NHL:n parhaat alivoimanelikot kaudella 2022-23

NHL:ssä vietetään parhaillaan ansaittuja kesälomaviikkoja pudotuspelien, palkintogaalan ja varaustilaisuuden jälkeen. Heinäkuun aikana luomme katsauksen parhaisiin joukkueisiin eri osa-alueilla. Tällä kertaa ovat vuorossa parhaat alivoimajoukkueet.

Joukkueen menestymiseen vaikuttaa isosti se, miten se pystyy hoitamaan erikoistilanteensa. Alivoimapeliä hehkutetaan suurilla lööpeillä harvemmin, mutta sen toimivuus on kriittinen osa joukkueen kauden onnistumista.

Alivoimalla pääsevät yleensä loistamaan joukkueen alemmissa ketjuissa pelaavat pelaajat. Kiekkojen syöminen on kullanarvoista työtä joukkueelle, vaikka pelaaja ei tekisi kauden aikana yhtään maalia.

Charlie Coyle - Tomas Nosek - Brandon Carlo - Derek Forbort (Boston Bruins)

Bruins laittoi runkosarjassa tilastoennätyksiä uusiksi. Joukkue voitti 65 ottelua, mihin mikään muu joukkue ei ole aiemmin pystynyt. Myös sarjapisteissä syntyi uusi ennätys, sillä bostonilaiset kasasivat peräti 135 pinnaa. Presidents' Trophyn voittajasta ei ollut enää maaliskuussa mitään epäselvyyttä.

Suurta vastuuta menestyksestä kantoi joukkueen ykkösketju, jossa pelasivat Brad Marchand, Patrice Bergeron ja Jake DeBrusk. Paljon bostonilaiset saavat kiittää menestymisestään myös alivoimaansa.

Bruinsin alivoima toimi 87,3 prosentin varmuudella. Kauden aikana Boston päästi alivoimalla vain 36 maalia, joista se kuittasi osan tekemällä kahdeksan alivoimamaalia. Käytännössä Bruinsin alivoima antautui alle puolessa otteluista ja tehdyt alivoimamaalit mukaan lukien vain joka neljännessä. Alivoimalla joukkue jäi lopulta 28 maalia pakkaselle.

Bruinsin alivoimassa puolustajina pelasivat pääasiassa Brandon Carlo ja Derek Forbort, joskin Forbort kärsi runkosarjassa loukkaantumisista, eikä pystynyt pelaamaan kuin 54 ottelussa. Forbortin poissa ollessa runkosarjan lopulla hänen vastuutaan otti harteille Washington Capitalsista siirtynyt Dmitri Orlov.

Hyökkääjistä alivoimavastuuta kantoi eniten Charlie Coyle, joka tappoi joukkueensa jäähyjä reilut kaksi ja puoli minuuttia ottelua kohden. Toisena hyökkääjänä pelasi pääasiassa tshekkilaituri Tomas Nosek. Suorituksen arvoa nostaa se, että Boston joutui alivoimalle neljänneksi eniten viime kaudella.

Jordan Staal - Jordan Martinook - Jaccob Slavin - Brett Pesce (Carolina Hurricanes)

Carolina oli viime kaudella NHL:ssä vasta 15. eniten maaleja tehnyt joukkue (262), mutta joukkue taisteli runkosarjan kärkisijoista hyvän puolustuspelaamisen ja alivoiman ansiosta. Viime kaudella Hurricanesin alivoima toimi 84,4 prosentin varmuudella. Carolinan alivoima päästi 40 maalia, mutta teki 11, joten joukkue jäi alivoimalla ainoastaan 29 maalia pakkaselle - vain yhden enemmän kuin Boston.

Suurimmat minuutit tahkosi yleispuolustaja Jaccob Slavin, mutta pakistosta myös Brady Skjeille ja Brett Pescelle kertyi runsaasti alivoimatöitä. Hyökkääjistä eniten alivoimaa pelasi kapteeni Jordan Staal, joka jakoi myös joukkueesta eniten taklauksia (155). Hänen parinaan pelasi pääasiassa Jordan Martinook.

Sebastian Aho ja Teuvo Teräväinen pelasivat pääasiassa Hurricanesin kakkosalivoimassa. Hurricanes oli vahva alivoimalla myös pudotuspeleissä.

Luke Glendening - Ty Dellandrea - Jani Hakanpaa - Esa Lindell (Dallas Stars)

Starsin alivoima toimi viime kaudella mallikkaasti, ja joukkue kesti vajaalukuisena takaiskuitta 83,5 prosentin varmuudella. Dallasin alivoimassa suurinta kuormaa kantoivat suomalaispuolustajat Esa Lindell ja Jani Hakanpää, jotka olivat koko NHL:ssä eniten alivoimaminuutteja tappanut kaksikko.

Lindell pelasi alivoimaa kauden aikana 294 minuuttia ja 35 sekuntia. Lukema vastaa liki 70 prosenttia Dallasin kauden aikana tappamista alivoimaminuuteista. Hakanpää tappoi joukkueensa rangaistuksia 268 minuuttia ja 38 sekuntia. Se on yli 63 prosenttia Dallasin alivoimaminuuteista.

Suomalaispuolustajaparin kanssa töitä teki hyökkääjistä pääsääntöisesti Luke Glendening, joka pelaa ensi kaudella Tampa Bay Lightningissa. Alivoimalla hyökkääjistä kentällä nähtiin usein myös Ty Dellandrea ja Radek Faksa.

Colton Sissons - Tanner Jeannot - Jeremy Lauzon - Ryan McDonagh (Nashville Predators)

Nashvillen alivoima oli viime kaudella NHL:ssä kolmanneksi parasta (82,6 %). Samaan prosenttilukemaan ylsivät New Jersey Devils ja Calgary Flames. Predators joutui kuitenkin tappamaan jäähyjä näistä joukkueista eniten.

Predatorsin alivoiman supermies oli keskushyökkääjä Colton Sissons, joka pystyi kaivamaan hyvin aloituksia omalla alueella ja tappamaan kellosta arvokkaita sekunteja. Sissons pelasi hyökkääjistä eniten alivoimaminuutteja (233.57) koko liigassa ja oli jäällä hieman yli puolet joukkueensa alivoimista.

Puolustajina alivoimassa pelasivat pääasiassa Ryan McDonagh ja Jeremy Lauzon. Kunnossa ollessaan toisena hyökkääjänä pelasi Jeannot, mutta myös Jakov Trenin nähtiin ensisijaisessa alivoimakoostumuksessa.

Nico Hischier - Erik Haula - Ryan Graves - John Marino (New Jersey Devils)

Video: NYI-NJD: Haula säntää maalintekoon alivoimalla

Nuoresta Devilsin joukkueesta ei odotettu viime kaudella kaikkein väkevintä joukkuetta puolustussuuntaan, mutta pirupaitojen alivoima onnistui tehtävässään mallikkaasti. Devilsin alivoima pelasi riittävän hyvän runkosarjan, ja joukkueen alivoima toimi 82,6-prosenttisesti.

Devilsin alivoima oli pudotuspelien alussa vaikeuksissa New York Rangersin ylivoiman kanssa, mutta suoristi rivinsä kahden ensimmäisen ottelun jälkeen. Pudotuspelien kymmenen viimeisen kamppailun aikana Devils päästi 30 alivoimakerralla vain kolme maalia ja pelasi 90-prosenttista alivoimaa.

New Jerseyn alivoiman päänelikon muodostivat hyökkääjät Nico Hischier ja Erik Haula sekä puolustajat Ryan Graves ja John Marino. Pudotuspelien heikon alun vuoksi alivoiman pääpelaajia ei muutettu, mutta alivoiman pelaamista muutettiin aggressiivisemmaksi.