Oshie muuttaisi voittolaukauskilpailua

WASHINGTON -- NHL-seurojen GM:t kokoontuivat tiistaina keskustelemaan asioista, joista yksi oli mahdollinen kansainvälisten sääntöjen noudattaminen NHL-ottelujen voittolaukauskilpailuissa. Tällöin sama pelaaja saisi laukoa uudelleen voittolaukauskilpailun kolmannen kierroksen jälkeen.
NHL:n nykyisen säännön mukaan jokaisen ottelukokoonpanossa olevan pelaajan on lauottava voittolaukauskilpailussa kertaalleen ennen kuin pelaajalle sallitaan toinen yritys. Sääntömuutosta käsitellään perusteellisemmin, kun GM:t tapaavat uudelleen maaliskuussa Floridan Boca Ratonissa.

Washington Capitalsin oikea laitahyökkääjä T.J. Oshie kuuluu niihin pelaajiin, jotka toivoisivat NHL:n tekevän sääntömuutoksen.
- Voittolaukauskilpailut ovat hauskoja. Olen ehdottomasti sääntömuutoksen kannalla. Olen tietenkin vähän puolueellinen, koska tykkään ampua rankkareita, Oshie sanoi.
Ei ole mikään yllätys, että Oshie pitää ideasta. Hän on NHL:n parhaita rankkarispesialisteja.
Oshien, 29, voittolaukaustaidot nostivat hänet kansallissankariksi Sotshin olympialaisissa 2014, kun hän teki kuudesta voittolaukausyrityksestään neljä maalia Sergei Bobrovskin selän taakse USA:n voittaessa isäntämaa Venäjän alkulohkovaiheessa. Voittolaukauskilpailu venyi tuolloin kahdeksan kierroksen mittaiseksi.

Oshie kaupattiin St. Louis Bluesista Capitalsiin 2. heinäkuuta 2015. Sen jälkeen hän on tehnyt seitsemästä voittolaukausyrityksestään viisi maalia (71,4 %). Tämä kauden ainoalla yrityksellään Oshie pamautti maalin. Hänen uransa voittolaukaustilasto on 36 maalia 66 yrityksestä (54,5 %).
Vähintään 10 voittolaukausyritystä merkkauttaneista aktiivipelaajista vain Anaheim Ducksin Jakob Silfverberg (18-30/60 %) sekä New York Rangersin Brandon Pirri (10-17/58,8 %) ovat Oshien edellä. Riley Nash (6-11) on tasoissa Oshien kanssa. Oshie on ratkaissut ottelun joukkueelleen voittolaukauksissa 17 kertaa, millä hän jakaa kaikkien aikojen listan kärkipaikan Chicago Blackhawksin Patrick Kanen ja Detroit Red Wingsin Frans Nielsenin kanssa.
Vaikka Oshien menestys voittolaukauksissa on pitkälti hänen luontaisen lahjakkuutensa ansiota, hän on myös hionut taitojaan vuosikausia.
- Junnuna ammuimme rankkareita jokaisten treenien päätteeksi. Olen tehnyt kämmenpuolikikkaani jo 12-vuotiaasta saakka, Oshie kertoi.
NHL.com pureutuu Oshien voittolaukausten takana piileviin salaisuuksiin Capitalsin maalivahtien Braden Holtbyn ja Philipp Grubauerin avulla.
Lähestyminen
Oshie lähtee nykyisin jokaiseen voittolaukausyritykseensä luistelemalla hieman oikealle ennen kuin kaartaa takaisin keskelle. Aiemmin hän luisteli maalille suorempaa linjaa, mutta muutti jossain vaiheessa tyyliään tiedostamatta sitä itse.
Olympialaisten Venäjä-ottelussa Oshie lähti luistelemaan samaa reittiä jokaisella yrityksellään, joten Bobrovski ei pystynyt aavistamaan ennakkoon, mitä harhautusta hän yrittäisi.
- Kun olin laukonut ensimmäisen kerran, päätin luistella samaa linjaa joka kerta, ettei Bobrovski saisi vihiä aikeistani. Sen jälkeen olen toiminut aina samoin. Aiemmin luistelin suoraan maalille. En tiedä, milloin muutin tyyliäni, mutta tajusin asian ensimmäisen kerran tuossa olympialaisten voittolaukauskilpailussa, kertoi Oshie.
Nykyisillä NHL-säännöilläkin samanlainen lähestyminen auttaa Oshieta, vaikka maalivahti tietäisi, minne hän on menossa.
- Yleensä hän tulee keskelle. Hän yrittää vetää veskarin mukaan liikkeeseen tulemalle maalille enemmän oikealta sen sijaan että luistelisi suoraan keskeltä kohti. Hän on tosi hyvä siinä, sanoi Holtby.

Vauhti
Jotkut pelaajat luistelevat voittolaukausyrityksissään lujaa. Toiset taas aloittavat vauhdilla, mutta hidastavat lopussa. Joillakin on taas tapana edetä hitaasti koko ajan.
Oshie kuuluu tuohon jälkimmäiseen koulukuntaan.
- Se riippuu ihan siitä, mikä tuntuu kenestäkin parhaalta. Minä etenen sillä vauhdilla, mikä tuntuu minulle omimmalta. Hitaammassa vauhdissa minulla on enemmän aikaa lukea maalivahtia ja reagoida. Jos kaikki näyttää hyvältä, toimin suunnitelmani mukaan, Oshie selvensi.
Laukojan lähestymisnopeus voi määrätä sen, minkä tyyppistä harhautusta hän yrittää.
- Jos luistelee nopeasti, on hankalampaa liikuttaa kiekkoa sivulta toiselle ja saada se vielä nousemaan ylös. Kun etenee hitaammin, saa sen pienen ylimääräisen sekunnin murto-osan, jolloin ehtii nostaa kiekon ylös. Vauhdilla luistelevat pelaajat yrittävät yleensä nostaa kiekon nopeasti ylös tai harhauttaa maalivahdin sivulle ja liu'uttaa kiekon jäätä pitkin maaliin.

Ratkaisu
Oshiella on "jonkinmoinen ajatus" siitä, millaista harhautusta hän aikoo kulloinkin yrittää.
- Päätös syntyy yleensä pisteiden kaarille tultaessa, hän kertoo.
Oshie tekee päätöksensä yleensä sen mukaan, mitä hän näkee maalivahdin sillä hetkellä tekevän. Ratkaisu ei perustu niinkään ennalta katsottuihin videoihin.
- Ennen katselin paljon videoita ja jäin tavallaan jumiin veskareiden tapojen kanssa. En tullut ajatelleeksi sitä, että hekin saattavat katsoa videolta minun suorituksiani ja yrittää saada minut tekemään jotain muuta.
Harhautus
Oshiella on omien sanojensa mukaan neljä "peruskikkaa" ja useampia muita, joita hän saattaa "kokeilla huvikseen".
- Käytän ehkä vaistomaisesti niitä neljää peruskikkaani. Minulla olisi osapuilleen kahdeksan muutakin hyvää harhautusta varastossa, mutta niitä ei ole tarvinnut käyttää.
Oshie käytti kaikkia "peruskikkojaan" Bobrovskia vastaan olympialaisissa. Vaikka tuosta voittolaukauskilpailusta on kulunut jo yli kaksi ja puoli vuotta, Oshie muistaa tarkasti jokaisen yrityksen.
- Yritin kolmesti längistä. Yhden kerran harhautin kämmenpuolelle, kerran rystylle, ja kerran nostin kiekon kämmenpuolelta ylös, hän muisteli.
Oshie pani kiekon maaliin kolme kertaa Bobrovskin jalkojen välistä. Limppu painui nuottaan myös kämmenpuolen harhautuksen jälkeen. Rystypuolen harhautuskin näytti jo onnistuneen, mutta Bobrovski sai viime tingassa mailansa väliin.
Oshien kämmenpuolen nostokin oli lähellä upota verkkoon, mutta se meni hiuksenhienosti maalin yli.
- Monet hänen harhautuksensa näyttävät samalta. Jos veskari reagoi jotenkin, hän vaihtaa kikkansa toiseen. Hän kyllä tietää, mihin kannattaa ampua. Juuri sen paikan, mihin veskari ei ennätä venyttää eikä kroppa riitä peittämään. Monet eivät tiedä sitä niin hyvin kuin hän Holtby totesi.
Oshie voi hämmentää maalivahtia varioimalla harhautuksiaan. Joskus hän lisää niihin valelaukauksen tai liikuttaa kiekkoa sivulta sivulle. Toisinaan hän ei tee mitään ylimääräistä.
- Hänestä on todella vaikea ottaa selkoa. Maalivahtien on erittäin hankala lukea häntä. On aivan sama, luisteleeko hän nopeasti vai hitaasti. Hänellä on todella hyvät kädet, kehui Grubauer.

• Kun Oshie pelasi Bluesissa, hän harjoitteli rankkarikikkojaan melkein aina pelipäivän aamujäiden päätteeksi. Capitalsissa hän on harjoitellut niitä "silloin tällöin".
  - Kun on vastakkain pelkästään maalivahdin kanssa, jompikumpi voittaa varmasti. Kilpailuhenki nousee esiin tuollaisessa tilanteessa, Oshie sanoi.
  Vaikka rankkarien harjoitteleminen Oshien kanssa voi olla joskus turhauttavaa, siitä on apua Holtbylle ja Grubauerille.
  - Se kasvattaa kärsivällisyyttä ja paljastaa heikkouksia. On erilaista kohdata pelaajia, joilla ei ole niin paljon taitoa, mutta heidänkin pysäyttämisensä vaatii paljon. Oshien työkalupakki on kunnossa, ja hän osaa lukea maalivahteja todella hyvin, Holtby sanoi.
  Toisinaan Oshie saattaa kokeilla harjoituksissa uusia harhautuksia, mutta peleissä hän pysyttelee useimmiten tutuissa peruskikoissaan.
  - Kesällä tulee kokeiltua kaikenlaista uutta. Minun kikkani eivät ole ehkä highlight-kamaa, mutta tärkeintä on panna laatta reppuun. Tässä liigassa on varmasti monta pelaajaa, joita on hauskempi katsella kuin minua, Oshie totesi vaatimattomaan sävyyn.