mutta kukaan ei tiedä varmasti, miten paljon. Thorntonin onni on, ettei hänen pelinsä ole koskaan perustunut vahvaan luisteluun ja liikkumiseen. Syöttötaito ja peliäly eivät katoa mihinkään, ja ylivoimalla "Jumbo Joe" pystyy kapellimestaroimaan peliä edelleen.
Sharksin kannalta hyvä uutinen on sekin, että Thornton on riittävän nöyrä pelaamaan millä pelipaikalla tahansa - ykkösketjun sentteristä nelosketjun laitaan.
Thorntonille olisi avautunut monta kertaa paikka tavoitella Stanley Cupia muissa seuroissa, mutta hän on sitoutunut koko sydämellään Sharksiin. Jos Thornton ei ole pystynyt pelaamaan, hän on yrittänyt auttaa joukkuetta muilla tavoilla.

Kun Thorton oli toipilaana, hän haki uuden vahvistuksen Evander Kanen lentokentältä ja yritti tehdä Buffalo Sabresista hankitun pelaajan olon kotoisaksi. Thorntonista tuli Kanelle tärkeä mentori.
Ehkä Thornton oli yksi syy siihen, että Kane pääsi nopeasti mukaan Sharksin kuvioihin. Nopea ja maaliahne hyökkääjä teki peräti seitsemän vuoden jatkosopimuksen, mikä oli Wilsonilta rohkea veto. Wilson uskoo kuitenkin, että 27-vuotiaan Kanen raikulivuodet ovat takana ja parhaat pelivuodet edessä.
Vaikka Thornton ei pystyisi enää huippusuorituksiin, taustalla on hyviä ja dynaamisia hyökkääjiä. Logan Couturen taso pysyy kovana vuodesta toiseen. Kun Thornton lopettaa, Couturen asema seurassa vain nousee.
Joe Pavelski on jo 34-vuotias, mutta hänenkin pelinsä taso pysynee vakaana vielä 3-4 vuotta. Pavelskin voitonhimo on ollut yksi niistä sytykkeistä, joka on pitänyt Sharksia tulessa vuosikausia.
Antti Suomela nousi JYPin riveissä viime kaudella SM-liigan pistepörssin voittajaksi. Sharksissa hän tuo syvyyttä alempien ketjujen sentteriosastolle. Koko kausi nelosketjussa olisi Suomelalle iso onnistuminen.
Muutenkin Sharks on pystynyt tuomaan pala palalta syvyyttä alempiin ketjuihin. Esimerkiksi Chris Tierney, Timo Meier, Kevin Lebanc ja Marcus Sörensen ovat ottaneet harppauksia urallaan.
Puolustus on edelleen yksi sarjan parhaista. Brent Burnsin viime kausi oli pieni notkahdus, mutta voi olettaa, että 33-vuotias pelaa hyvän "riparikauden". Marc-Edouard Vlasic, Justin Braun ja Brenden Dillon ovat perusluotettavia pakkeja, ja Dylan DeMelokin väläytti kykyjään viime kaudella.

Martin Jones on yksi NHL:n aliarvostetuimpia maalivahteja ja Aaron Dell erittäin pätevä kakkonen. Jonesin sopimus ulottuu vuoteen 2024 asti, joten maalivahtihuolilla ei Wilsonin tarvitse päätään vaivata pitkään aikaan.
Vaikkei Wilson tehnyt isoja liikkeitä kesän aikana, hän pitää silmänsä auki koko ajan ja yrittää löytää palasia, jotka parantavat joukkueen iskukykyä.
- Se voi tapahtua nyt, ensi viikolla, kauden alussa tai milloin tahansa ennen siirtotakarajaa. Meillä on palkkakaton alla tilaa tehdä ratkaisuja, Wilson sanoi.