Panthers rakensi jälleen täydellisen joukkueen

NHL-kausi 2024-25 päättyi Florida Panthersin toiseen peräkkäiseen mestaruuteen. Luomme tänään katsauksen mestarijoukkueen menneeseen kauteen.

Panthers päätti kauden tyylikkäästi ja oli lopulta selvästi parempi joukkue Stanley Cup -finaaleissa, joissa se kaatoi Edmonton Oilersin voitoin 4-2. Vuotta aiemmin Panthersin ja Oilersin välinen finaalisarja venyi seiskapeliin ja oli näin ollen selvästi tasaisempi. Tällä kaudella Panther oli suuri suosikki koko playoff-taipaleen ajan, ja joukkue vain paransi esityksiään panosten kasvaessa.

Mutta oliko Panthersin mestaruuden uusiminen selvää koko kauden ajan? Hallitsevan mestarin kyvykkyys oli koko ajan tiedossa, mutta joukkue ei yltynyt runkosarjassa sellaiseen iskuun, jota moni odotti.

Panthers keräsi runkosarjassa 98 sarjapistettä, joilla se sijoittui Atlantic-divisioonan kolmanneksi ja Itäisen konferenssin viidenneksi. Koko liigan runkosarjassa joukkue oli vasta kahdeksas. Aleksander Barkovin kipparoiman ryhmän esitykset jopa heikkenivät kevätkaudella, sillä sen pisteprosentti oli vuodenvaihteen jälkeen vasta sarjan 17:nneksi paras. Osittain syy johtui poissaoloista, sillä esimerkiksi Matthew Tkachuk ja Aaron Ekblad olivat pitkään sivussa kevätkaudella.

Runkosarjan viimeinen kuukausi ei luonut kovin hyviä lähtökohtia pudotuspeleihin, sillä Panthers hävisi runkosarjan viimeisistä 10 ottelustaan seitsemän. Jaksoon mahtui mukaan myös yksi viiden ottelun tappioputki. Kaikki kuitenkin tietävät nyt, ettei keskinkertainen runkosarjaesitys koitunut kohtaloksi.

Florida kaatoi pudotuspeleissä Oilersin lisäksi Tampa Bay Lightningin, Toronto Maple Leafsin ja Carolina Hurricanesin. Näistä tasan yksi joukkue pystyi laittamaan Panthersin todella tiukille, ja se oli yllättäen Maple Leafs. Lightning kaatui ensimmäisen kierroksen paikallistaistossa voitoin 4-1. Hurricanes puolestaan jäi pahasti jalkoihin idän finaaleissa ja hävisi tulevalle mestarille 1-4.

Toisella kierroksella vastaan tullut Maple Leafs venytti ratkaisun peräti seiskapeliin. Auston Matthews ja kumppanit aloittivat ottelusarjan yllätyksellä ja voittivat kaksi ensimmäistä kohtaamista. Kolmaskin ottelu olisi voinut kääntyä Torontolle, sillä Panthers vei mittelön nimiinsä vasta jatkoerässä Brad Marchandin osumalla. Panthersin rutiini ja kokemus tulivat lopulta esiin sarjan edetessä, ja floridalaiset voittivat seiskapelin 6-1.

Oilers näytti antavan Panthersille yhtä kovan haasteen finaalisarjassa, sillä kaksi ensimmäistä ottelua ratkottiin vasta jatkoerissä. Sarjan kolmas kohtaaminen oli eräänlainen käännekohta, sillä Florida vei ensimmäisen kotiottelunsa 6-1. Edmontonilaiset keräsivät itsensä vielä nelosottelussa, mutta liekki hiipui kahdessa viimeisessä koitoksessa, jotka menivät tulevalle mestarille 5-2 ja 5-1. Oilersin usko loppui kesken kaiken.

Täydellinen joukkue

Panthersista on helppo puhua yhtenä tämän vuosituhannen pelätyimmistä joukkueista. Heikkoja kohtia ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän. Siitä suuri kiitos kuuluu tietenkin GM Bill Zitolle, joka on tehnyt nerokkaita liikkeitä pelaajamarkkinoilla useamman vuoden ajan. Paul Mauricen johtama valmennus on saanut oikeat palaset käyttöönsä, ja he ovat osanneet ulosmitata miehistöstään kaiken potentiaalin irti.

Panthers koki ensimmäisen mestaruutensa jälkeen joitakin menetyksiä, kun syvyysosastolta poistuivat muun muassa Oliver Ekman-Larsson, Brandon Montour, Kevin Stenlund ja Ryan Lomberg. Zito tiimeineen onnistui kuitenkin tekemään tarvittavat hankinnat pois lähteneiden tilalle ja löytämään tärkeitä palasia talven siirtomarkkinoilla.

Kesällä haaviin tarttui kokenut puolustaja Nate Schmidt, jonka ura oli selvässä laskusuunnassa. Alle miljoonan dollarin sopimuksen kirjoittanut yhdysvaltalaispakki pelasi kuitenkin uransa parasta kiekkoa Floridan auringossa ja oli tärkeä tekijä pudotuspeleissä. Samaa voi sanoa nelosketjuun hankituista Tomas Nosekista ja A.J. Greeristä.

Kevättalvella ryhmään liittyivät Brad Marchand ja Seth Jones. Kokeneet pelaajat eivät olleet enää erityisen kovassa huudossa, mutta kumpikin löysi tosipeleissä huipputasonsa ja kuului avainpelaajiin mestaruusmatkalla.

Oikeat hankinnat mahdollistavat täydellisen joukkueen rakentamisen. Täydellisellä joukkueella tarkoitetaan etenkin sellaista nippua, jossa kaikki neljä ketjua pystyvät tuomaan lisäarvoa jäälle. Kaikki kentälliset puolustavat laadukkaasti, luovat uhkaa hyökkäyspäässä ja pelaavat sellaista viisikkopeliä, jota valmennus haluaa nähdä.

– En halua olla epäkunnioittava muita valmentamiani joukkueita kohtaan, mutta tämä joukkue on paras, jota olen koskaan valmentanut. Ero muihin on jopa melko suuri, Maurice totesi tuoreesta mestaripoppoosta.

Panthersilla oli pelkästään finaalisarjassa useita ratkaisijoita. Kapteeni Barkovin johtama ykkösvitja nousi vahvimmin esiin parissa viimeisessä ottelussa. Sam Bennettin kakkosketju oli pelätyin kolmikko finaalisarjan alussa. Anton Lundellin kolmoskenttä oli puolestaan ratkaisevassa roolissa koko ottelusarjan ajan.

Nosekin nelosketju taas oli huippuvedossa puolustuspäässä koko pudotuspelikevään. Maurice on todennut jo monta kertaa, että neloskenttä oli suurin syy Toronto-sarjan kääntymiseen. Siksi hän lähetti Nosekin, Greerin ja Jonah Gadjovichin jäälle mestaruuden ratkaisseen ottelun viimeisillä sekunneilla. Se oli palkinto heidän uutterasta, usein näkymättömästä työstään.

Panthersin materiaalin leveys tulee hyvin esiin, kun katsotaan pudotuspelien pistepörssiä. Tänä vuonna pudotuspeleissä nähtiin 18 pelaajaa, jotka keräsivät vähintään 15 tehopistettä. Puolet heistä oli Panthersin pelaajia. Oilersin leiristä joukkoon mahtui neljä nimeä. Peräti kuusi pantteria iski vähintään 20 tehopistettä (Barkov, Bennett, Marchand, Tkachuk, Sam Reinhart ja Carter Verhaeghe).

Maalipörssin kärkikymmenikköön mahtui viisi Panthersin pelaajaa (Bennett, Reinhart, Marchand, Tkachuk ja Verhaeghe). Plus-miinustilaston kuuden kärki oli Floridan dominoima, sillä mukaan ei mahtunut muiden seurojen pelaajia. Anton Lundell vei koko tilaston lukemallaan +19. Hänen takanaan tulivat Marchand, Gustav Forsling, Verhaeghe, Jones ja Eetu Luostarinen.

– Kun tein sopimuksen tänne, kuulin muilta, että tämä joukkue on eri maata, eikä sitä pysty oikein selittämään. Nyt olen täällä kolmatta vuotta ja alan viimein ymmärtää syyn siihen. Se ei ole minun ansiotani, mutta sitä on ollut hauska seurata. Tätä ei voi oikein verrata mihinkään. En voi sanoa, että nämä pelaajat ovat selvästi parempia kuin muut, mutta he ovat erilaisia, Maurice jatkoi.

Ziton täytyy toista taikatemppunsa

On selvää, että kaukalossa nähdään myös ensi kaudella samantyylinen Panthers. Tällä hetkellä pelaajiston suhteen riittää kuitenkin kysymysmerkkejä. Ziton näyttöjen perusteella on lähes varmaa, että seura pystyy tekemään oikeita peliliikkeitä, mutta jotkin tehtävät voivat olla mahdottomia.

Suuri osa ydinrungosta on jatkamassa. Heihin kuuluvat esimerkiksi Sergei Bobrovski, Forsling, Jones, Dmitri Kulikov, Niko Mikkola, Barkov, Lundell, Luostarinen, Reinhart, Tkachuk ja Verhaeghe. Kysymys kuuluu, onko seuralla mahdollisuutta pitää kiinni Bennettistä, Marchandista ja Aaron Ekbladista? Etenkin Bennett ja Marchand saattavat olla korvaamattomia pelaajia.

Heidän jokaisen kiinnittäminen on mahdollista, mutta se vaatisi, että kolmikko olisi valmis tyytymään hieman pienemään liksaan, mitä he voisivat saada vapailta markkinoilta. Se voisi myös vaatia muiden pelaajien kauppaamista.

Samalla täytyy muistaa, että joidenkin tärkeiden syvyyspelaajien sopimus loppuu. Heihin kuuluvat etenkin Nosek ja Schmidt, joista jälkimmäisen arvo on moninkertaistunut tällä kaudella.

Voisiko kolme kertaa putkeen Stanley Cup -finaaleissa pelannut Panthers venyä vielä neljänteen finaalivierailuun ja jopa kolmanteen peräkkäiseen mestaruuteen? Voisi, mutta se vaatii taas Ziton taikoja pelaajamarkkinoilla.